Etusivu

Pääsiäisrunoja

Pääsiäis-valikko

 
 

 

   

Kun tulee pääsiäinen,
silloin alkaa kevät.
Pienet kissat valkoisina
pajuun kiipeilevät.
Muutakin on kummaa;
kukko helttapäinen
munii munat koreat,
kun on pääsiäinen.
Aale Tynni

 

Pääsiäisen pajunkissa
yksin istuu aatoksissa,
nostaa ylös pikku päätä,
viel´ on ympärillä jäätä.
Silloin lämmin ääni pien´
kuiskaa: Sinut kotiin vien"
Lasten laulut siellä raikaa,
ilmassa on kevään taikaa.
Anneli Vanhakartano

 


Piinaviikolla
Uhkaavia olivat päivät.
Sai viha vallan sydämiin.
Kulmat kyräten ryppyyn jäivät.
Ja oli tultu loppuun niin

Lepäsi taivas pihamailla
lyijynraskaana painoltaan.
Ja papit todisteita vailla
punoivat kettuina juoniaan

Kun hänet käsiin roskaväen
temppeli luovutti vallastaan,
kansa kulkenut ylistäen
häntä kirosi kiihkossaan
Boris Pasternak

 

 

 

Etsii, etsii, kurkistelee
Pääsiäisen ahertaa.
Mistä löytyy, mistä löytyy
Pääsiäisen ihmemaa.

Kori täynnä suklaamunaa,
suklaisia herkkuja.
Tiput vaeltaa ruohikossa
etsii pupuserkkuja.

Lasten suut on messingillä
Pääsiäisaamu kun sarastaa.
Kohta saadaan, kohta saadaan
maistaa monta makeaa.
Birgit Ahokas


Rantatieltä, ojan laidasta
pajunkissoja löydän.
Niillä minä pääsiäisenä
koristelen pöydän.

Pehmeä on silitellä
pajunkissan selkää.
Noidat lentää luudallansa,
eikö sisko pelkää?

Pikku-veikon keinuheppa
kammarissa heiluu.
Isä laittaa pääsiäiseksi
pihamaalle keinun.
Kukko kiekuu kanalassa
talvet sekä kesät.
Kunpa tietäis,
mistä löytäis pääsiäiskukon pesät.

Pesä pirttiin laitetaan,
kun iltalamppu palaa.
Kukko käy munimassa
keskiyöllä salaa.
Marjatta Pokela

On raitis aamu, Palmusunnuntai,
ja ilma tuoksahtaa niin puhtahalta,
mut kylmä tuntu on sen tuoksullai -
on vielä talvi, viel' on hallan valta.

Jo kirkkahana aaltoo avaruus,
jo päivyt paistavi, jo hohtaa hanki,
vaan kaikkialla viel' on hiljaisuus
ja taivas valju on ja maa on vanki.

Niin luonto nukkuu kuni lapsonen,
mi onnen untaan uinuu herttahinta,
ja tuskin kuulee hengitystä sen,
on otsa puhdas sekä tyyni rinta.

Ei vielä leivon suvilaulut soi,
ei virrat vuolaat syökse kuohumalla,
mut keväästä jo urvut unelmoi
ja kesä haaveksii jo hangen alla.

Näin kevätunelmoita urpupuun
ja lemmen haavehia hangen alta
lie nääkin nuoret laulut maaliskuun,
kun vast' on aavistettu kevään valta.
Eino Leino  


Pajunkissa valkoinen,
kananpoika keltainen
iloiseksi mielen saa,
pääsiäistä ennustaa.
 



Pääsiäispyhinä mämmi on herkkua,
virpojat muistavat kummia, serkkua.
Huhtikuun lätäkköön ei pidä astua,
sukka voi silloin märäksi kastua.
 

 

Aurinko meiltä lumet sulattaa,
pian vihertää jo jäinen maa.
Aina suloista on kun saapuu kevät,
ihmiset ilosta hymyilevät.

Lunta maassa vähän on,
paju-untuvalla.
Pieni siili piikkinen
nukkuu pajun alla.
Aurinko nyt kurkistaa
pilvipeiton alta,
pieni siili piikkinen
nukkuu pajun alla.
Lumi hiljaa häviää,
sataa kaatamalla,
kevätsade herättää
siilin pajun alla.
Varpu Lindström


Pajunkissa pensaikossa
herää unestaan.
Tuntee säteen lämmittävän
pörröturkissaan.
Nostaa päänsä, ihmettelee
kevään solinaa.
Kuinka puro leikitellen
jatkaa kulkuaan.
Lapsi näkee pajunkissat,
juoksee niiden luo.
Taittaa siitä pienen oksan
kotiin sen nyt tuo.
Aili Karimies


Pieni talitintti laulaa:
Talvi väistyy jo!
Joka päivä lämpimämmin,
paistaa aurinko.
Huhtikuussa lämmin tuuli,
puissa huminoi.
Lumi sulaa, kevään laulu,
kaikkialla soi.
Leskenlehden keltahattu,
kertoo riemuiten;
väistynyt on talven valta,
valo voitti sen.
Anna-Mari Kaskinen
 

 


Huhtikuu
On väsynyt ja harmaa maa.
Ja märkää lunta putoaa.
Ja yli meren aution
soi tuulen laulu lohduton.
On huhtikuu. On vaikein aika maan.
Nyt kevät itkee luomistuskissaan.

Oi, tiedättehän, se voittain taistelun
taas nostaa valtikkansa lumotun.
Ja kyyneleissään hymyy huhtikuu,
- käy päivä esiin, multa kirkastuu,
ja yli mullan kuultaa vihreys,
soi ihmeellisen tuulen hengitys.
Oi, tiedättehän, ei kevät hyljätä
voi ketään, joll’ on kevään ikävä.

Ja kuitenkin: se säikkyvä,
se uusi, hento elämä,
se, joka puissa mullassa
nyt sykkii kohti valoa,
ja jolle viima ulapan
on niin kuin viesti kuoleman,
se vieno, joka palelee
ja värisee ja vapisee,
- oi, jaksaako se yhä odottaa,
siks’ kunnes auringossa herää maa?

Oi, tietääkö se kaikkein viluisin
sen vapahtavan, minkä minäkin?
Oi, tietääkö se arka, vaalea:
ei kevään rakkaus voi sammua.
Ei yhtään ikävöivää päällä maan
voi kevät jättää, oi, ei milloinkaan!
Ei ketään, joka kaipaa kylliksi,
sen tiedän – enkö sitä tietäisi!
Saima Harmaja
 

Aurinko tienoota lämmittää
sulaa pihoilta paksut nietokset, jää.
Viimeinkin saapui kevät.

Pääsiäisen tunnelman aavistaa,
aurinko paistaa, sulaa maa.
Viimeinkin on kevät.

Birgit Ahokas



Valo talven tumman voittaa,
Suomen luonto virkoaa.
Silloin uusi aika koittaa,
luonnon voimat voiton saa.

Ihminenkin katso tuota,
kuule tuulten huminaa.
Sinisimmän vuokon luota
löytyy kesän ihmemaa.

Kohta kukkii tuomen oksa,
kohta kesä kukoistaa,
muuttolintuin lauleloissa
suven elon tunnistaa.

Taas kun koittaa uusi aamu,
sydän lauluun puhkeaa.
Pois jo haihtui talven haamu,
kanna emme muistoaan.

Olipa kerran pikkuinen noita-akka,
jolla oli pikkuinen noitavakka.
Vakassa sillä oli noitapilli
ja pillissä noitasävel villi.
Kun noita puhalsi pilliin kerran,
satoi karamellejä tonnin verran.
Kun noita puhalsi kertaa kaksi,
kasvoi kissa taloa suuremmaksi.
Kun noita kolmasti soitti,
niin uni kaikki voitti.
Noita pani pillinsä vakkaan,
sillä uni tarttui myös noita-akkaan.

 


 

Tulin sua virpomahan
pitkän matkan päästä,
mulle sitten pääsiäiseks
pieni palkka säästä.
Jospa annat palkakseni
vaikka karamellin
tai vaikka rahamassistasi
pienen pienen pennin.
Mutta jollet anna mulle
edes pientä palkkaa,
niin silloin sulle juhlan jälkeen
noita-akka huonon onnen valkkaa.


Kana tietä kulkee sipsuttaa,
tie on liukas jalkaa lipsuttaa.
Vastaan tulee jyrä suuri,
kävipä kanalla huono tuuri.

Jyrän alle kana parka jää,
pyörän alta näkyy vain pää.
Jyrä painaa vauhdilla hanaa,
ei se huomaa pientä kanaa.

Kun kana pääsee jyrän alta,
tuntuu olo mahtavalta.
Sulat pöyhii ja kuntoon laittaa,
päänsä somasti kenoon laittaa.

Kun on kunnossa viimeinenkin sulkatukko,
huokaa kana:
"Ohoh... olipahan kerrankin kunnon kukko!"

 

Virpoi, varpoi, tuoreeks terveeks.
Isännäl, iso vassa
emännäl perä leviä.
Poika tuokoon minijän
tytär hyvän sulhaisen.
siulle vissat, miulle palkka.
Miulle muna kanasestais
maitotilkka lehmäsestäs,
vähä voita vakkasestas
kopeekka kukkarostas.
Luoja sinnuu siunatkoon!

 

Yhä vieläkö, aurinko, karkeloit
ilotanssia taivaalla pääsiäisaamun
kuin lapsuuden vuosina?
Kaarlo Sarkia

 

Auringonsäde kultainen
pajun herättää.
Lämpimästi poskea sen
hiljaa silittää.
- Kevät on tullut, herää jo!
kuiskaa korvaan tuon.
- Katso ympärillesi,
kevään sulle suon.
Aika on silmut avata
pajut pehmentää.
Silkkinukalla kaunistaa
kevätelämää.
Jouluenkeli


 

 

Pajunkissan hento pää
iloisena pilkistää.
Kevätsade ropsahdellen
kutittelee nenää nallen.
Vesi puroon huuhtoutuu,
on siis metsän huhtikuu.


Pääsiäisen onnenhiput,
puput, munat, ruohot, tiput.
Mielen valtaa ajatus jalo,
kun kukkii tulppaanit, narsissit
ja auringon valo.

On rankkaa olla kana
kotkottaa topakkana
niellä jyvät ja akanat
muita parempana.

On rankkaa olla kana
kukon jahtaajana
nokkia toisia päivät yöt
ja munia ahkerana.

On rankkaa olla kana
tipujen hoivaajana
sukia sulkia, heiluttaa helttaa
toimia saarnaajana.

 

Pajunkissa valkoinen,
silkinhieno pehmoinen
kevätpäivään aukenee,
aurinko kun hymyilee.

Kevään ensi airut on
pajunkissa peloton.
Kohmeta ei halla, jää
silkkinukka lämmittää.

Aikaan pajunkissojen
ihme yhtä keväinen
syntyy pesään lämpimään
piipittäen äänellään.

Kananpoika keltainen,
untuvainen herttainen
pikkuvarpain piipertää,
emon suojaan vielä jää.

Pajunkissa valkoinen,
kananpoika keltainen
iloiseksi mielen saa,
pääsiäistä ennustaa.
Ea Rahikainen


Pajunkissat valkeat,
suklaamunat maistuvat
pääsiäiseen kuuluvat.
Trullit, noita-akat luutineen,
piristyksen tuovat kevääseen.
Mämmit, munat, lampaanviulut,
kenties sahtikiulut
koko kropan ravitsee,
juhlamielen kohottelee.


Vihreänä ruohotupsu lautaselta ponnistaa,
vaikka ruskeana vielä ulkona kaikki maa.
Auringolla hallussaan on kirjo koko paletin.
Pääsiäisen värit kaikki loihti Luojan sivellin.
Leena Tiilikka


Hän tulee taas, hän, Natsarealainen,
te ilon tunsitteko, niin kuin aalto
se tuli hänen askeleitaan ennen.
Helvi Juvonen


Keväthymni
Herran henki mailla kulkee,
haudat kaikki aukeaa.
Kas, jo katkee kääriliinat!
Sydän uuden uskon saa.

Maa, mi nukkui hangen alla,
herää uuteen elohon,
kautta ilman kannel kaikuu:
Vapahtaja noussut on.

Herää sydän ihmisenki
iloinensa, suruineen.
Astu aatos, lennä, liidä
kirkastuksen korkeuteen!
Eino Leino


Näytä päivä silmiäsi,
Lonkottele luomiasi,
Sinisetkö, vai punaiset,
Vaiko kellankarvalliset,
Vaiko viertehen näköiset,
Tahi vaahtivalkeuiset.
Paista päivä paimenelle.
Kanteletar


Kanalassa kaaos painaa,
naapurit ottaneet kukon lainaan.
Nyt on kiire ja hoppu,
koska kanamunat ovat loppu.
Kanat siitä aatteen sai,
hyvän sellaisen totta kai.
Yhdessä matkaan ennätti,
naapurin kukon luokse lennähti.
Tule meille kukko hyvä,
anna meille kultajyvä.
Kotiin tietä samaa käyttää,
tuleeko munia sen aika näyttää.
Hyvää pääsiäistä!

Räystähältä vesi pirskuu,
iloisena tintti tirskuu.
Kohta kevät tekee terää,
pajunkissa oksaan herää.
Kissat innostuu,
onhan maaliskuu.


Talitintin titityy
kevätsointiin virittyy.
Mäyrämuori havahtuu,
joko nyt on maaliskuu?

Pajunkissan hento pää
iloisena pilkistää.
Kevätsade ropsahdellen
kutittelee nenää nallen.
Vesi puroon huuhtoutuu,
on siis metsän huhtikuu


Maaliskuun tienoissa kevään jo haistaa,
nietokset sulavat, aurinko paistaa.
Pääsiäispyhinä mämmi on herkkua,
virpojat muistavat kummia, serkkua.
Aprillipäivänä meno on villiä,
juotetaan kuraa ja syötetään silliä.
Huhtikuun lätäkköön ei pidä astua,
sukka voi silloin märäksi kastua.


Lensi maahan enkeli,
joutuisampi tuulta.
Suuren kiven vieritti
hän syrjään haudan suulta.
Suuren kiven vieritti
hän syrjään haudan suulta.

Kivelle hän istahti,
puhui iloisesti:
Jeesus nousi haudastaan
ja elää ikuisesti.

Jeesus, taivaan kuningas,
kuolon vallan voitti.
Jälkeen pitkäperjantain
näin pääsiäinen koitti.

Niin kuin taivaan enkeli
mekin iloitsemme.
Saamme rientää kertomaan:
Nyt elää Jeesuksemme.

 

Pajunkissat meille muistuttaa
kevät pian luoksemme tulla saa.
Puutarha nukkuu viel´ alla lumen
potee mieli odotusta saapuvan suven.
Kun kevään aurinkoa naurattaa,
se kasvunihmeen aikaan saa.
Kukkia täynnä on pientareet, pellot,
viherpeukalon sielua soittaa sellot.
Birgit Ahokas

 

Loisto liljan ja pääsiäisnarsissin kauniin
kevään tunteen ne meille rintaan tuo.
Mielen täyttää keväiset lapsuusmuistot,
aurinko kun taas hehkuaan suo.


Kukan hehkuva kaunis keltainen väri
sielun kaikki sopukat soimaan saa,
kun kahleista jään ja syvän roudan
vihdoin vapautuvi pohjoinen maa.


Tuo auringonpaisteen loistava väri
ilon ilmeen esiin loihtii ja luo,
ihmisrintaan nostaa hartaan toiveen
kevään saapumisesta vihdoin jo luo.
Birgit Ahokas

 


Kevät

Se pulppuaa purona puitten alla
se livertää leivona taivahalla.
Se sinkoaa silmiini säihkyvän säteen
se kasvattaa kukkasen kulkijan käteen.

Se laineena laulaa, se käkenä kukkuu,
se itkee ja nauraa, valvoo ja nukkuu.
Se utuisen unelman onnesta antaa
se lempeä lupaa, se kaihoa kantaa!

Annikki Kujala

 

Katso myös:

Pääsiäistekstarit


Tule viihtymään:

= =kaikkea Pääsiäisen viettoon = =

 

Kurkkaapa

Yllätyssivulle

 

 

 

Katsopa muutakin asiaan liittyvää

Pääsiäistekstareita, e-kortteja, tulostettavia pääsiäiskortteja, pääsiäisanimaatiokuvia

   

 

 

 

 

 

 

 

 

Muita pääsiäissivuja:

e-kortit pääsiäinen

Pääsiäiskattaus

Pääsiäisaskartelu

Pääsiäiskuvia

Pääsiäismunat

Pääsiäisruoka

Pääsiäistekstarit