Etsitkö jotain?

Etusivu Onnitteluvalikko Elämänkaari

Onnittelurunoja ja värssyjä vauvalle

 

 

 

Vauva-sivulle

 

 

Toivoisin olevani enkeli,

joka kulkee edelläsi

tietä tasoittamassa.

Joka kulkee rinnallasi

apua antamassa.

Joka kulkee takanasi

jälkiä peittämässä.

Joka kulkee ylläsi

sinua varjelemassa. 

Toivoisin olevani enkeli,

joka hoitaa  kun olet

haavoitettu. 

Joka ymmärtää,

kun olet masentunut.

Joka suojelee,

kun myrsky yllättää.

 

Komentaja ei itse tiennyt,
miten paljon ylennyksiä hän jakoi
yhdellä parkaisulla.

Nuoresta parista tuli äiti ja isä,
äidistä mummo, isästä ukki,
siskosta täti, veljestä setä,
kodista mummola.

 

Ehkä sinä et mikään ihme olekaan.

Koko olemassaolo on. Maailma, tajunta, ihminen.

Sinä vain palautat sen meille,

palautat sen silmiemme eteen. Sisimpäämme.

Lassi Nummi

 

He kysyvät:
Kuka on rikkain?
Ja minä vastaan heille:
Katsokaa tuota lasta;
viattomuudessaan,
rohkeudessaan
ja uteliaisuudessaan
hän on rikkaampi
kuin yksikään meistä.

 

Helliä hetkiä äärellä kehdon,
kauniit muistot tallettakaa.
Huolenpidosta, rakkaudesta,
hän elämäntielle voimaa saa.

Hiljaa, hiljaa keinuttaa
kehtoa lempeä tuuli.
Kaunista unta katsohan,
pieni hymyhuuli.

Uni kysyi uunin päältä,

unen poika porstuasta:

Onko lasta kätkyeessä,

pientä peitteiden sisässä?

 

 

Lapsi kuin hentoinen
pieni kukka,
mustikkasilmä, mansikkasuu,
päivänpaistetta untuvatukka,
linnunlaulua kaikki muu!

Lapsi povellani, taivas päällä maan.
Häntä katsellessa arki katoaa.
Riemun tunnen suuren, hiljaa sydän soi.
Mitä koen, kuulen, kertoa en voi.
Hilja Aaltonen

 

Linnun lapsen laulu

Harmaa lapsi, untuvanuttu,
nuku jo, nuku jo, linnun lapsi.
Nuku jo, uni on höyhenvillaa,
nuku jo harmaanuttu.

Nuku jo, kuuntele, tähdet soivat,
kuuntele, kulkuset ilkamoivat.
Yöllä on jalassa öiden tossut.
Yöperhoset karkeloivat.

Pilvien saarella
unien linnut
unilinnoja rakentaa.
Yö istuu nauraen
sateenkaarella,
lintujen linnoja koristaa.
Se tähtiä karistaa,
tiukuja varistaa
suuresta tuulikoristaan.
Pilvien saarella
unien linnut
siniseen uneen nukahtaa.

Kuuntele, kuuntele, linnun lapsi,
kulkuset soivat, kukuset, tähdet.
Unien lentoradalle lähdet
sinisin siivin, harmaa lintu,
siipien kärjessä tähdet.

Kaarina Helakisa

Mikä varhain painetaan
lapsen sydämeen,
se antaa suunnan
koko elämälle.

 

 

Miten pienet pojat
valmistetaan...
ensin aamukastetta
laitetaan pieneen
kultaiseen rasiaan.
Hopeaa enkelin siivestä
ripotellaan ja auringonvalolla
sekoitetaan...
näin pienet pojat valmistetaan.

 

Kohta ei kysellä, mitä teemme.
Pomo on tulossa perheeseemme.
Saamme ikiliikkujan oivan,
nahkavekkarin, varhain soivan.
Kompassin, joka suuntaa näyttää,
huoneet kohta leluilla täyttää.
Askeleet kiertää ympäri pihan,
touhusta uuvuksissa taidamme olla ihan.

Sininen norsu ja samettikarhu
ruusumetsässä vaeltaa.
Kysyvät eilen syntynyttä,
vartovat pientä kulkijaa.

Nukkukaa nallet ja nukkukaa norsut,
lapseni unoseen saatelkaa.
Kohtahan aivan hän unilaivan
jo jättää, ja käy kohti maailmaa.

Kaarina Helakisa

 

 

Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
- sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitisi yli.

Aale Tynni

 

Taas unihiekkaa leijailee

nenään ja silmiin jostain,
taas äiti pientään heijailee
peitettä hiljaa nostain.
Vaan kuka äidin takana
on pikkuinen ja valkea?
Hän vartoo salaa vuoroaan,
jää vierellesi valvomaan.          

On pitkän päivän ilta nyt,
taas tehtiin paljon työtä.
Ja kaiken aikaa hyörinyt
leikeissä lasten myötä
on parvi taivaan enkelten
jokaista lasta suojellen.
Myös enkeliä väsyttää,
kun viereesi hän yöksi jää.

Ote Suojelusenkeli-kirjasta

 

Huomaatko, vauva hymyilee?
Huomaatko, valoa säteilee.
Sinutkin siihen peitetään,
päällesi tähtiä heitetään.

Pikkuisen hymy on leveä.
Kohta on mielesi keveä.
Kohta jo hymyilet itsekin,
ilon ja lohdun saat takaisin.

 
 

 

Katso mummun kauniit

soivat kortit

 

 

Pienet punaiset varpaat
piennarta tassuttaa
Pienet pulleat kädet
kukkasen tavoittaa
Pieni pehmeä suukko
poskeeni läiskähtää
Nauru ja riemu ja onni
aamuni lämmittää.

Hän kasvaa pian ja hymyilee
ja kaikki jutut kyselee.
Noin pientä ja noin ihanaa:
On ihmeellistä kasvattaa!

 

Kas kummaa, kuka hengittää
noin syvään vuoteellani !
On hiljaista ja pimeää,
vaan kuka varpaitani
unissaan hipoo hiuksillaan ?
Hän nukkuu! Mutta valoaan
sirottaa kasvoihini…
Suojelusenkelini.

Nuku rauhassa, lapsi, ja katsele unta:
On pilvien pumpuli taivaan lunta.
On pilvissä huikea liukumäki
ja mäessä on koko enkeliväki,
ne patjalta patjalle pompottavat,
kai siivillä vähäsen jarruttavat.
Ei hätää jos enkeli tipahtaa,
hän heti siipensä auki saa!
Ihan yhtä hauskaa on enkeleillä
kuin puiston mäessä lapsilla meillä.

Ote Suojelusenkeli-kirjasta

Katson sinuun silmilläni
tunnen tuoksusi sieraimillani
kosketan ihoasi sormellani
kuuntelen tuhinaasi korvallani.

Oletpa sinä näköiseni
tuoksut makealta maidolta
tunnen pehmeän poskesi
kuulen sinun huokaavan.

Odotan käännätkö katsettasi
tuoksusi muuttuikin imeläksi
pian pesen sinut puhtaaksi
hiljennän itkusi syliini.

Sänkysi vierellä juttelen
kerron tarinaa taivaasta
lasten kaltaisten kodista
tässä on nyt paras paikka.

Oletpa sinä suloinen
hymyilet hymyyni takaisin
tartut sormeeni tiukasti
olemme yhtä, sinä ja minä.

 

 

Kuka väittää että lapsi muka olisi heikko?
Pähkinän kokoisena
se jo nostaa aikuisen
maan pinnasta viikoksi irti,
heittää sitten harteille
kymmenien vuosien
raskaat huolet.
Ja vaikka kuinka kuuntelisin,
ei se edes huohota.

Tommy Taberman

 

 

Kultahippuja hiuksiisi heitän,
suukoilla pienet kasvosi peitän.
Onnea sulle tahdon vaan,
enkelin vierelläs kulkemaan.

 

 

Kun iloiset nauravat kasvosi nään,
mä usein pysähdyn miettimään,
mua mistä hyvästä palkitaan näin,
saan nähdä sun kasvavan vierelläin.
Jos suinkin osaan, niin lahjoitan sen,
tuon lapsuuden kauniin ja onnellisen.

Nina Forsström

 

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

Hannele Huovi


 

Kuuntele, kuuntele linnun lapsi, kulkuset soivat,

kulkuset, tähdet.

Unien lentoradalle lähdet

sinisin siivin, harmaa lintu,

siipien kärjessä tähdet.

 

 

Vauvalla on vaaka,

sillä se punnitsee

mitä se tahtoo tehdä

ja mitä se ei tee.

 

Yhdessä kupissa on tähdet,

toisessa kupissa on kuu,

kun maailmalle lähdet,

kaikki onnistuu.

Hannele Huovi

 

 

Katson iltaa tummuvaa,

pienten tähtien tuikintaa.
Nukut siinä vieressä,

pienet kädet nyrkissä.
Lämpö täyttää sydämen,

hiljaa kuulen äänen sen.
Se ääni on soittoa rakkauden,

äidin ja lapsen yhteinen.

 

Uinahda kehtoosi pienoinen,
kuuntele kuisketta tuulen.
Se hellästi uneen tuudittaa,
kertoo saloja ikuisuuden.

Katso myös:

Lapsirunoja

Ristiäisrunoja

Lapsen synttärirunoja

Uppo Nallen vuosiruno

 

 

Nukkaposki, suukkosuu,
silmäs aamuun avautuu,
ihmeitä täynnä päivän jokainen hetki,
alkaa pienestä lapsen elämänretki.
Sadun keijut siivin hopeisin
ohjatkoon tietäsi kukkasin.

Nyytti pieni syliinne annettiin,
se maidolta tuoksuu, on lämmin niin!
Se varmasti itsekin tietää sen,
et valloittaa jokaisen sydämen.
Hiustupsusta pieniin varpaisiin
se on ihana, ihana niin!

 

Pienet varpaat opastaa,

mistä löytyy onnenmaa!

 

Näetkö? Nuo sormet pienet liikkuvat,

liikkuvat unensa lävitse.

Ne ehkä kertovat jotakin,

kertovat jotakin tarinaa

vailla loppua, vailla alkua, ne ehkä kertovat

mitä aikaisemmin päivällä tapahtui, tai

viime viikolla, tai

kymmenen sukupolvea sitten.

Huoleti ne hypistelevät maailmaa,

ottavat sen ja pudottavat pois.

Hypistelevät sydäntä,

sen sydäntä, joka nyt juuri sattuu katsomaan.

Ottavat sen. Pudottavat pois.

Lassi nummi

On hiukan hermostuttavaa,
kun peikkolapsi nimen saa.
Näät isän ilmeen tiukan:
lie riideltykin hiukan.

Gustaava äidin mieleen ois,
mut isä toisen nimen sois.
Se sointuis kaunehimmin,
tytöstä tahtois - Mimmin.
Mut kummitäti ratkaisee
ja keskustelun katkaisee:
- Mitä nimestä, olkoon mikä vaan,
kun aina kullaksi kutsutaan!
Viljo Kajava


Onnellinen lapsuus on salainen puutarha,
täynnä katoamatonta kauneutta,
aamukastetta, lintujen laulua, kukkien tuoksua,
puiden huminaa, valoa ja varjoja.
Sylvi Kekkonen


Pienikin on tärkeä,
pienikin voi tuoda
ympärilleen lämpöä,
hyvää mieltä luoda
.

Rutista, rapsuta, rakasta
silitä pientä päätä.
Lähelle ota ja lämmitä,
älä suukkoja säästä.
Ole tuhlari hellien sanojen,
kosketa poskea, kättä
Tuudita, helli ja hyväile,
ota syliin, pois älä päästä.

Sellaista se on syntyminen.

Niin kuin lähtisi

sissinä vuorille.

Tommy Tabermann

 

 

Miten pieni ja särkyvä oletkaan,
oma hentoinen lapsoseni.
Sinut syliini tahdon rutistaa,
ja nuuhkia ihanaiseni.

Ei mikään mahti milloinkaan
sua luotani pois saa viedä.
Sinä pahuuksista maailman
vielä mitään et onneksi tiedä.

Sua tuulet lempeät tuutikoon,
ja hyväilköön höyhenet sievät,
kun unien maahan matkustat
sinne polut pehmeät vievät.
 

Silmäripsien alla

värähtelee avaruus,

valossa kelluva vauvan tieto:

olen rannaton salaisuus.

Hannele Huovi

Yläkerran Ylösille toi taksikuski

pikkuruisen vauvan.

Minä kuulin kun ne harjoitteli,

sanoi "isä ja äiti" vaikka kuinka kauan.

Ne kotona nyhjää ja kauheasti rakastaa,

ne hössöttää ja maitoa pakastaa.

Eppu Nuotio

 

Tuli pikkuprinssi maailmaan
isä kynsi korvallistaan
että mikä tuon lienee tuonutkaan
tähän aivan talven niskaan

Tuli sangen alasti pakkaseen
ja alkoi sen jeremiaadin
joka turvaa itkun tyrskeeseen
ja merkitsee; minä vaadin

sitä kuunnellessa sietää kait
isäraukan raapia niskaa
- tuo tulokas laatii uudet lait
ja entiset syrjään viskaa

voi sinua tyranni pienoinen;
olet mahtaja aikamoinen
sun valtas on kaksinkertainen
olet kuopus ja esikoinen

Aaro Hellaakoski

 

 

Animaatiokuvat

Tekstimallit

Runoja lapsille

Onnittelukortit .

Ennen kuin minusta tuli äiti

 

 

 

Tahtoisin tehdä puutarhan
Sinulle varta vasten
Sillä se on tarkoitettu
iloksi pienten lasten.

Koivut loihtisin prinsessoiksi,
kuuset hyviksi haltijoiksi.
Ja sellaisia kukkia jotka

tuutivat keijukaislapsia
minä kylväisin puiden alle
Niissä puissa kasvaisi satuja
ja hauskoja tarinoita
niissä olisi ilon marjoja
ja onnen omenoita.

Jos suojelusenkelin taimia
minä vielä jostain saisin
niin polkusi varret aivan täyteen
niitä istuttaisin.
Sen puutarhan portin lukitsisin
ja avaimet käteesi toisin
Kunpa ne suojelusenkelit
minä Sinulle antaa voisin!

 

 

Siinä on hän, jota varten
olen, elän ja teen.
Siinä on hän joka antaa
tielleni tavoitteen.
 

 

Taivaan Isä kuule nyt,
Siunaa vastasyntynyt.
Hoivaa kättä, pikku jalkaa,
Nyt kun elon taival alkaa.
 

Tuli lapsi tuulen kainalossa,
tähtisateen takaa,
pian pieniä hymyjä herttaisia
hän ympärilleen jakaa.

Tyttäreni rakastaa niin
ettei pysty hymyltään puhumaan.
Siihen on vaikea vastata samalla mitalla.

Juha Vakkuri

Vaikka olisi tuhannen kuuta,
tuhat sädettä aurinkomaan,
en nyt tahtoisi katsella muuta
kuin lastani kehdossaan.

Häneen kätkeytyy elämän hyvyys
unitieto - tiedottomuus
siinä vuori ja laaksojen syvyys
koko ihminen ikuisuus.

Hiuksilla tuoksu kukkien,
poskilla punerrus hento,
lapsuus on ainutkertainen,
se on kaunis kuin tähdenlento.

 

Vanhempain rukous

Poista pahat painajaiset

lapsen unten polulta.

Tasoita kujat, silota tiet

pienokaisen kulkea.

 

Päivän kehrän anna paistaa,

suven suloisuutta maistaa.

Ilon lähteestä ammenna,

lapsuusmuistoja kartuta.

 

Silkkihanskoin taputtele,

sylissäsi kanniskele,

turvallinen olo suo,

hellyys tuo lapsen luo.

Birgit mummu

 

Onni tuli meille käymään,
sinut toi se tullessaan.
Kutsui meidät katsomaan.
Laski syliin, jätti siihen,
sinä vähän hymyilit,
unissasi ynähdit.

Onni lauloi pienen laulun,
laulun lauluista kauneimman.
Lapsen unista kertovan.
Kertoi meille, kertoi muille,
kertoi rannan koivupuille,
kertoi tuulenpoikasille,
kertoi koko kaupungille:

Millaista on olla pieni,
pienempi kuin muut.
Miten näyttää valtavilta
taivasta puhkovat puut.
Yhtä ihmettä on linnun lento,
tienpenkan heinänkorsi hento,
koiran haukku ja hännänpää,
kun pallo piiloon kierähtää.
Mitä ihmettä on aamupuuro
ja hellepäivän sadekuuro!

Millaista on rattaista pötköttää
ja kuunnella autoa etääntyvää.
Miten villapuvun sisällä
näkee villaisia unia.
Miten lumijäniksillä
on lumisia junia.
Miten ihmettä on ilmapallo,
leijonanmuotoinen!
Ja tanssiva karhu
ja karvaiset korvat sen!

Ja miten kaikista äänistä maailman,
tunnistaa sen rakkaimman.

Onni tuli meille käymään,
sinut toi se tullessaan.
Kutsui meidät katsomaan.
Onni lauloi pienen laulun,
laulun lauluista kauneimman,
lapsen unista kertovan.

Kertoi meille, kertoi muille,
kertoi rannan koivupuille,
kertoi tuulenpoikasille,
kertoi koko kaupungille:
katsokaa pikkuista pilvien piirtäjää,
sydänlohkareen suloista siirtäjää.
Katsokaa kultaa äidin, isän, koko suvun,
katsokaa tätä tarinaa, alkua uuden luvun.
Eppu Nuotio

 

 

Hyvää yötä, silmät sulje,
vaivu, armas, nukkumaan.
Höyhensaariin sitten kulje -
äiti peittää pienoistaan.

Hyvää yötä, ristiin liitä
pikku sormet hentoiset,
taivaallista isää kiitä,
äitiäkin siunannet.

Iltatähti ikkunasta
kehtohosi katsahtaa,
on kuin siunaisi se lasta,
toisi rauhan sanomaa.

Konsa heräät, yö jo lähti,
näet aamun armahan.
Silloin loistaa aamutähti,
äiti antaa suudelman.

 Immi Hellen