| |
Eilinen meni menojaan
muistojen aarteet mukanaan.
"Parasta ennen", siit´ älä huoli
vielä ei houkuta kiikkustuoli.
Juhlaan aika on kypsynyt
elämä kukkii tässä ja nyt.
Niin elää ihmisessä ikuinen nuoruus
käsi kädessä iän kanssa,
kaikki iät alati läsnä,
sulkina, siipinä ympärillämme
sitä pientä tyttöä suojelemassa
joka kerran paljaana tähän maailmaan...
ja jolta sen jälkeen aina vain vaadittiin
isona tyttönä olemista,
neitoutta, äitiyttä, itsenäisyyttä, vaimoutta,
uhrautumista, riippumattomuutta,
päätöksiä, valintaa ja kieltäytymistä,
ymmärtämistä, tekoja ja tekemättä jättämistä,
neuvokkuutta ja neuvomattomuutta...
Eeva Kilpi
Kuuntelen laulua elämän
päivästä päivään kestävän.
Se rikas on, hieno, hiljainen,
kiehtova ja rauhallinen.
Aina kannatta lähteä hiihtämään
mutta näin vanhaksi oli elettävä
että sen oivalsin.
Saunassa voi hautoa vanhoja luitaan,
mutta eivät ihmiset nykyään vanhene,
keski-ikä ei ala 35-vuotiaana
eikä nelikymppisenäkään,
nykyisin kaikki kuolevat nuorina.
Kämmenselässä on ryppyjä,
valvomisen juonteet silmien alla,
farkut on silti tiukat ja pohkeet.
Totuus on taas uusi, astu virtaan,
se mikä eilen teki onnelliseksi
ei auta enää.
Johanna Venho
- lyhennelmä runoelmasta Yhtä juhlaa
Että iloni olisi puu
oksilla omenat
olisi keveys ja tuuli
joka kantaa
kun ikä sitoo
sinut maahan
kun maa on sinun
juuriasi täynnä
ja kyyristyt
varjoon
allasi maa
sinun taistelusi
aika.
Kirsi Kunnas
Vanhuus on sitä varten
että ymmärtäisi lapsuutensa,
ymmärtäisi mitä on avuttomana
pudota toisen käsiin,
sellaisten joilla on valta
sinun ylitsesi,
valya päättää ja määrätä sinusta,
valta antaa tai olla antamatta
rakkautta,
ehdollistaa kaikki.
Tottakai niin suuresta viisaudesta
pitää maksaa kalliisti.
Kun voisi sen jakaa.
Eeva
Kilpi
Pidä itsestäsi huolta
helli itseäsi, ilahduta itseäsi
anna yllätyslahja itsellesi.
Se ei ole syntiä
vaan oikeaa rakkautta!
Sinä olet tärkein
mitä sinulla on.
Ja kun sinulla
on hyvä olla
sinun lähelläsi
on myös toisten
hyvä olla!
Marleena Ansio
Vanhuus
voiko se olla näin
hupsu ja kevyt
juokaamme samppanjaa
Tukekaa te nuoret
kun horjumme
Vaalikaamme hyviä
ajatuksia
Ja jos pahoja tulee
mieleen
silloin, sanoo Dalai
Lama
on syytä vaihtaa
näkökulmaa.
Kyllikki Villa
Koska tulee ihminen aikuiseksi?
Toivottavasti ei koskaan, jos aikuisuus
merkitsee kehityksen katkeamista,
itsetyytyväistä jäykistymistä johonkin
muka valmiiseen.
Toivottavasti kuitenkin silloin
kun vaaditaan,
jos
aikuisuus tietää vapautumista liiasta arkuudesta,
suostumista vastuuseen ja
tarvetta jatkuvaan kasvuun.
Jokin pisara lapsuutta ja nuoruutta
saisi silti seurata mukana
elämän
iltaan asti.
Tyyni Tuulio, Keskipäivän maa
Ne, jotka syvästi
rakastavat,
eivät vanhene.
He saattavat
kuolla iäkkäinä,
mutta he kuolevat
nuorina.
Mitäpä siitä, että nuoruus antoi rakkautta
ja ruusuja,
jättäähän vanhuus meille sentään ystävät ja viinin.
Thomas Moore
Jokaisella on
omat purjeet ja haluttu suunta,
jota päivien tuulet ja elämän myrskyt
sekoittavat piirretyn reitin suuntaa muutellen.
Pidä lujasti ruorista
kiinni ja anna mennä
- täysin purjein
Liisa Jeromaa, Kun unet ovat ohi,
1983
Aika ei pysähdy.
Ja se on suuri siunaus ja lohdutus sille,
joka vaikeuksissa kamppailee.
Maria Jotuni
Aika kun elämän tuo,
pieniin hetkiin onnensa suo,
paljon ilonhetkiä jakaa,
muistoja kauniita vuosien takaa.
Menee menojaan menneet ajat,
menköön nuo kasvojen vanhentajat,
kuulkoon miten kulkumme täällä,
ajastaikaan on palomme päällä.
|
Onnea kukkurakauhalla,
iloa kilokaupalla!
Elämänrikkautta tuhatmäärin
rakkautta taivaanääriin!
Marleena Ansio
KUN MINUSTA TULEE VANHA
Kun tulen
mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen
kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen
ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin
takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän
tussilla seinään aivan salassa
ja hypin
sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin
kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he
puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä,
syön
kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He
puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä
käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka
sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat
nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän
maidon ja kalakeitollekin yökkään,
ja kun he
suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun
TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän
kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan
sukkani pois, toisen roskikseen heitän.
Ja kurassa
leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen
kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden
kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo
minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi.
Kun äiti
nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
Englanninkielisestä runosta
suomentanut: Hannele Harjajärvi
Tässä iässä,
melkein iättömänä, kun
keinuu istuen
pääsee yhtä pitkälle
eteen että taaksepäin.
Arto
Lappi
Mieluista nähdä sinut
ehkä myös tulla nähdyksi
-
kauniistihan me molemmat
vanhenemme
eikö totta
Kyllikki Villa
Olen niin vanha
ettei minun enää
tarvitse
huolehtia muiden dementiasta
ehkä ei maailman
tilastakaan
sukupolven
vaihdos:
hoitakoot nyt
asiat
kunhan voisin
tuoda pienen
osani iloon.
Kyllikki Villa
Aika ei tee sopimuksia:
se siirtää hiusrajaa jos sitä huvittaa.
Lassi Kämäri
Siinä seisot vuosipäivänäsi
Uuden kilometripylvään vierellä
Seuraavaa etappia ei vielä näy
Edellinen painuu horisonttiin
Siinä seisot kädet taskuissa
Taskut täynnä muistoja
Mietit onko siitä niin kauan
Katsot ympärillesi ja huomaat
Kyllä, niin se on
On täytynyt kulua aikaa
Saada kaikki tämä elon ihanuus.
On niitä gerontofiilejäkin,
sanoi mummo
kun peiliin katsoi.
Eeva Kilpi
Ikäisekseen hyvin säilynyt
säilynyt
kuin etikkaan
hukutettu kurkku
ja miten niin
ikäisekseen
mikä se ikä on
vuodet vai
verisuonet
virkatodistus
mieli vai rypyt
ja hyvin siis
kuinka
ryppyinen mutta
aivoiltaan virkku
unohteleva
hupakko mutta elämänmyönteinen
virkku
etikkakurkku
hellä höppänä
kurttuinen älypää
onhan sitä
monenlaista
säilymistä.
Kyllikki Villa
Koivu
Tuo kevään koivu alaston
se on kuin neito viaton.
On herännyt se tuntemaan
kuin mahla virtaa suonissaan.
On talven valta taittunut
-kesä jälleen saapunut
Koivukin jo kukoistaa
vihreässä kesämekossaan
Vaan taas kun päivät
lyhenee
ja öitten lämpö vähenee
on syksyn henki hyytävä
ja hallaöitten jäätämä.
Nyt uuden värin koivu saa
se ompi kultaa hohtavaa.
Kun myrskytuuli puhaltaa
se lehdet maahan varistaa
on koivu taaskin alaston
vaan ei enää nuori vallaton
On vuoro herra pakkasen,
nyt antaa puku valkoinen.
Nyt huurreharso harteillaan,
koivu uljaana seisoo paikallaan.
Taas myrskytuuli puhaltaa,
ja huurreharson hajoittaa,
on taaskin koivu alaston,
mutt vakaa, tyyni,
elon uurteet kasvoillaan.
En tiennyt, että seitsemänkymmentä on näin
vaikea ikä.
Tuskin voi puhua varsinaisesta
villityksestä, mutta
tunteet:
aina valmiina läikkymään ja leimahtamaan!
Lassi Nummi
|
