Mummin runonurkka Onnittelurunoja mummolle, mummille, mummulle, mammalle           Katso myös mummin nettikortit    Elämässä onko mitään niin ihanaa, kuin olla mummina lasten. Pientä helliä, vaalia, rakastaa lämpö tuntea rintaansa vasten. Birgit-mummi     mummo-juttuja     Meidän mummi on pehmoinen, niin kuin lämmin pulla. Vaikka olisin kiukkuinen, saan mummin luokse tulla.       Mummin kaksoset Niin viaton, kaunis, sininen on katse kirkkaitten silmien. Kun lapsonen katsoo luottaen se lämmittää mummin sydämen ja kosketus pienten sormien tuo onnen tunteen lämpöisen.   Käsi pehmeä, pieni ja lämpöinen tarttuu lujasti mummin kätehen; tule mummi, mennään leikkimään, mulle legolinnaa tekemään.   Paina mummi pääsi tähän pielukseen sulle kaikkia hauskoja temppuja teen, jotka saa sinut varmasti nauramaan ja minua lujasti halaamaan.   Tule mummi, istutaan yhdessä ja katsotaan filmiä käsi kädessä. Paljon parempi meillä on yhdessä näin olla turvallisesti lähekkäin.   Hiustupsu vaan hauskasti heilahtelee, kun pienoinen leikeissään rallattelee. Jalat paljaat lattiaa tepsuttaa tahdo pysyä millään ei paikallaan.   Mutta väsyyhän työhön myös aikuinen, miksei leikkiin sitten pien lapsonen? Tule mummi meidän huoneeseen, kun omaan sänkyyn nukkumaan meen. Laita peitto hyvin paikoilleen ja nalle viereen kyljelleen. Hiukan poskeani taputa ja hyvät unet toivota! Birgit-mummi    Ikävöin sinua, äiti, vaikka itselläni on lapsenlapsia sylissäni. Ikävöin saada painaa pääni syliisi, että silittäisit pois elämän lyömät haavat. tuntematon     Tuskin missään maailmassa on kuin meidän mummolassa, kukat kukkii, päivä paistaa, herkkuja saa paljon maistaa. Mummo kertoo satujansa aina yhä uudestansa, silti kohtaan aina uudet sadun ihmeet, ihanuudet. Mummo onkin käynyt siellä suuren sadun valtatiellä, kuullut kuiskeet sadun lehdon, nähnyt satulapsen kehdon!       Muuttuvassa maailmassa jotain on myös pysyvää, mummin kuva sydämessä aina mieltä lämmittää. Hoivaa sekä rakkautta paljon mummi annat. Varttuneenkin lapsen vuoksi aina huolta kannat. Kaiken teet sä parhaaksemme siitä lämmin kiitoksemme.     Isoäidin osa on muistaa lasten laulut, itkut ja naurut, eläinten äänet, satujen salat, menneet ilot ja surut, elävät ja kuolleet sukujen luvut ja millaista oli olla lapsi.   Isoäidin täytyy osata kontata, kengännauhat solmia, pitää kädestä, ääniä matkia, kuunnella sydämellään, viedä vastuullaan rajoille ja olla aikuisena lapsi. Isoäidin osa on vain olla läsnä sylinä, rakkauden muistina, tehdä sydämeen polkuja, jotka jatkuvat uusiin sydämiin ja virtaavat pienistä puroista suuriksi. Isoäidin osan saa lahjaksi. Se on ikuinen lahjamatka, joka antaa elämälle jatkuvuuden kulkea yhdessä uuteen päivään ylittää inhimillisyyden siltoja ja nähdä sydämen silmin.     Elämässäni ei ole kovin monta idolia. Ehkä vain yksi: isoäitini. Hän kuoli ennen kuin täytin seitsemän vuotta. Juuri hän hallitsee niitä konkreettisia muistoja, joita minulla on lapsuudestani. Muistan isoäitini niin selvästi varmastikin monesta eri syystä, mutta juuri nyt ajattelen ennen kaikkea yhtä: isoäidilläni oli aina aikaa. Meidän mittojemme mukaan hänellä oli ahdasta, ja joskus hänellä oli varmasti puutetta myös ruuasta, lämmöstä ja valosta. Mutta hänellä oli aina aikaa. Hän itse koki asian niin, ettei hänellä koskaan ollut kiire. Kaksi sukupolvea myöhemmin minä elän kulttuurissa, jossa kaikki kuvittelevat, että heillä on liian vähän aikaa. Heillä on pula ainoasta asiasta mitä ihmisellä on. 10 ajatusta ajasta Bodil Jönsson     Se nykyajan mummo ei kudo sukkaa, vaan kynsiään maalaa ja värjäilee tukkaa. Se humppaa ja jumppaa, maljoja maistaa ja tupakkia tumppaa. Eikä ukko-kultaansa kiikkustuoliin passaa, mieluummin kulkee kaupungilla ja eurojansa hassaa. Onpa joskus mielessä eräs tietty baari kun siellä silmää sirkuttelee viehkeämpi vaari. Hän halua ei olla ryppyinen muori, vaan meneväinen, liikkuvainen ikuisesti nuori...             Kootut runot     Sopii erittäin hyvin äitienpäivään! Tätä ei pysty kyynelittä lukemaan! Pielisen balladi Kaisu Pato-Oja  Ota syliisi, rakas mummini, ota syliisi lapsesi pieni. Ota syliisi ja rutista, ett´suojaisa ois tieni. Ole minulle hyvä ja hellä, pidä povella lämpöisellä. Birgit-mummi   Mummin kulta Tule mummi! mulla on ikävä. Tule mummi, tahdon leikkiä! Miksi aikuisilla on kiire niin, ettei ehdi ne mun leikkeihin? Sulla mummi varmaan on aikaa! Pieni sormi siinä viittilöi se kutsuu mummia luokseen. Mulla paljon olisi kerrottavaa, mutta aikuiset omiaan palpattaa. Jo mummi lopulta havahtuu. Tulen, tulen lapseni, tulen jo sinä niin olet rakas mulle. Ei mikään olla saa tärkeämpää, etten antaisi aikaani sulle.   Mitä pienokainen tuuminee, kun nauraen tulee vastaan? Mummin läsnäolosta riemuitsee, joka hellästi hoivaa lastaan.     Mummon katse hymyilevä seuraa lasten myötä Käsi hellä, hyväilevä ohjaa pienten työtä. Vaikka joskus pahoin teenkin, ei hän siitä suutu Lohdun antaa murheeseeni, rakkaus ei muutu. Hän on paras ystäväni, vaikka olen lapsi Kuva armas mielessäni: mummo valkohapsi.     Kaunis, hehkeä, kypsä ja upea - Meidän mummo! Herkkä maailmanparantaja, unelmoija, sydän kultakipinöitä hehkuva - Meidän mummo! Sielu ikuisesti elävä, avoin mieli oppiva - Meidän mummo! Lapsenlapset palvoo ja rakastaa tuota kaikesta elosta nauttivaa - Meidän mummo! tuntematon     Sinä minulle hymyn säteilet sen suloisen, niin suloisen. Minä taas hymystä runon teen ja kohta ei tiedä kumpikaan, kuka runoa oikein kirjoittaa, sinä vai minä, samapa tuo.   Sinä juuri, mummi, hyväsydäminen olet mulle niin tärkeä ihana ihminen.       Mummia ja pappaa kaipaa nyt vauva pieni, vastasyntynyt. Vaippaa saamme nyt jälleen vaihtaa eikä hupsutuksia tarvitse kaihtaa. Kaikki on tuttua, silti uutta päivänpaisteen ihanuutta. Birgit-mummi      Juokse, juokse joutuisaan, Kohta tullaan mummolaan. Siell´ on hauska, hyvä olla, Leikit monet kartanolla. Mummo antaa sokeria Sekä muita namusia. Mutta kaiken lystin yli Hauskin ompi mummon syli. Alli Nissinen     Järveltä kuuluu airon kolke ken siellä mahtaa soutaa? Varmaan ukki joka meitä mummin luokse noutaa.   Mummin luona on hyvä olla, siellä on hauskaa monta. Viilipiimä syödä saadaan aivan verratonta.   Sitten mennään poimimahan mäeltä mansikoita, Evähiksi mummi ottaa rieskaleipää, voita.   Illan tullen palataan, ja tuokkoset täynnä paistaa. Sittenpä mummin mansikkamaito mainiolta maistaa. P.J. Hannikainen     Minun mummoni Minun mummoni mainio kerrassaan oli kauhujuttuja kertomaan. Niissä iskivät puukot ja heiluivat kirveet, joka riihessä mellesti haamut hirveet, ja aina se neidon väärän nai, ja köyhä ja viaton kuolla sai. Kovin päättyivät tarinat murheellisesti. Sydän pakahtumatta sen vaivoin kesti, että hyvyys ja oikeus päällä maan, oli tyhjiä sanoja vaan: Ah, mummoni, ettepä elänyt ja nähnyt kuinka on nyt. Minun mummoni syntymämetsistään oli lähtenyt onnea etsimään. Oli aikomus amerikkoihin asti - sekin tarina päättyi surkeasti: hän juopon ja köyhän räätälin nai, ja hän yhdeksän lasta sai. Oli lapsille tyly ja miehelle äksy ja lastenlapsille tää oli läksy: On ihmisen piinaksi pantu vaan, tämä elämä, eikä se muutukaan. Ah, mummoni, ettepä elänyt, ja nähnyt, kuinka on nyt. Minun mummoni kiikkustuolissaan yhä istuu luonani toisinaan. (Se joskus on tapana vainajien, jotka kuolivat vuosikymmeniä sitten) Hän istuu, ja kutoo ja kuiskuttaa: No, paljonkos muutit maailmaa? Jo lapsenlapsenlapsenlasta on minulla monta, vaan maailmasta ei tulevan näy sen kummempaa: Voi mummoni vielä vartokaa! Kun kuudes polvi on päällä maan, jo sanotte: Ohhoh, katsos vaan! Elvi Sinervo     20.05.2012 16:11