Buddhalaiset eivät usko yliluonnollisiin jumaliin eivätkä  suorita palvontamenoja. Useimmissa Aasian maissa Buddhaa pidetään kuitenkin jumalankaltaisena. Buddhalaisuus ei julista opinkappaleita, vaan rohkaisee ihmisiä kriittiseen kyseenalaistamiseen.

Buddhalaisuuden synty:

Historian mukaan kuninkaalliseen perheeseen syntyi noin v. 560 eaa poika, Buddha Shakyamuni. Hän eli rikkauksien ympäröimänä ja sai monipuolisen koulutuksen. 29-vuotiaana hän poistui ensimmäisen kerran palatsista ja kohtasi kolme henkilöä: vanhan, sairaan ja kuolleen. Näiden uusien kohtaamisten myötä hän ymmärsi, ettei mikään ole pysyvää. Niinpä hän lähti palatsista meditoimaan ja etsimään pysyvää mielekkyyttä Pohjois-Intian vuorille ja metsiin. Syvässä meditaatiossa hän tunnisti mielen luonnon ja saavutti valaistumisen.

Ydinopetus:

Buddhalaisuuden keskeinen opetus on tehdä hyvää, välttää pahaa ja puhdistaa mielensä. Lopullisena tavoitteena on nirvana eli valaistuminen, joka ilmenee pelottomuutena, viisautena, itsesyntyisenä ilona ja aktiivisena myötätuntona. Myös elämän kunnioitus, myötätunto ja rakkaus ovat tärkeitä arvoja buddhalaisuudessa.

Neljä jaloa totuutta

Ensimmäinen totuus opettaa, että kärsimys on väistämätön osa elämää ja kaikki joutuvat kokemaan sitä.

Alkusyy kärsimykselle on tietämättömyys.

Toinen totuus on kärsimyksen syy. Kärsimystä aiheuttaa takertuminen ja elämänjano. Ihminen haluaa pitää kiinni miellyttävistä asioista (nautinnoista) ja hankkiutua eroon epämiellyttävistä (kivusta tai ikävistä ihmisistä). Ei ole väärin haluta syödä nälkäisenä, mutta makunautinnon tavoittelu on väärin.

Buddha opetti keskitien merkitystä. Hän eli itse elämänsä alkuosan ylellisyydessä palatsissa, jonka jälkeen vetäytyi askeesiin. Valaistuttuaan hän oivalsi, että täytyy välttää ääripäitä eli niin nautintoja elämänsisältönä kuin myös nihilismiä ja kielteisyyttä.

Kolmas totuus on kärsimyksen lakkaaminen. Kun takertuminen, viha ja tietämättömyys poistetaan, vapaudutaan kärsimyksestä.

Neljäs totuus on tiestä, joka johtaa kärsimyksen loppumiseen. Tie, joka johtaa murheesta pelastumiseen Se sisältää moraaliohjeita ja käytännön meditaatio-ohjeita.

Karma:

Buddhalaisuus perustuu syyn ja seurauksen, eli karman ymmärtämiseen. Olemme itse vastuussa omasta tulevaisuudestamme.

Ihminen kiertää jälleensyntymän kierrossa, kunnes valaistuu ja saavuttaa nirvanan. Jälleensyntyä voi jumalaksi, ihmiseksi, eläimeksi, nälkäiseksi aaveeksi yms. Karman laki vaikuttaa siihen, millaisena seuraavaan elämään syntyy, ja onko mahdollisuutta valaistua ja vapautua jälleensyntymän kierrosta. Valaistunut ihminen keskittyy opettamaan ja auttamaan myös muita valaistumaan.

Jokaisen elävän olennon nykyinen olotila on suoraa seurausta menneisyydessä tehdyistä teoista. Nykyiset teot vaikuttavat tulevaisuuteen, myös tuleviin jälleensyntymiin. Ihmiseksi syntyminen on erittäin harvinaista ja suuri onni, koska päinvastoin kuin eläimillä, ihmisillä on mahdollisuus valaistumiseen. Pahat teot voivat johtaa jälleensyntymään huonommissa oloissa, jopa eläimenä. Teoiksi lasketaan myös ajatukset ja sanat, ja mielentila, jossa teot tehdään.