|

Kellon soiton kuuli nalle
yks kaks lumihuovan alle,
pystyyn nosti pörröpäänsä
kummasteli näkemäänsä.
Metsän halki piippalakit
joulutontut, punalakit,
sekä itse joulupukki,
jonka parta kuuraa kukki,
pulkissansa ajelivat,
hymyilivät, huiskuttivat...
Jäseniään venytteli nalle,
tuhmaa tuumiskeli,
kunnes jonon loppupäästä
kuului huuto: älä säästä
vaan nyt juhlan kunniaksi
popsi tämä!
Hunajaksi eteensä noin nakatun,
hienoon tapaan lakatun
käärön heti nalle haistoi
avasi ja maistoi, maistoi...
Nukkui sitten uudestaan
hyvä hymy huulillaan.

Pieni joulun lapsi,
joulu meille tuo.
Saavu joka kotiin,
saavu lasten luo.
Saavu sinne, missä
epäsopu on,
anna koteihimme
henki sovinnon.
Saavu sinne, missä
joku yksin jää.
Anna jouluilon
hänet yllättää.
Pieni joulun lapsi,
valo maailman.
Sinä meille annat
juhlan oikean.
Jukka Salminen

Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kaunein puu!
Oksissasi häilyvissä
riiputtelet omenoita,
loistat kultatähtösissä,
kerrot metsän tarinoita.
Latvahasi ihanaan
puhkee ruusut tuoksumaan.
Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein armain puu!
Lakkas alla laulut soivat,
laulat meille sadoin kielin.
Mitä oksas huminoivat,
kuuntelemme juhlamielin.
Joulupuu, joulupuu,
muistos mieleen painauu.
Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kallein puu!
Kirkkaat kynttiläs kun palaa
valaisten ja lämmitellen,
kyynel nousee silmään salaa -
kenpä seisois värjötellen?
Tuotpa mieleen taivaan maat,
hyväks sydämemme saat.
Immi Hellen

Kello löi jo viisi,
lapset herätkää!
Juhani ja Liisi, muuten matka jää!
Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa.
Lämmin karhuntalja reessä odottaa.
Vasta ruunan reessä silmät aukeaa —
siin on silmäin eessä synkkä metsämaa.
Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.
Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle.
Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille!
Mäen rinteen alla talo törröttää,
joka ikkunalla kaksi kynttilää.
Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois!
Tällä kirkkotiellä aina olla vois!
|
Joulu saapuu
kellojansa kilistellen,
tonttuinensa vilistellen,
iloisesti rallatellen,
jouluiloa toivotellen!

Mistä tunnet pienen tontun?
Punaisesta lakistansa
harmahasta parrastansa
hymystänsä lempeästä
katseestansa veikeästä.
Siitä tunnet pienen tontun.
Mistä löydät pienen tontun?
Polulta taapertamasta
tieltä tepastelemasta
hämärissä huiskimasta
lasten korvaan kuiskimasta.
Sieltä löydät pienen tontun.

EINO LEINON jouluruno
Mökit nukkuu
lumiset,
nukkuu hankitanteret,
tuikkii taivaan tähtivyö -
pyhä nyt on jouluyö.
Katso: valo välkähtää,
hanget kaikki kimmeltää,
yli vuorten, metsien
käy kuin välke siipien.
Se on jouluenkeli.
Herra hänet lähetti
kanssa joululahjojen
luokse pienten lapsien.
Vaikka häll´ on kädessään
niinkuin kulkis kylvämään
ja hän kyllä kylvääkin,
mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita,
eikä leikkikaluja,
niitä isä, äiti suo.
Mitä jouluenkel´ tuo?
Puhtahia aatteita,
kultaisia kuvia
Suomen lasten sydämiin,
mökkihin ja palatsiin.
Niitä hänen vakastaan
vapiseepi yli maan
niinkuin pikku tähtiä -
eikö se oo ihmettä?
Mutta yhä kummempaa
viel´ on mitä kerrotaan:
kulkiess´ sen enkelin
lapsiks muuttuu vanhatkin.
Sitä et kai ymmärrä.
Kysy sitä äidiltä!
Sitten siunaa itsesi,
nuku - saapuu enkeli.
Eino Leino
Terve, terve,
jouluaatto!
Sua toivoi äiti, taatto -
hartahammin - usko mua,
lapset odottivat sua.
Kello naksautti kuusi,
niin jo pieni Paavo huusi:
- Kukas tuolta kiipeää
rantatietä viertävää?
Lapset kaikki ikkunaan
heti lentää katsomaan,
näkivätkin selvästi,
kirkas kuu kun valaisi.
Etkö tuntis tulijata,
säkin suuren kantajata,
partasuuta ukkoa,
vanhaa sekä viisasta.
Heti ovi avattiin,
saliin vieras kutsuttiin,
saatiin lahjat loistavat,
viikunat ja omenat.
Ukko etsii lahjaa uutta,
lapset huutaa täyttä suuta:
- Mulle, mulle, ukkoseni,
anna parhain lahjasi!
Pieni Helmi hiljaisna
seisoo toisten takana
eikä pyydä laisinkaan
kunhan toiset saisi vaan.
- Kuka sinisilmä siellä
aivan lahjatonna vielä?
Lapsi, ah, sun sydäntäs!
Lausuu ukko älykäs.
- Etkö luule nähneheni
tästä ohi rientäissäni -
annoit lelus ainoisen
köyhän lapsen kätehen.
Niin, ja näinpä kerran vielä
kuinka kulkeissasi tiellä
sairaan linnun tapasit,
hellästi sen korjasit.
Lahjan sinun arvoisesi
lahjoittaa toinen sulle,
ota multa omaksesi
kultahelmet kaulallesi!
Immi Hellen
JOULUPATJA
eli ohje kummottos viätetä hiano joulu
1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi,
kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja –eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine
on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.
Heli Laaksonen
|
On siirapin, neilikan tuoksua,
on piirakoita ja rusinoita,
on kiireistä kaupassa juoksua.
On kellari herkkuja pullollaan,
on pipareita ja manteleita,
ja lahjoja piiloihin sullotaan.
On tonttujen tiukujen kilinää,
on pähkinöitä ja kynttilöitä,
on enkelikellojen helinää.

Kotitonttu joulun aikaan
miten paljon tehdä saikaan!
Pitkin päivää riitti työtä,
tonttu hääri toistan myötä.
Lumet loi se riihitieltä.
Sitten jyvät nouti sieltä.
Lehmäin eteen heinät kantoi.
Kanoille myös vettä antoi.
Hevosille kaurat heitti,
loimin lämpimin ne peitti.
Vilkkui soma piippalakki
tonttuhousut - harmaa takki...
Vasta ehtiessä illan
palas loukkoon tallin sillan.
On kohta jouluaatto
ja juhla juhlien.
Tuo kuusen sisään taatto
ja koristamme sen.
Nyt latvassa on tähti,
tuo tähti itämaan.
Sen mukaan kerran lähti
nuo viisaat matkaamaan.
Elsa Kojo
Himmenee aattoilta
tähtien hopeasilta
kimaltaa yllä maan.
Hiljenee ihmistalot
lämpöiset jouluvalot
syttyvät ikkunaan.
Kaikuvat kirkkojen kellot
lumiset tiet ja pellot
ääneti odottaa.
Jälleen ihminen siellä
lapsuuden juhlamiellä
jouluhun vaeltaa.
Yksinäinen kulkija matkaa taittaa.
Pakkanen paukkaa,
ei se kulkijaa haittaa.
Pitkän matkan kulkenut,
tähdet kotiin johtanut.
Viimein kajastaa valo,
on siellä kotitalo.
Pääsee luo rakkaiden,
valtaa mielen tunne jouluinen.

Tule Joulu kultainen
Juhla vanhain perinteiden
Saapuu talven hämärään
Hyvän tahdon odotuksen
Nostaa mieleen lämpimään
Sadunlailla taaskin kuvat
Mieliin nousee vanhan maan
Aasit, lampaat, härkäin tuvat
herää eloon uudestaan
Vaikka onkin kaukainen
Satain vuotten takainen
Silti aina läheinen
Tule joulu kultainen
Joulun valon sydämiimme
Tuokoon lailla tähden sen
Tarun, josta muistelmiimme
saamme joulun ikuisen
Vaikka onkin kaukainen...
Jälleen tähden opastuksin
Tietäjät saa seimen luo
Miehet vanhat kumarruksin
Lahjat lapsoselle tuo
Joka joulu muistot palaa
Samaan vanhaan tarinaan
Uudet polvet hengen valaa
perinteeseen jatkuvaan
Vaikka onkin kaukainen...

Jouluruno
lapsuudesta
Kynttilät ikkunoista loistaa,
jokavuotista tarinaa toistaa.
Joulun aikaa ennustavat,
valon juhlaa odottavat.
Mieli palaa jouluun moneen,
lapsosena niin koettuun somaan.
Pieni tupa keskellä lumen,
aivan kuin olisin nähnyt unen.
Totta kaikki ollut vainen,
ei nykyaika ole samanlainen.
Kiire ja stressi mielet täyttää,
kaikki tahtovat toisilleen näyttää.
Mitä kaikkea rahalla saa,
voi sitä krääsää ja mammonaa.
Ennen ilo suuri tuli,
ja sydän siihen paikkaan suli.
Kun paketista löytyi karamelli
ja pieni nukke nimeltään Elli.
Sitä silmien loistetta ei mikään voita,
kun näkee vielä kuvista noita:
miten lapsen mieli oli riemukas silloin,
kun pukki saapui aattoilloin.
Lapset lauloivat joulupuusta,
ja pukki löi tahtia ovensuusta.
Ei riemua silloin tuvasta puuttunut,
eikä pukkikaan siitä suuttunut,
kun pikkuveli tarttui partaan somaan,
ei niinkään pukin ikiomaan.
Vaan parta lähti ,kun pukki oli hies,
ja sieltähän löytyikin naapurin mies.
Nuo ajat ovat lapsuuden kultaista aikaa,
on niissä sitä joulun suurta taikaa
Bertta Bergroth
|
|
mettä, mahlaa, hunajaa,
suklaata sulavaista,
marenkia maistuvaista,
siirappia, kanelia,
neilikkaa ja mantelia.
Fariiniset ikkunat,
marsipaanisaranat,
kinuskiset lattiat,
mainiolta maistuvat.