ValikkoEtusivulle

Blogi  vuosi2009

free web graphics bar

Joulupuuroo

   

17.12.2009

 

 

 

 

Voit luopua joulukuusesta ja muista koristeista, mutta perinteinen jouluruoka on se mikä tuo joulumielen. Uunin sylissä aatonaattona muhivan kinkun tuoksu on ehdottomasti se, mikä aloittaa varsinaisen joulunvieton.

Meillä joulumenyyn suunnittelu tänä jouluna on ollut poikkeuksellista. Thaimaan matkalle lähtö joulupäivänä toisaalta helpottaa ruokatouhua, mutta toisaalta köyhdyttää aattoillan perinnepöytää. Ruoan määrä on radikaalisti aiempia jouluja pienempi, kun ruokia valmistetaan vain aattoiltaa varten. Ensin oli aikomus rakentaa tarjoilu täysin normaalista jouluruoasta poikkeavaksi, mutta lopulta tultiin siihen tulokseen, että ainakin kinkkua, laatikoita ja lohta pitää joulupöydässä olla. Valmislaatikot ja maustesilli hankitaan kaupan hyllystä, mutta lohi savustetaan itse jouluaaton hämärtyessä. Pienen kinkun paistamisesta sulaa sopivasti lientä, josta rakentuu herkullinen kastike.

Jouluaattoa yritetään viettää perinteisin menoin; aattoaamun joulupuuro, iltapäivän joulukahvit ja huippuna jouluateria illansuussa. Siis yritetään elää normaalisti, vaikka lapsenlapsilla (tytöillä) matkan odotus tänä vuonna sivuuttaakin muutoin niin jännittävän pakettien odotuksen.

 

 

     

free web graphics bar

     

Tiukkapipo?

   

9.12.2009

 

 

 

 

 

Käyn päivittäin vilkaisemassa vieraskirjaani, vaikka sinne niin kovin harvoin kukaan vaivautuu kirjoittamaan. Ilahdun aina, kun saan palautetta, onhan tämä sivujen ylläpito sellaista yksinäistä nykertämistä eikä vastakaikua tahdo saada mistään. Enkä vielä yrityksistä huolimatta ole onnistunut luomaan esim. tänne blogin sivuille "Kerro mielipiteesi"-lokeroa.

 

Nyt sain saksankielisen palautteen Dorikselta: Ich finde den Aufbau der Seite sehr gut. Macht weiter so.  Ymmärrän tuon palautteen siten, että hän pitää sivuistani. Mahtavaa, kun sivuillani vieraillaan yli kielirajojen. MUTTA olenko tiukkapipoinen, kun poistin sen pikkumaisuuttani viestiin liitetyn www-osoitteen vuoksi. En edes käynyt tuolla sivulla, mutta otaksuin sen sisältävän nimen perusteella seksifilmimateriaalia. Näinkin voidaan tuotteita salakavalasti markkinoida. Hassulta vaan tuntuu tällaisen mainonnan yritys näillä sivuilla, kun kohderyhmä täällä on oletettavasti enimmäkseen mummuja ja keski-ikäisiä naisia. Ehkä nuo päivittäiset kävijämäärät houkuttivat pistämään tuon www-osoitteen näkyviin.

 

Danke Doris kuitenkin palautteestasi!

 

 

     

free web graphics bar

Muuttolinnut


 
 

22.11.2009

Marraskuu on mielestäni se vihonviimeinen aika asustaa täällä pohjolassa. Valonlapsena tätä harmautta ja kosteutta on vuosi vuodelta yhä vaikeampi sietää. Ei ole suurikaan ihme, että meitä suomalaisia karkaa jo lokakuussa pilvin pimein muuttolintuina sinne, missä sadetakki ja huopatossut ovat tarpeettomia.

Kahden viikon lomareissulla ja hotellissa asuen ei vielä ehdi kunnolla päästä jyvälle näiden talvehtijoiden elämänmenosta. Aurinkorannikolla asustavien ystävien parissa tiiviisti oleskellen kuitenkin saimme jonkinlaista selkoa siellä majaansa pitävien arjesta. Tuonne Espanjan rannoille on kielitaidottomanakin helppo kotiutua, jos naapurustossa asuu satoja kotomaasta talvea pakoon lähteneitä. Palveluita saa omalla kielellä papista parturiin. Ruisleipää ja lenkkimakkaraa saa ostaa "skandien" kaupasta ja lapset voivat käydä suomalaista koulua. Eikä uutisista ja "Kotikadun" vaiheista jää osattomaksi, kun Suomi-TV lähettää rakkaan telkkumme ohjelmistosta koottua ohjelmaa aamusta iltaan.

"Viidakkorumpu" antaa vinkkejä hyvistä, edullisista ruokapaikoista. Mieleenpainuvin oli espanjalainen pieni ravintola, jonka tasosta vaikuttui, kun paikan kansoittivat paikalliset "alkuasukkaat", jotka meluisasti seurustellen ahmivat herkullisia merenantimia ja tiriseviä pihvejään. Päivän menusta valitsin alkupalaksi katkarapucocktailin, pääruokana grillattua kalaa, jonka nimelle ei löydy käännöstä millään kielellä. Juomana puolipulloa punaviiniä. Herkullista ja edullista, koko lysti maksoi yhdeksän euroa!

Ruokakauppojen hintatasosta meinattiin saada virheellinen kuva, kun poikettiin ostoksille hotellin lähellä olevaan tasokkaaseen "sittariin", jossa taisi olla turistihinnat. Vertailukelpoisemman kuvan sai paikallisen Lidl'n hintatasoa vilkaistessa. Itsestään selväähän on, että viinin ja oluen hinta tuolla etelän maissa on ihan eri planeetalta kuin meillä, mutta muissakin hinnoissa siellä voisi jäädä kukkaron pohjalle säästöön muutama roponen. Muutenkin Lidl on panostanut tuolla aurinkorannikolla palveluun; sisään/uloskäynnin viereen oli sijoitettu runsas liha- ja juustotiski. Janon äkkiä yllättäessä kurkkunsa saa kostutetuksi tiskin jatkeena olevan kuppilan olut- tai cavahanoista.

Lauantaisilta "varkaiden markkinoilta" onnistuu löytämään melkein mitä vaan pienellä rahalla. Muita markkinatilaisuuksia löytyy päivittäin eripuolilta rannikkoa. Ainakin meille "hörsö"- korujen friikeille nämä torit ovat onnen seitsämäs taivas. Eikä maksa paljon, muutamalla lantilla saat koristettua itsesi päästä varpaisiin!

Tärkein kriteeri talvehtimispaikan valinnassa lienee kuitenkin ilmasto. Sen huomaa, kun kuuntelee kielten sorinaa rantakuppiloissa. Brittejä tuntuu olevan joka puolella, heillähän siellä saarellansa on kolmesataa sadepäivää vuodessa. Fuengirolassa oleskellun kahden viikon aikana sade kiusasi meitä yhtenä päivänä noin puolen tunnin ajan. Päivälämpötilakin pysytteli 20 asteen paremmalla puolella, eikä illatkaan niin kovin viileitä olleet. Mukavaa oli nauttia rauhassa aamiaista parvekkeella ja katsella päivään heräilevää meren rantaa.

Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen on kuitenkin pakko kertoa se pahin epäkohta, joka riivaa tätä muutoin niin mukavaa olinpaikkaa. Köyhistä maista elintason perässä tunkeutuvat "maahanmuuttajat" käyvät helposti taskullasi tai lompakollasi, ellet ole koko ajan varuillasi. He osaavat ammattinsa niin hyvin, ettet huomaakaan vieraan käden olevan laukussasi. Säälittävän näköinen hippipussi olalla ja hameen vyötärön sisäpuolelle hakaneuloilla kiinnitetty rahapussukka pelastivat itseni joutumasta näiden vandaalien hyökkäyksen kohteeksi.

Niinhän se on, kaikella on puolensa!  Täällä kotona on kylmä ilmasto, mutta lämmin turvallisuus - siellä lämmin ilmasto, mutta kylmä turvattomuus.

 

 

 

     

free web graphics bar

Heimlich

   

1.11.2009

Pienestä se on kiinni tämä hengissä pysyminen. Varmaan suurin osa ihmisistä ei edes osaa kuvitella, miten helposti poistuminen ajasta ikuisuuteen voi tapahtua. Tarvitaan vain pieni pala ruokaa, joka juuttuu henkitorveen niin tiukasti, ettei ilma pääse kulkemaan keuhkoihin, ja siinä se sitten onkin! Jos lähellä ei satu olemaan ihmistä, joka pystyy auttamaan, on tilanne todella vakava.

Itse olen nyt saanut kokea tämän tilanteen kahdesti parin päivän sisällä. Edellisestä kerrasta onkin jo kulunut aikaa yhdeksän vuotta. Itse en keksi syytä tähän ilmiöön; olenko sitten tavallista herkempi saamaan ruokaa "väärään torveen", vai enkö osaa pureskella ruokaa tarpeeksi, niin että se juuttuu tiukasti henkitorveen.

Istuttiin ystävien luona nauttimassa kahvin kera tuoretta ohrarieskaa mukavia jutustellen. JA PAM! Yhtäkkiä en saanutkaan ilmaa keuhkoihin; en pystynyt puhumaan; haukoin vain hirvittävän hätäisesti henkeä, joka ei tahtonut onnistua millään. Refleksin omaisesti pomppasin pystyyn, ystävä hakkasi lapaluitten väliin. Ei tehoa! Miehellä oli sen verran kokemusta tilanteesta vuosien takaa, että hän oivalsi tilanteen vakavuuden ja syöksyi auttamaan. Onneksi mieleen muistui Heimlichin ote, jolla sairaanhoitajaystäväni oli edellisen kerran saanut tilanteen selvitettyä.

Tilanteen pirullisuus on siinä, ettei aikaa ole jäädä miettimään ja pohtimaan, mitä tulisi tehdä seuraavaksi. Läheisiä hirvittää tilanne, että potilaalta lähtee taju kankaalle. Vastuu on suunnaton! Tiukassa oli tälläkin kertaa, onneksi ilmaa pääsi hirvittävällä korinalla sen verran, että useammalla heimlichilla ehdittiin saada juuttunut ruoka lennähtämään irti.

Heimlichin ote on amerikkalaislääkärin  keksimä hätäkeino estää henkilöä tukehtumasta. Toimenpide tehdään, jos esimerkiksi ruokaa on joutunut kurkkuun jumiin. Ote tehdään niin, että mennään tukehtuvan taakse, laitetaan omat kädet tukehtujan käsien alta yhteen pallean yläpuolelle ja vedetään voimakkaasti.

 

 

 

 

     

free web graphics bar

Nettivaraus

   

29.10.2009

Kuulun niihin ihmisiin, joilla "ei ole aikaa" tutustua ja perehtyä saamiinsa käyttöohjeisiin, ajo-ohjeisiin tai mihinkään pitkäveteiseltä näyttävään ohjeistukseen. Sen kun vähän vilkaisee päällisin puolin, niin kuvittelee pärjäävänsä.

 

Sain kutsun jo odottamaani mammografiaseulontaan.  Sen verran vilkaisin kutsukirjettä, että totesin,  ettei minulle varattu aika ollut sopiva, vaan se olisi muutettava sopivampaan ajankohtaan. Senkin silmäni keksivät kirjeestä, että ajanmuutoksen voi tehdä terveystalon kotisivuilla omalla henkilötunnuksellani. Voi miten kätevää!!!!

 

Onnistuinkin varaamaan uuden ajan varauskalenterin ilmestyttyä näytölle heti samalle päivälle. Siitä vaan tukkaa kampaamaan, puuteria tupsuttamaan ja auton nokka kohti Hyvinkäätä, jossa olin ollut kolme viikkoa aiemmin papa-kokeissa. Matkalla vielä siunailin tämän nykyajan asioimisen ihanuutta ja helppoutta.

 

Tullessani paikalle totesin iloisena, ettei jonossa ollut ketään ennen minua. Siinä minä sitten istuin odottamassa, että minut kutsutaan sisälle tutkimushuoneeseen. Aikaa kului puolisen tuntia ja muitakin jonottajia istui jo vuoroaan odottamassa. Siinä keskusteltiin "tyttöjen" kesken, milloin kenenkin oli määrä päästä tutkimukseen. Hämmästyin, kun minun jälkeeni oleva nainen huudettiin sisään. Jokin tässä jutussa nyt mättää! Niinpä pomppasin pystyyn selittämään, että olin tehnyt ajanvarauksen netissä. Ystävällinen hoitaja tarkisti tilanteen koneelta ja totesi, että henkilötunnuksellani varaus löytyy, mutta "varauskirjan" rivillä siitä ei näy merkkiäkään. Voi voi tätä tietotekniikan aikaa!!!

 

Eipä hätää! Pääsin kuitenkin seuraavana tutkimukseen. Riisuin kuuliaisesti yläosan paljaaksi ja jäin odottamaan, kun hoitaja etsi lähetettäni koneelta. Onpas pulmallista, kun korttia ei saa millään ilveellä näytölle. Sitten välähti! Minun olisi pitänyt olla Helsingissä Jaakonkadun terveystalolla, eikä seisoa siinä Hyvinkään pisteessä rinnat paljaana! Hoitaja yritti ystävällisesti korjata tilanteen ja muuttaa varausaikaa sinne missä juuri olin paikalla, jotta toimenpide olisi saatu tehtyä saman tien. Eihän se niin vaan onnistukaan, ei ole valtuuksia tehdä tuollaista muutosta. Ei voi mitään.

 

Niinpä jouduin ottamaan vanhat konstit käyttöön ja soittamaan ajanmuutos numeroon. Ei näissä nykyajan systeemeissä mitään vikaa ole. Oikein ovat käytännöllisiä, kun itse pystyy hoitamaan omat asiansa. MUTTA kun vielä oppisin sen, että on parasta lukea kaikki teksti, eikä jättää mitään oletuksen varaan.

 

 

 

     

free web graphics bar

Avuttomuus

   

15.10.2009

Jos terveeltä ihmiseltä kysyy, mitä hän toivoisi, jos saisi tilaisuuden esittää yhden toteutettavan toiveen. Arvatenkin vastaus olisi useimmiten jokin rahaan liittyvä toive: perintö, lottovoitto, velkojen armahdus.... Harva tulee ajatelleeksi ensimmäiseksi terveyttä.

 

Asia kirkastuu konkreettisesti sinä aamuna, kun yrität nousta sängystä ja huomaat, ettei aamu olekaan ihan totutun kaltainen. Mikään ei ole kohdallaan, kun elimistö ja kroppa eivät suostu aloittamaan päivää normaali rutiinilla.

 

Pieniä selkävaivoja lukuun ottamatta, olen saanut aloittaa aamuni suht´ reippaana ja elinvoimaisena, kunnes koitti sekin aamu, jolloin...

hädin tuskin sain kammettua itseni käsivoimia käyttäen ylös sängystä. Matka makkarista viereiseen huoneeseen tuntui peninkulmalta, kun hampaat irvessä siirtelin jalkaa toisen eteen muutaman sentin kerrallaan. Pakko oli välillä vajota istualleen tuskanhikeä kuivailemaan, mutta sekin asento tuotti tuskaa, joten parasta olisi päästä pitkäkseen selkää oikaisemaan. Pyörtymispisteessä onnistuin jotenkin hoippumaan olkkarin sohvalle, johon jäin liikkumattomana odottelemaan miehen lenkiltä paluuta.

 

Pahinta oli avuttomuus, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Yksin en pystynyt tekemään yhtään mitään: noukkimaan silmälaseja matalalta pöydältä, riisumaan yöppistä ja pukemaan päivävaatteita. Monenlaiset ajatukset ehtivät päässä pyörähtää. Pahinta oli epätietoisuus siitä, mistä tässä nyt oikeastaan oli kysymys. Itse en muistanut mitään epätavallista liukastumista tai nyrjähdystä tapahtuneen. Onko alakroppani halvaantumassa? Onko osteoporoosi iskenyt? Ehdinkö toipua/toivunko ollenkaan ennen edessä olevia, jo maksettuja matkoja, joille olin seuraksi värvännyt ystäviäni ja läheisiäni.

 

Olimme yhtä mieltä siitä, että apua olisi haettava päivystyksestä, jonne onneksi sain ajan välittömästi. Mies auttoi pukemisessa; itku pääsi oman avuttomuuden ja kipujen vuoksi. Ambulanssia ei sentään tarvittu, kun jotenkin kikkailemalla onnistuimme vääntelemään kropan auton ovesta sisään makuuasentoon.

 

Terveyskeskuksessa sain vahvan kipulääkityksen ja taivas aukeni, kun kipu hellitti!!

Mikä onkaan se tärkein juttu elämässä?

 

 

 

     

free web graphics bar

Pakkomyyntiä

   

19.9.2009

Konstit on monet , kun tietsikan käyttäjälle yritetään väen väkisin netin kautta markkinoida jos jonkin laista aineellista ja aineetonta rompetta. Sivustoilla olevaa mainontaa alkaa olla niin paljon, ettei sitä asiaa, mitä olet sieltä hakemassa, meinaa enää kaiken krääsän keskeltä löytyä. Sitten on vielä nämä ponnahdusikkunat, jotka avautuvat itsestään taustalle, kun olet kiinnostuneena pahaa aavistamatta surffailemassa tuiki tavallisessa sivustossa.

 

Tällä viikolla koin nettielämäni aikaisen kovimman jutun. Jotain matkailuun liittyvää sivua etsiessäni sain näytölle yhtäkkiä varoituksen, että tietokoneeseeni oli ratsastanut 346 Troijan hevosta. Englanninkielinen teksti vilkkui ja rääkyi punaisena, että minun oli välittömästi hankittava koneeseen virusturvaohjelma, tai muuten salasanojani paljastuisi rosvojoukoille, Troijalainen rouskuttaisi luomani ohjelmat palasiksi ja tuhkaa ja tulikiveä alkaisi sinkoilla, ellen toimisi siinä silmänräpäyksessä. Sivulla oli tietysti pelastava "nappi", jolla tilanne saataisiin hallintaan. Ei olisi kannattanut panikoida ja painaa tuota pirun nappia!

 

Kun yritin avata nettisivustoa, ilmestyi sivun ylälaitaan ilmoitus, että kone oli saanut infektion mainosohjelmasta. Toiselle sivulle siirtyminen aiheutti pattitilanteen: en pystyisi surffaamaan netissä, ennen kuin rekisteröisin tuon heidän markkinoimansa virustorjuntaohjelman sivulla olevasta "Download"-napista.

 

Aloin siinä sitten pähkäilemään, että minulla on koneessa useampikin torjuntaohjelma, joiden pitäisi mielestäni olla ajan tasalla ja vahtia yötä päivää kallisarvoisia tiedostojani. Niinpä päätin tutkia, olivatko ne jossain välissä uuvahtaneet ja päästäneet Troijalaiset mellastamaan koneeseeni. Parin tunnin syynäämisen jälkeen ohjelma ilmoitti, että yhtään virusta tai matoa ei ollut löytynyt Troijalaisesta puhumattakaan. Sen sijaan tuo hätänapin painaminen oli asentanut koneeseeni haittaohjelman, joka minuutin välein reväytti näytölle kesken työskentelyni tekstin, että masinassani on Troijalainen virus ja kertoi mitä kaikkea pahaa se voi minulle aiheuttaa. Yritin kaikin konstein tuhota tuon koneeseeni viekkaudella ja vääryydellä luikerrelleen häirikön, mutta sepä oli rakennettu niin, ettei sitä tällainen tavallinen harrastelija pystynyt edes hävittämään. Koneen äly oli vietävä "tohtorille", joka poisti tuon häirikköpirulaisen.

 

Voi pyhä jysäys!!! Kuvitteleeko joku pissapää markkinamies, että ostaisin tuollaisen tempun tekijältä yhtään mitään? Mitähän niitten päässä oikein liikkuu, vai liikkuuko mitään? Onko ihan viisasta ensin suututtaa perusteellisesti mahdollinen asiakas? Tuskin kovin moni surffailija, jonka muoto mustenee häiriön aiheutumisesta ja korvista nousee savupilvet ärtymyksestä, on valmis painamaan tuota "ostan heti" - nappia. Vai onko?

 

 

 

     

free web graphics bar

Uudistusvimma

   

12.9.2009

Nyt se taas salakavalasti iski!!!! - se jokasyksyinen uudistusvimma. Kiireisen ja työntäyteisen aamupäivän jälkeen istahdin sohvalle jalkojani lepuuttamaan ja iskipä siinä pöydällä lojuva huonekaluliikkeen mainos silmiini. Salamannopeasti sain esille mittanauhan ja eikun ruokapöydän kokoa mittailemaan. Hyvä! - tuo ruokailukalusto me haetaan NYT!!! Ja niinpä meillä oli reilun tunnin päästä kasa huonekalupalapelin osia miehelle koottavaksi.

 

Mitäs tehdään entiselle ruokailuryhmälle? Kamera käteen - kuvat huutonettiin ja sitten vaan jännityksellä odottelemaan, josko halukkaita ostajia sattuisi löytymään. Ei ole järin miellyttävää, kun kotinurkissa on kaaokseen asti varastoituna kalustetavaraa. No, aika näyttää, miten kauan näitä on vielä säilöttävä.

 

Nytpä kelpasi ruokailutilaa katsella uusine kalustoineen. Eipä kauan! Nythän nuo verhot ei sovi tuon tumman kaluston väreihin ollenkaan. Aamulla hypätään autoon ja huristellaan Ikeaan verhokangasta ostamaan! Samalla on uusittava myös tuon erkkerin verhot, koska ne eivät sitten sovi taas ruokailutilan uusien verhojen pariksi.

 

Kauheeta on tämä "syyskohtaus" - toivottavasti se kuitenkin on nyt näillä toimilla taltutettu!

 

 

 

     

free web graphics bar

     

Estrogeeniä koko

naisen elämä!

5.9.2009

Elämä on epäoikeudenmukainen meitä naisia kohtaan. Naishormonin vaikutuksesta elämä on yhtä vuoristorataa - ensin tulee muutoksia kuukautisten myötä, synnytykset aiheuttavat hormonitasapainoon omat muutoksensa - ja sitten tulee nämä "tasannevuodet". Naama kiiltää hiestä märkänä, yö menee peittoa heiluttaessa ja yöpaitaa vaihtaessa, hermostuttaa, ahdistaa, mieli on maassa ja alakulo painaa.

Naisia itseäänkin usein ihmetyttää nämä vaihdevuosissa esiintyvät "hulluuskohtaukset". Sitä jää ihmettelemään omaa reaktiotaan, kun asian ei tarvitse olla suuren suuri ja silti se saa kohtuuttomat mittasuhteet, "mutta kun itselle ei mahda mitään"! Sain tässä taannoin ystävältäni postia, jossa hän kuvaa rehellisesti estrogeenin puutteesta johtuvia tuntemuksiaan:

 

"Mä olen ollut niin raivoissani, että olen haukkunut molemmat tyttäreni, ystäväni, Soneran
asiakaspalvelun ja mieheni suht´koht´ joka päivä. Sitten olen haukkunut koko tietokoneen systeemin sillä lopputuloksella, että mies oli salaa tilannut mulle uuden, tosi hienon ja kalliin koneen.
Kaiken tämän rytinän jälkeen menin apteekkiin ja sanoin tutulle apteekkarille, että jos et anna mulle nyt heti ilman reseptiä estrogeenia niin voi olla, että tapan jonkun ja onkos sitten kiva
olla osallisena suunniteltuun tappoon? No niinpä sain nappini (reseptin toimitan jälkeenpäin, kunhan kerkiän lääkäriin). Nyt jo vähän alkaa helpottaa tämä kestovitutus. Eilen pyysin tyttäreni, mieheni ja ystäväni syömään ja pyysin anteeksi käytöstäni. Ystäväni sanoi, että sulla olikin sellainen hullun kiilto silmissä. Että sitä se teettää, ei tässä uskalla näköjään olla ilman lääkitystä."

 

Hormonikorvaushoidoista ollaan monta mieltä, mutta jos elämänlaatu ikääntymisen myötä totaalisesti romahtaa, on mielestäni oikeus ja kohtuus hakea siihen parannusta vaikka sitten keinotekoisilla hormoneilla. Käyttäjiä pelotellaan syöpäriskillä ja muilla hormonin käyttöön liittyvillä sivuvaikutuksilla, mutta estrogeenin tuomat hyödyt ainakin minulle painavat vaakakupissa enemmän.

  • Hormonihoito hidastaa luiden haurastumista ja ehkäisee osteoporoosia.

  • Gynekologi Pirkko Brusilan mukaan hormonihoito suojaa tietyiltä sairauksilta, jos hoito on aloitettu vaihdevuosissa ja jos sitä on jatkettu ilman taukoja. Sydän- ja verisuonisairauksilta estrogeeni suojaa laskemalla kokonaiskolesterolia ja lisäämällä suonia suojelevaa hyvää kolesterolia.

  • Vaihdevuosissa kehon rasva siirtyy haitalliseen suuntaan - pakaroista, reisistä ja lantiolta vyötäröä kohti. Estrogeenilisän ansiosta rasva jakautuu keholla ”naisellisemmin” eikä kerry vyötärölle.

  • Jos estrogeenin määrää ei lisätä, hormonitasapaino kääntyy testosteronivoittoiseksi ja nainen lähenee fysiologisesti miestä: keskivartalolihavuus lisääntyy ja joillakin naisilla varsinkin partakarvoitus lisääntyy.

  • Estrogeenin vajaus altistaa myös virtsan pidätyskyvyn heikkenemiselle ja uusiutuville virtsarakon tulehduksille.

  • Estrogeenin väheneminen kiihdyttää myös elimistön normaaleja vanhenemismekanismeja kuten ihon ja limakalvojen ohenemista sekä  keskushermoston rappeutumista.

Niinpä niin, asia on jälleen valintakysymys - mitä elämältäni odotan nyt ja tulevaisuudessa, uskonko ja uskallanko luottaa tuotetutkimuksiin, jotka lupaavat "parempaa elämää". Edellä oleva luettelo korvaushoidon hyvistä vaikutuksista kovasti houkuttelee kuulumaan "pilleristien" piiriin!

Kaikesta huolimatta, nautitaan täysillä elämästä, joka ei ole suinkaan vain sukuhormoneja, vaan itsestämme ja toisistamme välittämistä.

 

Mielestäni asiallista tietoa vaihdevuosista löytyy

DUODECIM:n Terveyskirjasto-sivulta.

 

 

 

     

free web graphics bar

Laihis

   

26.8.2009

Syksyn tullen ihminen terästäytyy kesän mässäilyn ja laiskottelun jälkeen ja aloittaa innokkaana jonkun hyvän harrastuksen tai alkaa tarmon puuskassaan sisustamaan kotia. Itselleni mieleen alkaa hiipiä ajatus sienestämisestä. Mutta voi, metsässä sieniä tavoitellessa joutuu kulkemaan hankalassa maastossa ja kykkimään sammalikossa. Ei mikään helppo juttu kesäherkkujen pyöristämälle vartalolle!

Siispä ennen metsään menoa on suotavaa karistaa muutama ylimääräinen kilo vyötäröltä. Kun en ole mikään sokerisirkku, ei makeisten ja leivonnaisten karttaminen ole mikään ongelma. Arkijuomaksikin kelpaa kahvi, tee, vesi ja maito - eikä alkoholin kaloreita siten tarvitse sulatella. Rasvaisista ruoista en pidä muutenkaan, joten niitäkään ei jää dieetillä kaipaamaan. Mitä eväitä sitten pitäisi lautaseltaan alkaa karsimaan?

Olen löytänyt netistä oivallisia apuvälineitä, joiden avulla pystyy laskemaan oman kulutustarpeensa ja sovittamaan syömisensä niin, että kiloja takuuvarmasti karisee.

Helppoahan tuo itsekurin palautus ei missään nimessä ole, mutta näitä hauskoja testejä kokeillessa voi löytää pienen kipinän, jolla pääsee hyvään alkuun.

 

 

Kokeilepa nyt, miltä Sinä koneen mielestä "näytät"!

Painoindeksin sivulta pääset kokeilemaan, onko vyötärö-lantiosuhteesi  sopiva ja paljonko pitäisi vyötäröltä karistaa senttejä, jotta olisit normaalin kirjoissa!

Kehonkuva-sivulla kerrot millainen kuvittelet olevasi muodoiltasi ja millainen haluaisit olla, ruutu kertoo sitten, menivätkö arviosi muodoistasi pieleen.

 

Miten noihin ihannemittoihin sitten päästään?

Energiantarve  ja Kokonaisenergiankulutus-sivulta näet, paljonko päivän aikana voit syödä lihomatta.

Kokeilepa VIRTUAALIRAVINTOLAA, jossa tilaat eri annoksia ja laskuri kertoo paljonko olet yhteensä popsinut. Ravintolasivulta pääset suoraan PersonalTrainerin pakeille, joka kertoo paljonko on liikuttava, että tuo ateria on kulutettu.

Ruokapäiväkirjan  tai Finelin kalorilaskurin  avulla pystyt hahmottamaan, paljonko kaloreita missäkin ruoka-annoksessa luuraa.

 

Liikuntaa lisäämällä voi jonkin verran vaikuttaa laihtumiseen, mutta ilman ruokavaliomuutoksia se tuskin on kovin tehokas keino.

 Kulutus eri liikuntamuodoissa  kertoo kaupassakäynnistä tikanheittoon, paljonko kulutat määrätyssä ajassa energiaa.

 

Kun kerrot  Personal Trainer ille painosi ja kalorimäärän, jonka haluat kuluttaa sekä ruksaat liikuntalajin, kertoo Trainer sinulle, kuinka kauan sinun on rehkittävä kuluttaaksesi tuon haluamasi määrän kaloreita. Tohtori.fi   kertoo myös samaan tapaan, missä lajeissa rehkimällä tuo haluttu määrä energiaa kuluu.

 

Lisää tietoa kaipaaville on tarjolla eväitä Birgit-mummun laihis-sivulla.

 

 

Kaksi viikkoa olen nyt noita kaloreita ja kulutuksia kyttäillyt, käynyt 70 minuutin tehokkaalla (6 km/t) sauvakävelylenkillä päivittäin. Muutamana päivänä homma on mennyt läskiksi vierailujen ja matkapäivien vuoksi. Tuloksiakin on saavutettu, olo on kaksi kiloa kevyempi ja vyötärö kuusi senttimetriä kapeampi. Hyvältä tämä tuntuu!!!!!

 

 

 

 

     

free web graphics bar

Tallinnan turvallisuus

   

22.8.2009

Onko Tallinna turvallinen kaupunki turistin kulkea? Pahin uhka ovat taskuvarkaat, jotka hiippailevat siellä, missä turistit parveilevat muhkeine lompakoineen. Tähän päivään asti siellä liikkuessamme olemme pärjänneet hyvin maalaisjärkeä ja normaalia tarkkaavaisuutta käyttäen. Koskaan aikaisemmin ei tielle ole osunut yhtään ryöstön yrittäjää.

 

Nyt Vanhassakaupungissa sitten saimme kokemusta tästäkin turistin riesaksi tulleesta urheilulajista. Kauniina, aurinkoisena aamupäivänä Turist-infon nurkalla katselin, kun tummaa nuorta miestä heitettiin niska-perse-otteella ovelta rappusille. En vaan silloin tiennyt, että heittäjänä oli oma siippani. Onneksi hänen tuntoaistinsa pelasivat erinomaisesti, kun vieras käsi tavoitteli lompakkoa housujen reisitaskusta. Refleksit toimivat  ja käpälöijä sai äkkilähdön ulkotiloihin. Tällä kerralla siis selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja kokemuksesta viisastuneena ollaan jatkossa entistä huolellisempia lompakon kaitsijoita.

 

Mitenkähän kävi niille kahdelle italialaisturistille, jotka istuivat illallisella viereisessä pöydässä ravintola Troikassa, nauttien hyvästä ruoasta runsaiden snapsien kera. Venäläiseen tunnelmaan pääsemiseksi he olivat kutsuneet oppaaksi paikallisen ilotytön, joka kävi välillä tekemässä tiliä tapahtumista paikalle tupsahtaneelle sutenöörilleen. Olikohan miesten lompakot vielä aamulla tallella reisitaskuhousuissa? No, kyllähän se mukava ilta "alkuasukkaan" opastamana useimmiten kalliiksi käy, mutta hienoa on, jos noista retkistä rahalla selviää!

 

Troikassa meilläkin oli mukavaa, vaikkei "paikallisoppaita" pöydässä pyörinytkään. Varmasti menen uudelleenkin syömään taikinakuorella hunnutetun pelmeeniruukun, niin herkulliset muistot siitä mieleen jäivät!

(Klikkaa viereistä kuvaa, niin pääset nauttimaan ravintolan tunnelmasta videoesityksenä!!!!)

 

 

     

free web graphics bar

Pielisen balladi

   

29.7.2009

Vietettiin iltaa syntymäseudulla mukavassa seurassa tarinoiden lapsuusajan muistoja. Kyllä vesi silmistä tirisi, kun hauskaa tarinaa kylän menneisyydestä ja myös nykymenosta pärisi ilmoille solkenaan. Vakavampaakin asiaa puhuttiin kylien autioitumisesta ja muuttumisesta "kesäasutukseksi".

Pohjoisesta ja itäisestä Suomesta on jouduttu lähtemään leivän perään kasvukeskuksiin jo vuosikymmeniä. Tuvat kylmenevät ja tilat pannaan pakettiin. Loma-aikaan palataan sitten lahoavia nurkkia korjailemaan ja pihoja siivoilemaan. Sentään jokunen palaa kotiseudulle eläkevuosia viettämään, mutta asuminen vuosia poissa synnyinsijoilta on totuttanut erilaiseen elämänmenoon, eikä paluuta entiseen ole ihan helppoa toteuttaa..

Näitä suuriin ikäluokkiin kuuluvien, kotiseudultaan poiskaranneiden kokemuksia ja tuntoja kuvaa riipaisevan sattuvasti Pielisen balladi-runoelma, joka kuvaa aikaa vuosikymmeniä sitten, mutta on vielä tänäänkin tuore ja ajankohtainen.

 

 

 

     

free web graphics bar

Jäähyväiset kiloille

   

4.7.2009

Meistä kuuskymppisistä naisista melkein kaikki tietävät miten laihdutetaan, on sitä lajia tullut elämän aikana harrastaneeksi useampaan otteeseen. Harvalle meistä on kuitenkaan selvinnyt, miten ne tuskalla hävitetyt kilot saisi myös pysymään poissa. Luin viime sunnuntain Nurmijärven Sanomista toimittaja Erpo Heinolaisen tuskien/herkkujen taipaleesta ja hänen päätymisestään laihdutusleikkaukseen. Siteeraan lyhennellen tässä hänen tarinaansa:

 

Olin lihonut viidessä ja puolessa vuodessa 35 kiloa. Se oli oikeastaan väistämätöntä. Jos kulinarismin huippua on edustanut aiemmin lihapiirakka nakilla, autolautan  (työskenteli Finnjetillä) herkkuja notkuvat pöydät murentavat kenen tahansa mielenlujuuden.

Ja ne illat henkilökunnan ravintolassa.... Yksinkertainen bacardi-cola maksoi  markan, tupla kaksi markkaa - mutta yksinkertaisia sai vain pyynöstä. Heinolainen tunnustaa olevansa sosiaalinarkomaani: Viihdyn hyvässä seurassa, jossa kerrotaan huikeita tarinoita maailman meriltä ja satamista. Sekä syödään ja juodaan hyvin.

Tottakai  Erpo Heinolaista kannustettiin laihduttamaan. - Painostettiin, mies korjaa hymyillen. Lähipiirin tomerin kannustaja oli sisko. - Hänelle minun painostani on muodostunut suoranainen pakkomielle tai ainakin kiinteä harrastus. Huomautuksia kaikissa mahdollisissa väleissä. Häissäni sain henkilökohtaiseksi häälahjaksi Painonvartijoiden lahjakortin. (Kävin kaksi kertaa ja totesin, ettei koskaan enää) 50-vuotisjuhlilleni hän oli valinnut itsensä juhlien seremoniamestariksi ja aloitti kekkerit toteamuksella: "Tervetuloa näihin juhliin, joita ei pitänyt koskaan tulla. Noilla kiloilla ja noilla elämäntavoilla ei pitänyt koskaan elää viisikymppiseksi." Niin ja monessa muussa tilanteessa tuli piikkiä, mutta ilman vaikutusta.

 

Kolmekymmentä  vuotta väsymätöntä kannustusta läheltä sekä kaukaa, ja Heinolainen sen kuin lihoi. Käännekohtaan tultiin kolmen päivän veneretkellä Saarenmaalle. - Veneessä oli kasi muuta miestä, jotka molemmat liikkuivat yhtä huonosti kuin minä, mutta - nyt tulee se ratkaiseva kohta - olivat vuosia vanhempia. Se riitti. Erpo päätti vaihtaa viiteryhmää. Perinteistä laihduttamista hän ei edes harkinnut. Sensijaan hän varasi ajan terveyskeskukseen ja tiedusteli siellä, voisiko hän päästä lihavuusleikkaukseen. - Lihavuusleikkaukseen ei vain mennä, sinne pitää päästä!!!

 

Mitä ajatuksia leikkaus ja sitä seuraavat asiat ovat saaneet liikkeelle - niistä hän kertoo hauskasti blogissaan osoitteessa Jäähyväiset kiloille

 

Omalla kohdallani yritän vielä räpistellä perinteisin keinoin eroon muutamasta ylimääräisestä kesäkilosta, jotka onnistun pyydystämään vyötärölleni totuttuun tapaan heti kesän alkajaisiksi. Arkeen herääminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun sovitettavana on kolmannet niistä viimekesäisistä ihanista capreista, eikä niidenkään vetskari sitten millään suostu menemään kiinni!!!! Jotain on tehtävä ja äkkiä - enkä tarkoita isompien housujen ostamista.

 

 

 

     

free web graphics bar

Mielikuvan muutos

   

27.6.2009

 

 

 

 

Olimme lomamatkalla Turkissa Antalyassa kolmetoista vuotta sitten (v. 1996). Palattuamme olimme sitä mieltä, että "eipä sinne enää tarvitse nokkaansa pistää". Vastenmielisyyttä aiheuttivat lähinnä agressiiviset kaupustelijat, joilta ei saanut olla rauhassa missään. Jos istahdit katukuppilaan hetkeksi jalkojasi lepuuttamaan, jo oli tennissukan myyjää edessäsi jonossa tarjouksiaan tuputtamassa. Närää aiheuttivat myös häiritsevän aktiiviset basaarien ja kuppiloiden sisäänheittäjät. Toki tämä arabialainen kauppatapa oli tullut jo muilla matkoillamme tutuksi, mutta näin ahdistavana emme sitä olleet muualla kokeneet.

 

Niinpä odotukset matkan ihanuudesta eivät olleet kovin korkealla, kun lastenlasten kanssa matkasimme äkkilähdöllä Alanyaan. Paikan mukavuus löi meidät ällikällä, niin hyvin kaikki toimi! Ja ne paikalliset ihmiset!!!!!! Olivatko ne vaihtaneet Turkkiin uudet asukkaat näiden vuosien aikana? Ja paikan siisteys!!!! Eipä käy moittiminen kaupungin viihtyisyyttä ja siisteyttä. Olisiko näillä asioilla jotain tekemistä Turkin EU:hun pyrkimisen kanssa.

 

Heti ensimmäisellä aamiaisella ihastuimme paikan "sieluun" ALIIN, jonka suomenkielen taitoa täytyi todella hämmästellä (mies ei ole edes koskaan käynyt Suomessa) ! Ali jaksoi heilua joka puolella ja hauskuttaa talossa asuvia. Lapsetkin olivat ihastuneita hänen kepposiinsa. "Respassa" palveli herttainen ja auttavainen Heidi, jolle myös kymmenen pistettä miellyttävyydestä.

 

Kaupungilla liikkuessa, retkillä, takseissa, ravintoloissa, kaupoissa ...joka puolella kohtelu oli ystävällisen kohteliasta. Basaarissa tietysti joutuu hieromaan kauppoja ja tuputukselta ei voi välttyä, mutta ainahan voi valita ostospaikaksi kaupan, jossa saa katsella rauhassa, eikä kukaan yritä myydä sopimatonta vaatetta väkisin.

 

Meidän koko porukalle jäi matkasta niin mukavat muistikuvat, että varmasti palaamme Turkkiin vielä uudelleen. Niinpä mielikuva inhokista vaihtui tällä matkalla fani-paikaksi.

klikkaa kuvaesitykseen !

 

 

     

free web graphics bar

Elämäntarkoitus?

   

15.6.2009

 

 

 

 

 

Eläkeikään varttuneena sitä on ehtinyt jo runsaasti pohtia elonsa syvintä olemusta ja tarkoitusta. Selviönä alkaa oivaltaa miten tärkeitä ovat läheiset ihmiset, oma perhepiiri, sisarukset ja ystävät. Sieltä suunnalta sitä elämän tarkoitusperää voisi lähteä hakemaan.

 

"Autuaampi ottaa onko vaiko antaa?" Ajan ilmiönä puhutaan nykyihmisen itsekkäästä "minulle kaikki ja heti"- asenteesta. Olisiko henkisen pahoinvoinnin siemenet kylvetty tästä asenteesta. Löytyisikö elämän suunta ja tarkoitus maallisen mammonan ja omaisuuden haalimisesta? Tuottaako tiliotteiden lukeminen suurimman tyydytyksen?

 

EI - ehdottomasti olen sitä mieltä, että elämään suolan ja sokerin saaminen edellyttää jotain itsestään antamista: aikaa, kokemusta, huolenpitoa, rakkautta, kuuntelemista, iloista mieltä, lohdutusta, rohkaisua ja kannustusta. Kun omastansa auliisti jakaa, huomaa saavansa myös itsellensä jotakin - ainakin hyvän mielen. Olisiko tässä koko elämän juju?!

 

Kun ajattelen taannoin mananmajoille muuttaneen iäkkään anoppini elämää, jonka ainoa tarkoitus tuntui olleen loppuun saakka työn tekemisessä ja omaisuuden kartuttamisessa, olen yhä vakuuttuneempi -  TÄTÄ EN ITSELLENI HALUA!

 

 

     

free web graphics bar

Äkkilähtöjä

   

3.6.2009

 

 

 

 

Aamulaivalla Tallinnaan. Oli sovittu pigmentoinnin kakkosvaihe Kaidrinossa kello kahdeksitoista. Täsmällisenä suomalaisena saavuin hyvissä ajoin paikalle. Siellä minä seisoin oven takana ihmettelemässä, kun ketään ei ollut paikalla. Aikani pähkäiltyäni päätin soittaa kosmetologille ja kysyä milloin hän aikoo tulla paikalle. "Voi, olen nyt Turkissa ja palaan ylihuomenna." ?!@#&%?-kele! Sanoinkuvaamaton pettymys! Turha reissu, kun nimenomaan tätä varten olimme tänne tulleet.

Miten tässä nyt näin kävi! Siispä kännykän saapuneita ja lähetettyjä viestejä selaamaan. Kyllä - ihan yksiselitteinen lähettämäni viesti "Tulen siis 1.6. klo 12:00" Hemmetin hemmetti!

Nyt tämä juttu on käännettävä positiiviseksi, eikä antaa sen myrkyttää mieltä. Siispä hyväpuoli tässä on nyt se, ettei tarvitse istua tuntitolkulla sisätiloissa pisteltävänä tällaisena ihanan aurinkoisena päivänä! Nytpä päästään Vanhaan kaupunkiin terassille turisteja töllistelemään.

 

Aamutelkku lupaa kesäsäätä Pohjois-Karjalaan; lämmintä 5-13 astetta, kovaa tuulta ja sadetta. OIKEIN KIVAA!! Mitä tekemistä me siellä Lieksassa noilla lukemilla lapsille keksitään! Yli viikko sisätiloissa! Hulluksihan siinä tulee. Onneksi on oma fläppäri reissussa mukana; löytyisköhän netin äkkilähdöistä paikkaa, jossa taatusti päivä paistaisi? Turkin Alanya - no, samapa tuo. Pääse tytöt ainakin uima-altaaseen polskuttelemaan. Kiinni veti!

 

Ja ehditäänhän me Lieksaankin pariksi päiväksi, joslähdetään heti, kun kotomaahan päästään. Käydäänpä satamassa kysymässä, jos saatais muutettua  laivaliput aiemmalle lähdölle.

Nyt vaan Tallinnan ostokset pois autosta, mökkivarustus autoon ja kuudeksi tunniksi tienpäälle. Johan me ollaan puolenyön aikoihin perillä!

 

 

     

free web graphics bar

Matkan odotus    

11.5.2009

 

 

 

 

Miltei parasta matkustamisessa on matkan odotus! Nykyisin netin aikakaudella matkustelet kohteessa jo paljon ennen varsinaisen matkan alkamista. Kuljeksit lämpimillä kujilla ja kiipeät korkealle mäelle virtuaalisesti, eikä otsalla helmeile hikipisarat, eikä kenkien hiertämisestä ole tietoakaan.

Kun olet valinnut kohteeksi paikan, jossa olet ollut aiemminkin, mutta vierailusta on ehtinyt vierähtää pieni ihmisikä, haet esille edellisen käynnin valokuvia. Mietit, onko paikka ehtinyt näinä vuosina muuttua yhtä paljon kuin oma olemuksesi. EU on tukenut välimeren kohteiden kohentamista ja paikat voivat ainakin liikenteen kannalta olla ihan jotain muuta, kuin ne olivat parikymmentä vuotta sitten.

Pargassa olemme käyneet kahdesti, vuosina 1990 ja 1995. Kaupunki oli tuolloin vielä  rauhallinen ja kodikas, vaikka vierailu osuikin sesonkiaikaan. Nyt ei luulisi turisteja olevan vielä riesaksi asti, kun matkailukausi on vasta alkamassa. Ilmastokin on tähän aikaan vuodesta miellyttävämpi, kuin keskikesän helteellä. Ja sehän passaa meille, kun tykkäämme jo ani varhaisella lähteä lenkille. Samalla reissulla hoituu tuoreen aamiaisleivän hankintakin paikallisesta leipomosta.

Muistojen virkistäminen ympäristön kaupungeissa houkuttelee jo nyt ennen matkaa nostalgisia ajatuksia pintaan. Pikkuautonkäppänällä olisi tarkoitus huristella niitä uusia eu:n rahoittamia teitä pitkin Igoumenitsaan, Ioanninaan, Meteoraan, Prevezaan, Lefkadalle, Patrakseen.........

Vielä muutama tunti ja sitten lähtö aikuisten oikeesti matkaan.

klikkaa

     
free web graphics bar
Kirpparilla    

24.4.2009

 

 

 

 

Taas meni hyvää tavaraa halvalla!

Kirppikselle roudattiin yli 250 tuotetta, hinnoiteltiin, kiillotettiin ja kohennettiin. Päivittäin käytiin järjestelemässä tavaroita hyllyyn. Kaksosilta oli jäänyt pieneksi paljon vaatteita, jotka olivat melkein kuin uusia, osa jopa käyttämättömiä.

Menekki ei päätä  huimannut. Myymättä jäi 45% tarjolla olleista tavaroista, ja yllätys, yllätys - sellaisia lasten vaatteita, joiden itse kuvitteli menevän kaupaksi heti kättelyssä. Onko sitten kolme euroa liian kova hinta hyväkuntoiselle Benettonin paidalle, kun uudesta joutuu pulittamaan kymmenkunta euroa? Tyttöjen hyvännäköiset hameet ja housut (koko 130-140) eivät myöskään käyneet kaupaksi. Liekö niin, ettei kysyntä ja tarjonta vaan sattuneet tällä kertaa kohtaamaan.

Omat myymättömät vaatteeni pistin UFF:n kierrätyslaatikkoon, kun en enää niitä jaksa kotona pyöritellä seuraavaa kirppisviikkoa odottelemassa.

     
free web graphics bar
Mummoilu    
30.3.2009 Merete Mazzarella pohtii kirjassaan "Illalla pelataan Afrikantähteä" isoäitinä olemisen rooleja, etenkin sitä, onko kyseessä äidinäiti (mummu) vai isänäiti (famu).

Hämmästyneenä totesin, miten lähelle hän osuu mielikuvaani omasta mummustani ja famustani! Molempien poismenosta on kulunut jo muutamia vuosikymmeniä, mutta muistot on jääneet elämään.

Mummu mielletään pyöreähköksi, iloiseksi kodin hengettäreksi, jonka luona saa syödä  mummun leipomia herkkuja mielin määrin. Mummu on lempeä ja rakastavan pitkämielinen, lapset saavat peuhata niin sisällä kuin ulkonakin, tyhjentää marjapensaat ja mansikkamaat. Hän lukee lapsille satuja, laulaa tuutulaulut ja muut rallatukset. Hänen hyveisiinsä kuluu anteliaisuus, lapsenlapsensa hän hukuttaa lahjoihin.

Noista ominaisuuksista muistelen saaneeni nauttia oman mummoni huostassa. Hän asui naapurissa ja kuului erottamattomana osana elämääni. Hän osasi lohduttaa ja puhaltaa pipin pois. Vielä nuorena aikuisena istuin mielelläni mummon seurassa "hämärän hyssyä" kuunnellen hänen tarinoitaan vanhoista ajoista.

Famu sitä vastoin ei ole pelkästään laiha vaan myös tiukka ja ankara. Hän kieltää ja komentelee. Häneltä ei odoteta leipomistaitoja, eikä hänen liioin tarvitse osata laulaa. Famu haluaa vetäytyä huoneeseensa lepäämään, eikä hän jaksa osallistua lastenlastensa leikkeihin. Jos hänellä on ylipäätään viherkasveja, ne ovat todennäköisesti kaktuksia.

Oma famuni asui viidensadan kilometrin päässä, enkä tavannut häntä lapsuudessani kuin kerran vuodessa, jolloin lomailimme hänen luonaan muutaman päivän ajan. Väkisinkin hän jäi kaukaiseksi ja vieraaksi. Ulkoiselta olemukseltaan hän oli pitkä ja laiha, kuten tuossa edellä famun olemusta kuvataan. Eikä mieleeni muistu, että hän olisi leikkinyt tai laulanut meidän lasten kanssa.

Omassa mummin roolissani en täytä ihan kaikkia noita stereotypioita. En ole pyöreä, enkä kovin pullantuoksuinenkaan. Herkkuja silti mummin kaapista löytyy, samoin aikaa ja paijausta. Mitä tuohon lempeyteen ja pitkämielisyyteen tulee, yritän varmaan parhaani. - Niin ja laulaa rallattaminen, leikkiminen ja hulluttelu ovat itsestäänselvyys.

 

 
free web graphics bar
Köyhäilyä    

8.3.2009

 

 

 

Tahtoisin olla lumikuningatar ja pukea ylleni nyt kevään viimein koittaessa  Gloria-lehdestä bongaamiani ihania vermeitä. Niinpä laitoin Microsoft Excelini töihin ja aloin ynnäilemään mitä hankinnat tulisivat maksamaan ja riittäisikö ensi kuun eläkkeeni näihin ihanuuksiin:

 
 
 

Omega De Ville-kello

13 380

Chanelin pikkulaukku

1 490

Ralph Laurenin nahkapusakka

990

Laurelin takki

955

mokkanahkahousut

590

Chanellin rannekoru

415

Padovanin avokkaat

360

säihkyvät korvikset

190

lasikivikaulakoru

179

roosa silkkipusero

133

Couture-korvaläpät ulkoiluun

125

silkkihuivi

125

Peak Performancen nahkakäsineet

99

sukkahousut

15

yhteensä

19 046

 

 

Vaikka tuon kalliin kellon jättäisi pois kauppalistasta, ei uusiin rintsikoihin ja kalsareihin olisi enää varaa. Taidanpa tyytyä kaivelemaan omien kaappieni kätköjä - löytyy sieltä jotain Thaimaasta edullisesti ( lue kymmenesosa noista hinnoista) ostettua mekkoa ja paitaa, koruista nyt puhumattakaan. Eikä hinnakas kenkäpari kauan mieltä lämmitä, jos sen saamiseksi joutuu luopumaan muusta henkistä hyvinvointia tuottavasta harrastuksesta.

Joskus kyllä ihmetyttää, mille kohderyhmälle nämä lehtien älyttömän hintaisten tuotteiden mainokset on tarkoitettu!!! Löytyykö meidän kokoisesta maasta näille markkinoita?

 

 

free web graphics bar

Hiusvärin päivitys    

11.1.2009

 

 

 

 

Luulisi, että tähän ikään ehdittyä olisi kertynyt jo kosolti kokemusta näistä tyvikasvun värjäämisistä. Mutta kun ei!

Otinpa purkista vaalennusmönjää, kuten niin monet kerrat jo aiemmin. Sitten vaan odottelemaan mitä tuleman pitää. Ja tulihan sieltä - punainen pigmentti tunkee väkisin esiin vahvana kullankeltaisena. Eipä hätää, onhan minulla kaapissa sitä silver-shampoota, jolla tämä pissankeltainen väritys hoituu platinaksi.

No nytpä minulla on sinisenharmaat latvat ja juurikasvun väripä ei muuttunutkaan miksikään siitä kullankeltaisesta. Aika eksoottinen näky - kuin monenkirjava kissanturkki. Tottuisikohan tähän uuteen lookiin, vai olisiko parasta turvautua ammattiapuun !!!!!

     
free web graphics bar
Kaunotar    

4.2.2009

Törmäsin netissä surffaillessani mainioon "Mummot rulettaa" - blogikirjoitukseen, enkä malta olla sitä lainaamatta tähän omaan blogiini muiden mummujen iloksi. Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, että tähän ikään varttuneella on melkoisen mukavaa, kun enää ei tarvitse kohkata joka asiassa siitä, mitä muut asiasta ajattelee. Senkun antaa mennä vaan ja yrittää iloita kaikesta turhia jännittämättä.

Kirjoitettu: 04.10.2006
 
Outi Nyytäjä kirjoitti kolumnissaan, että 50-vuotiaana hän päätti ryhtyä kaunottareksi. Niin yksinkertaista. Se on päättämisen asia.

 

Nyt kun ollaan 60+ olemme todennäköisesti (ainakin se olisi suotavaa) lakanneet välittämästä muiden mielipiteistä. Silloin ei meidän tarvitse enää peilata muista millaisia olemme. Ja se millaisia olemme, on taas kiinni siitä millaisia päätämme olla. Esimerkiksi kaunottaria. Nyytäjän ei enää tarvinnut huhuilla älykkyytensä perään; se on todistettavissa muutenkin.

 

Outi Nyytäjä myös peräsi toisen kerran teräviä "mummoja", mummoja jotka eivät hiki hatussa juokse yleisten normien perässä vaan ovat aktiivisia, suoraselkäisiä , voimakkaita. Nyt luultavasti sotken hänen ja omat mielipiteeni, koska en muista jutusta kuin ytimen. Mutta se ydin minua ilahdutti: minä en ole ikäihminen, ikääntyvä ihminen, aikuinen nainen, kypsän iän kerhon jäsen, elämäni ehtoopuolessa ja mitä kaikkia eufomismeja sitä keksitäänkin. Minä olen ehkä ehtoopuolen ruusu, mutta minä olen minä: kauan elänyt, kouluni käynyt, urani luonut, lapseni laittanut, lapsenlapseni saanut, aviopuolisoni säilyttänyt enkä pelkästään kokkaamalla. Minä olen terävä mummo parhaassa iskussa. Ja kuka tulee muuta väittämään saa rollaattorista . Minä peräänkuulutan samanlaisia riivinrautoja, jotka eivät naistenlehtiä kumartele ja jotka uskaltavat harata vastaan ja käydä   epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Joilla on vielä mielipiteitä, jotka kantavat huolta katoavista arvoista ja jotka ovat laaja-alaisesti kiinnostuneita tästä pallosta, jolla me elämme.


Huomenna tarraan kiinni tähän kaunotarosuuteen eli ulkonäköön ynnä saatan pitää pienen lehtikatsauksen.

Mummot rulettaa

 

 

 
 
free web graphics bar