Kylläpä osuikin kelit kohilleen tänä juhannuksena! Varhain aatonaattona suunnattiin auton nokka kohti
Kymenlaaksoa, josta ajeltiin Vaalimaan kautta Pohjois-Karjalaan. Ihan oli mukavan rauhallista menoa,
eikä ruuhkista ollut tietoakaan. Kiteellä koukattiin miehen kotiseutumaisemia ihailemassa ja sieltä
sitten Outokummun kautta Kolille juhannuksen viettoon Leenan ja Eskon kanssa.
Suomen suvi
hehkeimmillään -
sitä mökin
patiolta
katseltiin ja
hyttysiä
karkotteilla
häädeltiin.
Melko hyvin
siinä
onnistuttiinkin
ja melkein
kaikki eläminen
tapahtui
ulkosalla.
Juhannusaattona
ajeltiin
lähiseutuun
tutustumassa ja
Ukko-Kolin
laelle oli
tietysti
kiivettävä
Suomen
kansallismaisemia
katselemaan.
Miehet jäivät
suosiolla Kolin
hotellille
odottamaan, kun
me tytöt
kipaistiin
muutama sata
rappua jyrkkään
ylämäkeen.
Olihan se
melkoinen
saavutus, vielä
nytkin pohkeissa
tuntuu, että
liikuntaa on
harrastettu!
Helteisenä
juhannuspäivänä
ajeltiin tunnin
matkan päähän
Nurmekseen
Ravintola
Bombaan
lounaalle
herkuttelemaan
kesäpöydän
antimista.
Tulomatkalla
oltiin jopa
vesillä, kun
käytiin
veneilemässä
lossilla
Paalasmaan
saaressa
.
Paalasmaan
laivarannassa
käytiin
katsomassa
"Surukivi"
muistomerkkiä,
joka on
pystytetty 1959
sattuneen
veneonnettomuuden
uhrien
muistoksi.
Juhannuksen
paluuliikenteen
ruuhia
välteltiin
ajelemalla
kotiinpäin samaa
reittiä, kuin
menomatkalla.
Olihan siellä
liikenteessä
muitakin, mutta
kuudessa
tunnissa
selviydyttiin
kotiin.