Kylläpä osuikin kelit kohilleen tänä juhannuksena! Varhain aatonaattona suunnattiin auton nokka kohti Kymenlaaksoa, josta ajeltiin Vaalimaan kautta Pohjois-Karjalaan. Ihan oli mukavan rauhallista menoa, eikä ruuhkista ollut tietoakaan. Kiteellä koukattiin miehen kotiseutumaisemia ihailemassa ja sieltä sitten Outokummun kautta Kolille juhannuksen viettoon Leenan ja Eskon kanssa.

Suomen suvi hehkeimmillään - sitä mökin patiolta katseltiin ja hyttysiä karkotteilla häädeltiin. Melko hyvin siinä onnistuttiinkin ja melkein kaikki eläminen tapahtui ulkosalla. Juhannusaattona ajeltiin lähiseutuun tutustumassa ja Ukko-Kolin laelle oli tietysti kiivettävä Suomen kansallismaisemia katselemaan. Miehet jäivät suosiolla Kolin hotellille odottamaan, kun me tytöt kipaistiin muutama sata rappua jyrkkään ylämäkeen.  Olihan se melkoinen saavutus, vielä nytkin pohkeissa tuntuu, että liikuntaa on harrastettu!

Helteisenä juhannuspäivänä ajeltiin tunnin matkan päähän Nurmekseen Ravintola Bombaan lounaalle herkuttelemaan kesäpöydän antimista. Tulomatkalla oltiin jopa vesillä, kun käytiin veneilemässä lossilla Paalasmaan saaressa . Paalasmaan laivarannassa käytiin katsomassa "Surukivi" muistomerkkiä, joka on pystytetty 1959 sattuneen veneonnettomuuden uhrien muistoksi.

Juhannuksen paluuliikenteen ruuhia välteltiin ajelemalla kotiinpäin samaa reittiä, kuin menomatkalla. Olihan siellä liikenteessä muitakin, mutta kuudessa tunnissa selviydyttiin kotiin.