Alkuvuoden päiväkirjaan tästä

 

 


11.8.2020

"Ja elämä on helppoo silloin, kun on jotain ...." ARKI. Kesäiset päivät soljuu omalla painollaan ja siitähän minä tykkään. Aurinkoisia päiviä on riittänyt niin, että koko viikko on voitu käydä luonnossa lounastamassa, poikkeuksena lounas Kera-grillillä ja puutarhakaffeet systerin pihalla. Toki tämä kipsi jalassa hiukan rajoittaa liikkumista ja aamuisia sauvakävelyitä kaipaisin. Pientä helpotusta eloon sain viikko sitten, kun sain lääkäriltä luvan rasittaa jalkaa täydellä painolla, joten olen liikuskellut sisätiloissa ilman kyynärsauvoja. Ulkona liikkuessa olen kuitenkin kulkenut sauvojen kanssa ja kyllä se runsaampi liikkuminen sitten illalla kostautuu, kun kipsi kiristää jalan turpoamisen vuoksi ja yöksi on otettava kipulääke pystyäkseen nukkumaan kunnolla.

 

Jokohan ottaisin käyttöön aamukamman, kun toiveissa on, että pääsisin eroon tästä kipsistä ensi tiistaina.

 


3.8.2020

Osuipa sopivasti viikonlopuksi nuo elokuun aloittavat merkkipäivät, jolloin isän ja tyttären synttäreitä vietetään. Miehen synttäreiden kunniaksi ajeltiin lauantain Inkooseen, jossa käytiin lounaskaffeella satamaravintolassa. Tyttären synttäreitä vietettiin sunnuntaina kokoontumalla yhteisen ruokapöydän ääreen Teemun valmistamille herkuille ja Tinjan leipomalle suklaakakulle.

 


31.7.2020

Sarjassa "uusia elämyksiä" sain kokea eilen todella sellaista, mitä en taatusti ole vielä tässä elämässä ennen kokenut. Kun en tämän kipsijalkani kanssa voi lähteä viipottamaan mihinkään ostosparatiisiin, en ole ollut ostoksilla missään kaupassa kokonaiseen kuukauteen. Eilenpä sitten sekin asia tuli korjattua, kun ostarin Prisman edestä mies kävi lainaamassa pyörätuolin ja sillä kiidätti minut ensin päiväkahville kuppilaan ja sen jälkeen ajelutti Prisman käytäviä ruokaostoksia tekemään. Tulipahan kertaheitolla uudenlainen kokemus päivää piristämään.

 

Jonkinlaista matkailua se on sekin, että omalta sohvalta katselee matkailuohjelmia - ei maksa paljon, eikä helle heikota. Aivan tosi hienoista maisemista nautittiin, kun päästiin nojatuolimatkalle neliosaisen "Kiehtova maailma" - doggarin mukana Intian Keralaan (https://areena.yle.fi/1-4369261). Sinne voisin halutakin, ellei tuoreessa muistissa olisi Intian Goassa koettu sitkeä vatsatauti ja koronaton maailma tietenkin. Muutoin ei mitään hinkua ole ollut reissuun lähtöön, vaikkei sitä koronaa olisi enää missään päin maailmaa.

 

 


21.7.2020

Todella hieno kesä on ollut säiden puolesta ja sauvalenkille olisi ollut mukavaa päästä aamuisin, mutta nyt on ollut tyytyminen ihan toisenlaisiin sauvoihin.  Ettei mökkihöperyys pääsisi yllättämään, on päivisin yritetty löytää sopiva evästelypaikka, jonne minun olisi helppo päästä muutamalla kyynärsauvan loikalla. Onneksi ympäristöstä on löytynyt kauniita rantapaikkoja - on mistä valita: Erksnäs, Hiidenranta, Mellstenin ranta, Myllylampi, Nukarinkoski, Otalampi, Pääkslahti, Sajaniemi, Svinö, Tarvonranta......

 

Kipsi on nyt ollut seuranani 17 päivää ja kyynärsauvojen kanssa liikkuminen sujuu jo jotenkuten. Oli tänään röntgenissä ja lääkärillä, joka antoi luvan käyttää kipsattua jalkaa jo vähän enemmän (puolipainollani). Mikä helpotus, ettei paranemiseen tarvita leikkaushoitoa - nyt on oltava huolellinen tämä kaksiviikkoinen ennen seuraavaa kontrollikäyntiä.

 

Löytyi ihan ykköspaikka - Munkkiniemessä merenrannalla,

taustalla "Urkin" Tamminiemi ja siinä vieressä Seurasaaren rannat.


15.7.2020

Kun olen periaatteessa positiivinen ihminen, niin yritän nähdä valoa tunnelin päässä hankalassa tilanteessa. Olen myös taipuvainen ajattelemaan, että kaikella kokemisella on oma tarkoituksensa. Kovin vaikeaa se on nyt jalkapuolena, mutta yritetäänpä silti:

- kyynärsauvojen kanssa könyäminen kasvattaa omia surkeita käsivoimiani

-  avuttomana sohvan sylissä jalka ylhäällä maatessa oppii antamaan arvoa sille, että terveillä jaloilla liikkeelle kipaisemista ei tarvitse mitenkään erikseen suunnitella

-  oppii arvostamaan sitä, että apuna on puoliso, joka hoitaa huushollin ja toimii apumiehenä kanniskellen frouvalle aina väärässä huoneessa olevia tavaroita

- opettaa olemaan onnellinen hetkistä, jolloin jalan kolotuksia ja kipsin painoa ei tule huomanneeksikaan

-  muistuttaa mieleen, että elämässä voi olla hankalampaakin, kuin koronaohjeiden noudattaminen

-  muistuttaa siitä, että liikkeellä on oltava sillloin, kun omat jalat vielä toimii normaalisti

-  antaa odottamisen aihetta sille, että vielä viiden viikon päästä yöllinen vessassa käynti helpottuu, kun ei tarvise unenpöpperössä kompuroida sauvojen kanssa vessaan

- oppii antamaan arvoa sille, että pystyisi nauttimaan kesästä pulahtamalla aaltoihin ja kiipeämään saunanlöylyihin

 

Elokuu on silloin jo pitkällä, kun toivottavasti pääsen liikkumaan normaalisti kahdella jalalla. Totisesti toivon, että silloin olisi kesää vielä jossain määrin jäljellä.

 


11.7.2020

KotoiluKESÄ! Eipä ole tulut aiemmin vietettyäkään aikaa näin ahkerasti omassa olohuoneen sohvassa - tuleepahan oman kodin seinät tutuksi, kun niitä tästä sohvalta jalkaa korkealla pidellen katselee.

 

Se on sitten heinäkuu - inhokkikuukausi jo useamman vuoden ajalta. Miten voikaan tulla joku kuukausi vuodesta muita pottumaisemmaksi! Ja tänä vuonna tietysti ihan erityisesti. Tuntuu, että jokaiselle päivälle elämä heittää jonkun haasteen voitettavaksi.

 

Heti kuun alussa loukkasin jalkani ja sen kanssa olisi ollut haasteita ihan riittämiin koko kuukaudelle - mitä vielä! Melkein samaan rytinään lakkasi fläppärini toimimasta. Nyt se on korjaamolla ja jännityksellä odotan, millaisen työmäärän sen entiselleen saattaminen aiheuttaa.

 

No onhan minulla sentään varakone, jossa on samat toiminnot kuin pääkoneessani. Mutta voi - sekin lakkasi toimimasta eilis aamuna. Onneksi vävyni Teemu pelasti tilanteen ja nyt olen tarkkana varmuuskopioiden kanssa, kun koskaan ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan.

 

Nykyisinhän näitä digilaitteita riittää ihmeteltäviksi ja yhtä niistä saatiin ihmetellä kuluvalla viikolla, kun auton navigaattorikin sekosi. Ei sillä tuntunut olevan tiedossa missä on pohjoinen tai etelä, eikä kartan mittakaava ollut kunnossa. Siis sekin oli käytettävä korjaamolla.

 

Ja pisteenä ii:n päälle - miehen pankkikortti lakkasi toimimasta, ei toimi lähimaksu, eikä pinkoodi. Uutta entistä ehompaa korttia odotellaan saapuvaksi ensi viikon lopulla (jos posti toimii).

 

KIVAA - enää kolme viikkoa jäljellä tätä mukavaa heinäkuuta!

 

 


6.7.2020

Niinhän siinä kävi, että mies patisti soittamaan lauantaipäivänä lääkärille, joka antoi lähetteen Hyvinkään päivystykseen. Eipä ollutkaan turha käynti - röngenissä todettiin sääriluun alaosassa murtuma.

 

Vaati lehmän hermoja tuo viiden tunnin operaatio. Oman haasteensa asettaa vielä tuo koronakin, kun päivystykseen tultaessa on heti laitettava maski kasavoilleen ja pidettävä sitä tietenkin koko ajan. Ensin istuin tuloaulassa ilmoittautumiseen pääsyä odottamassa. Siitä sitten nilkuttelin odotusaulaan odottelemaan lääkärin pakeille, joka passitti minut hetimmiten röntgeniin. Pitkät olivat käytävät tallustaa yksikseen aristavalla jalalla röngenin oven taakse odottamaan. Kun siellä sitten todettiin murtuma, en enää saanutkaan lähteä tallaamaan takaisin, vaan hoitaja kärräsi minut pyörätuolissa takaisin odotusaulaan lääkäriä odottamaan, joka pitkän odotusajan jälkeen totesi, että minun on mentävä jalan kipsaukseen. KIVAA, koskaan en ole vielä joutunut itsenäisesti pyörätuolilla ajelemaan, joten aluksi oli hieman haasteellista tulla sinuiksi uuden ajopelinsä kanssa.

 

Kipsauksessa hoitaja mukava ja avulias - sain jopa itse valita kipsin värin. Sen jälkeen vielä kerran röntgeniin. Sain kipsaajalta kyynärsauvat ja jumppaohjeet ja hänpä työnteli minut sitten takaisin odotusaulaan lääkärin ohjeita saamaan. JA TAAS odoteltiin pitkä tovi. Siinä alkoi tulla jo koti-ikävä, kun vessaankin olisi ollut kiva päästä ja jotain pientä ravintoakin nauttia.

 

 

 


4.7.2020

Olipa mukavaa, kun pari päivää sitten saatiin takapenkkiläisiksi meidän nuoret neidot (tyttärentyttäret Inka ja Tinja) joiden kanssa ajeltiin aurinkoiseen Hankoon. Matkalla pysähdyttiin torikahville Fiskarsiin. Siitä on aikaa muutama kymmenen vuotta, kun Hangossa on piipahdettu. Luontoretkeilyä päästiin hiukan harrastamaan, kun etsiskeltiin rantakalloiden hiidenkirnuja. Nyt jälkeenpäin katsoen, olisi ollut parempi, kun olisin vaan pysynyt autossa istumassa.

 

Toisille höpötin vähän väliä, että katsokaa jalkoihinne, ettei tule kompastuttua polulla puun juuriin. Itsekin olin kulkiessani hyvin tarkkaavainen, mutta eikös se pahuksen "vihtahousu" ollutkin siellä kalliolla vaanimassa viatonta kulkijaa. Jyrkän kallionrinteen kohdalla jalka sitten lipsahti ja toinen jalka jäi nilkasta suoraksi alleni, kun putosin persuksilleni. Onneksi pitelin tiuksti kaiteesta kiinni, etten pudonnut sinne hiidenkirnun onkaloon. Kipu nilkassa oli huumaava, enkä siitä omin avuin pystynyt seisaalleni nousemaan, vaan mieheni ja Inka saivat käsistä kiskomalla minut sieltä kaiteen ja kallion välistä. Matkanteko metsäpolkua pitkin autolle särkevän nilkan kanssa tuntui ikuisuudelta ja välillä tunsin, että pyörryn siihen kipuiluun. Apteekista haettiin kipulääkettä, joka toi hetkellistä helpotusta pahinpaan kolotukseen. Tarkoitus oli, että käydään "Neljän tuulen tuvalla" haukkaamassa lounasta, mutta itse jäinkin autoon, kun tunsin, ettei ramman jalan kanssa voinut lähteä pientäkään matkaa kävelemään. Muu seurue kävi ravintolan ovella kääntymässä - turisteja oli ihan liikaa jonottamassa, joten päätettiin lounastaa kotimatkan varrella ABC-asemalla.

 

Hangon kuvat

 

Eipä kylmäkääreistä ja särkylääkkeistä ollut apua nilkan turpoamisen estämiseen, eikä se mikään ihme ollutkaan, sen verran kovaan vääntöön jalkaterä joutui. Seuraavana aamuna turvotus oli vielä lisääntynyt. Vaikeuksia tuotti sukkahousujen ja kenkien pukeminen, kun Aukin hautajaisiin piti pukeutua. Avokkaita ei voinut kuvitellakaan jalkaansa laittavansa, joten avonaiset sandaletit saivat luvan kelvata. Taisi niillä hoippuminen vielä ärsyttää nilkkaa entisestään, kun tänä aamuna nilkka oli yhä paksumpi.

 

Haasteellisen kova viikonloppu hautajaisineen ja vahingoittuneella jalalla mahdollisimman vähän liikkumisineen.

 

 

https://birgitmummu.vikki.fi/2020Albumi/Heinakuu/IMG_8719.jpg   https://birgitmummu.vikki.fi/2020Albumi/Heinakuu/IMG_8719.jpg

 

 

1.7.2020

Saa se joskus sataakin - ei hätää!!! Ulkona katoksen alla mies grillasi eilen meille makkarat, kun ystävämme Merja saatiin yökyläilemään. Sisätiloissa niitä sitten nautittiin, kun ulkona oli sen verran viileää, ettei sinne tehnyt mieli mennä palelemaan.

 

Tänään sentään jopa aurinkokin pilkisteli pilvien raosta ja mukavaa oli katsella vihreää suomalaista maisemaa, kun ajeltiin Nummelle "Kasvihuoneilmiöön" (Antiikkia ja humpuukkia oli paikan entinen nimi). Eipä sieltä mitään ostoskoriin kertynyt. Lounaskaffeetkin nautittiin tulomatkalla "Ykköspesässä", jossa syötiin syntisesti paistetulla kananmunalla ja isolla jauhelihapihvillä ryyditetyt lihapiirakat.

 

Kasvihuoneilmiö

 

28.6.2020

Kun ihmeellisen ihana sääilmiö ilmaantui kokonaiseksi viikoksi näille Euroopan perukoille, käytettiin tilanne hyväksi ja laittauduttiin meren laineille. Ystävät Erja ja Risto kutsuivat meidät viettämään merellistä elämää paatilleen, jossa syötiin Erjan laittama runsas lounas. Lähdettiin Jollaksen rannasta kohti Haikkoa, jonne rantaudutiin neljän tunnin ajelun jälkeen. Majoituttiin Haikon kartanon Span puolelle, mutta kun koronarajoitusten jäljiltä kartanon ravintola ei ollut vielä käytössä, ajettiin taksilla Porvooseen illalliselle.

 

Porvoon vanhasta kaupungista löydettiin ravintola "Meat District", jonka härän pihvit oli parhaat, mitä olen koskaan saanut. Jokirannassa ravintola Gluckaufin terassilla ehdittiin nauttia lasi viiniä, ennen kuin tarjoilu loppui kello kymmenen.

 

Kiitokset veneen miehistölle, kippari Ristolle ja kansityttö Erjalle, mukavasta veneretkestä!

 

Venereissun kuvat

 

 

20.6.2020

Joo joo ... onhan se kova juttu, että puoli vuosisataa on jaksettu toistensa oikkuja sietää. 50 vuotta sitten juhannuspäivänä valat kirkossa vannottiin ja nyt jo kultahääpäivää juhlitaan. Viidessäkymmenessä vuodessa on pahimmat särmät hiottu.  Tästäpä jatketaan yhteistä taivalta seuraavalle etapille.

 

KUVAT

 

18. - 19.6.2020

Juhannuksen aatonaattona tultiin aurinkoiseen Pärnuun, jossa päästiin ensimmäistä kertaa tänä kesänä terassille juomia maistamaan. Illalliseksi syötiin juustoja, patonkia ja salaatteja omassa sviitissä. Juhannusaattona ajeltiin Vanhaa Riia-maantietä Kobliin kahville ja käytiin Latvian puolella piipahtamassa. Juhannusaatoiltaa vietettiin Alex-majan terassilla, jonne oli järjestetty suomalaishenkinen juhannusjuhla.

 

Pärnun kuvat

 

 

 

17.6.2020

Kun matkustusrajoituksia sopivasti nyt kesäkuussa purettiin ja laivaliikenne tuonne Eestiin on normalisoitumassa, päätettiin uskaltaa lähteä juhannusta viettämään eteläiseen naapuriimme.

 

Tänään istutaan iltaa meidän patiolla (säävaraus) ystävien Leenan ja Eskon kanssa ja huomisaamuna lähdetään yhdessä Vuosaaren satamasta kohti Muugaa, josta ajellaan Pärnuun. Lienee Pärnussa vielä kovin hiljaista, kun onnistuttiin saamaan huoneet meidän suosikkihotellista Alex majasta, jossa ollaan kaksi yötä. Sieltä siirrytään juhannuspäivänä Haapsaluun, jossa majoitutaan yksi yö tutussa Lahe majassa. Toivottavasti sääennuste pitää paikkansa, kun luvassa on kerrassaan mainiot, aurinkoiset lomapäivät.

 

 

 

15.6.2020

Kerrassaan mainiot kelit kesästä nauttimiseen koko viikonlopun. Perjantaina oltiin eväsretkellä Porkkalanniemessä ja iltaa vietettiin saunoen ja makkaraa paistaen omalla patiolla.

 

Lauantaina ajeltiin maaseututeitä pitkin Töllin myllyn kautta Hiidenvedelle, jossa mussutettiin suositulla grillillä "porilaiset". Kotimatkalla poikettiin "Rustaan" (entinen HongKong) ostamaan keittiöön uutta mattoa. No tarttuihan sieltä ostoskärryyn vielä pari sisustustyynyä ja torkkuhuopa.

 

Pääkslahdessa järven rannalla juotiin sunnuntaina  termarikaffeet kera grillileipien. Iltapäivällä tutustuttiin toiseksi vanhimman lapsenlapsen, Tinjan, uuteen kotiin. Hänet napattiin mukaansa meille pizzalle ja iltapäivää viettämään. Jälkiruokajätskit käytiin syömässä Nurmijärven Myllykukossa.