Bigin oma sivu Matkailulistaan Blogilistaan Kk-albumi 2012 päivät2011 päivät2010 päivät2009 päivät

Etusivu

   

   

  
 
 
 
 
 
 
Loppuvuosi 2013

 

30.6.2013  klo 22:17

Kesä kesä kesä. Hieno sunnuntaisää - pakko oli päästä katselemaan merenrantoja ja ihmisvilinää. Siispä autoon ja ajelemaan Hesaan Kaivarinrantaan, Kauppatorille ja Katajanokalle.  Kesäfiilistä parhaimmillaan! Kyllä Helsinki on rento ja kaunis kesäkaupunki, kun aurinko paistelee.

Huomenna mummot ja papat hoitelee lapsosiaan Lammin mummolassa, jonne pojat on haettu jo sunnuntaina. Sään soisi suosivan ulkoilma elämää - sadesää saattaisi kiristää kaikkien pipoja, kun sisätiloissa kakrut pitkästyy.

 

29.6.2013  klo 20:51

Kun aamulla kömmin tukka pystyssä makkarista, oli miehellä heti tuoreeltaan lohdullista kerrottavaa. Hänpä oli varhain aamutuimaan lukenut jostain nettijuttua, että helle ja ukkoset aiheuttavat ikä-ihmisille uupumusta ja päänsärkyä. Nytpä tiedetään, mistä frouvan tämän viikkoinen oireilu johtuu! Siis ei mitään vaarallista - ihan vaan tavallista ikääntymisen mukanaan tuomaa kuorrutusta!!  Mutta enhän MINÄ ole mikään ikäihminen! No eiköhän olisi helpompaa myöntää itselleen, että vuosia on muutama ehtinyt jo kertyä ja niillä pahuksilla kun on tapana yrittää nujertaa paatuneinkin pallontallaaja.

 

28.6.2013  klo 22:27

Lueskelin eilen illalla sängyssä akkainlehtiä ja kuinka ollakaan silmät bongasivat sieltä oitis uuden trendi-dieetin. Ajattelin, että eihän tähän aikaan vuodesta voi vielä mistään laihisjutuista kiinnostua, kun kaikki kesän riennot on vielä edessä, mutta tämäpä vaikuttikin sen verran kiinnostavalta, että tutustuinpa siihen sittenkin lähemmin. Lehden mukaan puoli läntistä maailmaa on hurahtanut tähän osaviikkopaastoon, joten joku järki siinä ihan varmaan täytyy piillä.

Saattaa olla, että kokeilen tätä sitten vähän myöhemmällä syyskesällä, jos kilot tästä vielä alkaa nousemaan. Pistin dieetistä muutaman jutun omalle laihissivulleni ja kaavailin jo valmiiksi esimerkkiruokavalioita, joita itse pystyisin ehkä noudattamaan. Käypä katsomassa tästä.

 

27.6.2013  klo 22:38

Jo kaksi viikkoa on viihdytty näissä kotoisissa maisemissa, eikä uusille pitkille reissuille ole ystävät onnistuneet houkuttelemaan, vaikka Tallinnaan ja Otepäähän on parikin porukkaa kysellyt. Nyt kun puurtajien kesälomakausi on kiivaimmillaan, on laivalla reissaaminen suorastaan painajaismaista - ei meidän tee mieli ollenkaan sinne sekaan seilaamaan. Jos ensi viikolla sää säilyy kesäisenä, seilataan me kaksosten kanssa Suomenlinnaan päiväretkelle, eikä Pihlajasaarenkaan  paatissa ehdi pitkästyä, joten sinnekin voisi mennä eväitä syömään.

 

26.6.2013  klo 21:58

On se vaan merkillinen tuo suomalaisen sielunelämä! Nyt kun viimein tänne pohjoiseen maailmankolkkaan on viimein rantautuneet trooppiset kelit, niin osa kansaa piileksii omissa kotinurkissaan verhot visusti kiinni niin kuin etelän ihmisillä konsanaan. Ei tässä itsekään jaksa tuonne patiolle laittautua, jossa aurinko paahtaa koko päivän. Pakko oli tänään hankkia kadonneen tuulettimen tilalle uusi hyrrä, joka tuo hiukan helpotusta sohvan nurkkaan ja myös öiseen kuumuuteen.

Toinen juttu on aamulenkillä suuhun ja silmiin tunkevat pikku kärpäset ja paarmat, jotka riemuitsevat metsäpolulle eksyneistä ihmispoloista. Raivostuttavaa räpeltämistä koko lenkki, kun yrität sauvat kädessä, hikeä puskien hätistää koivunoksalla kutsumattomia seuralaisia. Taidanpa heittäytyä kesken kesän urbaaniksi kaupunki-ihmiseksi ja jättää metsäpolkujen tallaamisen tuleville pakkaskeleille.

 

25.6.2013  klo 22:27

Oi ja voi!!!  Jos olisin nyt neljäkymmentä vuotta nuorempi, olisi vauvakuume iskenyt tänään varmuudella, kun sain pitää sylissä suvun uusinta tulokasta, pientä Valtti-poikavauvaa. Toisaalta on hyvä, että lapset tehdään nuorempana eli silloin, kun itse on vielä voimissaan. Vaikka onhan niitä tapauksia, joissa ensisynnyttäjä on ollut viisissäkymmenissä - huh huh, on siinä sellaisella eukolla hommaa, kun yrittää esittää nuorta ja näpsäkkää. Kyllä mummona on mukavaa!!!

 

24.6.2013  klo 21:03

Huh hellettä! Olenkohan tullut jotenkin järkiini vai seonnut lopullisesti, kun en jaksa olla palvomassa aurinkoa omalla patiolla? Siinähän ei liene mitään outoa, jos siellä sisäpihan yli kolmenkymmenen asteen helteessä ei viihtyisi hullukaan, mutta kun olen koko pienen ikäni jahdannut aurinkoa, olipa sitten vaikka neljänkymmenen asteen helteet ja nyt sitten vaan lymyilen sisätiloissa - siinä piilee se outo juttu! Olo on muutenkin tosi vetelä, joten oletan tämän taudin olevan pelkkää ikääntymistä!

 

23.6.2013  klo 23:22

Suven suuresta juhlasta selvitty enemmittä vammoitta ja taas päästään jatkamaan normaalia arkipäiväistä elämää. Kun aurinko paistelee ja ulkona mittari näyttää miltei hellelukemia, tuntuu todella syntiseltä oleskella sisätiloissa - nyt jos koskaan pitäisi osata nauttia tästä suven suloisuudesta, jota on niin hartaudella odotettu. Onnistuin sentään hetken retkottelemaan puutarhakeinussa ja katselemaan sinitaivaalla vaeltavia pilven hahtuvia.

Sen verran aion olla itselleni suopea, että seuraan telkkarista ainakin yhtä uusinnassa olevaa sarjaa - HELTEINEN  HELMIKUU on sellaista herkkua, että sitä katselen kaiholla Thaimaan maisemien ja atmosfäärin takia.

 

21.6.2013  klo 10:0

Maaseudun rauhaan leppoisaan

suurella joukolla paetaan.

Hyvää ruokaa ja juomaa napostellaan

ja Suomen suvesta nautitaan.

HYVÄÄ JUHANNUSTA YSTÄVÄT!

 

20.6.2013  klo 19:44

Yhteistä matkaa mittarissa 43 vuotta - uskomatonta, sehän on melkein ihmisikä! Onhan siinä tiessä ollut laaksoa ja kukkulaa, mutta kimpassa on pysytty ja taistelumme taisteltu. Jokohan loppumatka on seesteisempää - uskon niin?

 

Me onnelliset, me tavalliset
tavallisessa arjessamme
emme haikaile tähtiin.
Meille riittää tämä siniharmaus,
joka kyllä kimaltaa hetkittäin.
Pia Perkiö

19.6.2013  klo 23:12

Voi miten hauskan Lieksan tuliaisen sain tänään siskoltani. Nyt ei pitäisi mummun kännykän tai silmälasien olla enää kadoksissa, kun saan kanniskella niitä kaulassani tässä mukavassa pussukassa. Oikein sopiva somiste tällaiselle "Karjalan neidolle"........  Muuten tänään juotiin sitten ensimmäiset kaffeet tänä kesänä omalla patiolla systerin ja siippansa kanssa - jo oli aikakin, kun kesä on jo puolessa välissä!

 

 

18.6.2013  klo 22:05

Aamulla vaatekaappini sisältöä silmätessäni totesin sen perin ankeaksi, vaikka kesä on kauneimmillaan ja päälle voisi pukea muutakin kuin mustaa. Ostaakohan sitä ihan vaistomaisesti noita mustia vaatteita, kun kuvittelee siten niissä näyttävänsä hoikemmalta (hah!)? Olen nyt juossut puolen Euroopan rättikaupat kevyttä kesäleninkiä metsästämässä, eikä mieleistä ole vaan millään onnistunut bongaamaan.

Bingo!!  "Oma maa mansikka" - tässäkin asiassa! Sopiva kesäkostyymi frouvalle löytyi yllättäin Hyvinkään KappAhlista. Nytpä voi juhannuksena näytellä hienohelmaa uudessa mekkosessa!

 

17.6.2013  klo 22:52

Sadepäivän ratoksi sain viimeinkin inspiraation koota omaksi kansiokseen kirjoittamani runot, jotka ovat sivustossa hajallaan - melkoinen urakka, mutta kiva oli lueskella ainakin arkirunoja kaksosten alkutaipaleelta. Rompsuakin ehdin lueskelemaan, kun sen lukeminen reissussa ei oikein ehtinyt edistyä. Ja mikä kummallisinta - olen ihan innostunut katselemaan telkkarista "Erätulilla"- ohjelmaa kaikkine metsästys- ja kalastusjuttuineen. Enpä olisi ikinä uskonut moiseen juttuun hurahtavani.

 

 

16.6.2013  klo 22:47

Jokohan alkaa univelat olla kuitattu, kun pari yötä on vedellyt kahdeksan tunnin hirsiä normaali-ihmisen tavoin ja siihen vielä parin tunnin päikkärit päälle? Ihan uskomatonta!!

 

Ymmärrettävää matkan jälkeistä pientä mielen alavireisyyttäkin oli hiipimässä puseroon aamupäivällä, mutta onneksi sen selätti mukava yllätyslounas tyttären perheen grillijuhlien rääppiäisissä. Edellisillan kekkereistä oli jäänyt vietnamilaiskokin valmistamia sushi-herkkuja niin runsaasti, ettei joka lajia jaksanut edes itseensä ahtaa. Ei taida uudesta painonpudotusprojektistakaan tulla näillä näkymin mitään!

 

No tuosta aamun "alakulosta" voi todeta sananlaskun sanoin: "Joka aamusella nauraa, se on iltasella haukan persiissä "

 

15.6.2013  klo 22:58

Voi olikohan suurikin synti viettää kaunis kesäpäivä sisätiloissa sohvalla löhöillen ja telkkaria katsellen. Yli tunnin reipas aamulenkki sentään kierrettiin Tornimäen rinteessä - ja sekö muka vei voimat kropasta, niin että loppupäivän oli olo kuin laiskiaisella. Olisihan sitä tietysti voinut mennä lueskelemaan ulos verkkokeinuun, mutta voimakas tuuli olisi riepottanut niin lukijaa kuin luettavaakin, joten päätin jättää menemättä. Ja voihan se olla niinkin, että pitkän reissun kokemusten jälkeen hiljainen tössöttely oman kodin rauhassa tuntuu vaan niin mukavalta ja rauhoittavalta.

 

 
 

Autoillen Euroopassa

valikkoon
14.6.2013  klo 22:07

Voi oman kodin autuus!!!  Mistä tietää, että on saanut resuta maailmalla kyllikseen?  - no ainakin siitä, että metriäkään ei haluaisi enää maantietä kuluttaa, eikä kapsäkkiään kantaa enää yhteenkään hotelliin! Toivottavasti tämä tunnetila kestää nyt jo jonkin aikaa ja sielu saa rauhan nauttia suloisesta Suomen suvesta, joka ei nyt kuitenkaan parastaan näyttänyt kotiin palaaville "lapsosilleen"! Samapa tuo, satoi tai paistoi - sisätiloissa on kuitenkin tänään joutunut nyssyköitään purkamaan ja arkea aloittelemaan.

Ravintolaruoan jälkeen maistuu taas kotiruokakin ja ruisleipä on se maailman paras juttu. Ei meillä taatusti tarjota viikonloppuna mitään chateaubriandia bratkartoffelnin kera ja juomaksikin taidan valita viinin sijaan maidon. Ja vatsa riemuitsee!!!!!

 

12.6.2013 klo 21:40

Pärnu - kuin kotiin tulisi! Taakse jäivät Puolan slotit ja kukkarosta revitään nyt maksuksi euroja. Karttaakaan ei täällä tarvitse lukea, kun kaikki on niin tuttua; Puolassa ei nuo paikan nimet tahtoneet oikein jäädä mieleen, kun ei niitä pysty edes ääneen lausumaan (esim. Szczuczyn - kyllä siinä sylki roiskuu, jos yrittää kaikki nuo konsonantit kunnialla selvittää)! Kuuma suihku ja kylpytakissa istuskelu "omalla" patiolla hiuksia kuivatellen - niin kotoista, niin kotoista.

Huomenna viimeiset ostokset Tallinnasta (jos vielä autoon jotain mahtuu) ja laivaan, jossa tavataan Eestin reissulta kotiin palaavia ystäviä - meneepä siten muutoin niin tylsä laivamatka mukavammin.

 

11.6.2013 klo 19:23

Tahtoo kotiin täältä!!!!  Onnistuttiinhan löytämään "hieno kongressihotelli" Puolan Jelenievosta järven rannalta. Todellisuudessa asustetaan hevonkuusessa jossain hiihtokeskuksessa, jonne oli super-hyper vaikea löytää. Ei edes navigaattori löytänyt paikan katuosoitetta, joten ajelutti meidät jollekin lehmipolulle, jossa oli onneksi rakennustyömaa, josta mies lähti tietä kyselemään. Hyvä, että sieltä löytyi englanninkielentaitoinen kaivurikuski, joka pitkään navigaattoria kaivellen ja useita puheluita soitellen löysi jonkinmoisen ajo-ohjeen - tulipahan ajeltua yli tunti hotellia etsiskellen.

Bookingin kuvissa hotellin piti olla "maanpäällinen taivas", todellisuudessa asumus on kämänen pieni epäkodikas huone. Onneksi ympäröivä luonto ja kaunis aurinkoinen ilta pelastivat synkkyyteen vaipumiselta! Yli neljän viikon reissulla ei ole tarvinnut sekoilla hotellia etsiskellen, vaan kaikki on mennyt suunnilleen putkeen - tänään olikin viimeinen mahdollisuus saada tuntumaa idän ihmeelliseen maailmaan!

klo 21:53

Hupsis! Ainakin ihmiset ovat todella mukavia - illallisella hotellin ravintolassa iloinen herraseurue kutsui meitä pöytäänsä vieraakseen, jossa kitaristi soitti ja lauloi puolalaisia lauluja. Mukavaa illallisohjelmaa - onnistuttiin sentään karkaamaan omaan huoneeseen ihan hyvässä hapessa "ihmisten aikoihin".

Jelenievon kuvat

 

10.6.2013 klo 22:13

Alkaakohan matkaväsymys jo painaa, kun aamun aloitus tökki pahemman kerran? Aamiaisella unohdin silmälasini pöytään ja tarjoilijatyttö juoksutti niitä peräämme, kun ehdimme ajaa muutaman kymmenen metriä parkkipaikalta. Kun uutiset olivat edellisenä iltana kertoneet, että Berliinin moottoritie on TOISTAISEKSI auki, mutta ruuhkia muodostuu tulvan takia, piti eväitä käydä hakemassa pahimman varalle ja eiköhän navigaattori keksinyt opastaa meitä kaupasta Leipzigin laitakaupungin hirvittävän ruuhkan keskelle! Siinäpä seisottiin ruuhkaisella kadulla, kun rysähti!!

 

Pyöräilijä polki oikealta puolelta jalkakäytävän ja autojen välistä - horjahti ja osui meidän peiliin, josta kaatui seuraavan auton kylkeen hajottaen siitä peilin tuusan nuuskaksi. Meidän peili jäi ehjäksi, kun retkahti törmäyksessä taaksepäin. Mitään vaurioita ei onneksi meille siinä turmassa sattunut (pientä säikähdystä lukuun ottamatta).

 

Yllätys, yllätys! Ennakko-asenne petti täysin Puolan Poznanin suhteen. Hotelli on odotuksia parempi ja tekniikkakin pelaa! Moottoritie veti loistavasti ja ilmakin hymyili. Huominen näyttääkin sitten todelliset Puolan kasvot, kun lähdetään kohti pohjoista yli 600 kilometrin seikkailuun.

Poznanin kuvat

 

9.6.2013 klo 21:49

Nyt meille alkoi valjeta tulvatilanteen vakavuus, kun Leipzikiin tultua katseltiin TV:n paikalliskanavaa. Järkyttävää jälkeä tulvakatastrofi on jo tehnyt. Moottoritiellä ohitettiin pelastuslaitoksen autokolonna, joka oli ilmeisesti tulossa tulva-alueelle Magdeburgiin, joka ei ole kovin kaukana meidän majapaikasta - kaikki autot vetivät venettä perässään.

Ja kuin varmemmaksi vakuudeksi, Leipzikia lähestyessä vettä tuli kaatamalla ja ukkoskuuro pyöri seudulla koko iltapäivän. Karttaa tutkittiin jo vähän huolestuneina, kun suunniteltu kotiinpaluureitti kulkee tulvivan Elbe-joen seuduilla. Kummasti tuo paikallinen tv-kanava on alkanut kiinnostaa ja uutisia seurataan ahkerasti.

Huomisaamuna suunnataan kohti Berliiniä (toivottavasti) ja siitä Puolan puolelle Boznanin kaupunkiin, jossa yövytään ja vedetään henkeä.

Leipzigin valkokuvat

 

8.6.2013 klo 22:57

Viimeinen "löhöilypäivä" ja huomenna alkaa siirtyminen kotia kohti. Aikataulu on kuitenkin ihan leppoisa, eikä tietä paahdeta tukka putkella. Alppi-ilmasto pisti tänään parastaan ja voitiin viettää mukavaa kesäpäivää ihanissa maisemissa. Puolentoista tunnin lenkki aamupäivällä ympäri Eibsee-järven koetteli kuntoa, mutta oli kyllä kiertämisen arvoinen hienoine maisemineen. Mieheltä hajosi sandaalit, joten ostoksillekin oli syytä rynnätä vielä kaupungin keskustaan.

Iltapäivällä haettiin lounaspaikkaa luonnosta ja eksyttiin sattumalta samalla reissulla Ettalin kylässä mahtavan kokoisen luostarin kirkkoon. Todella vaikuttava kokemus tällaiselle vaatimattomaan kirkkokulttuuriin tottuneelle luterilaiselle sielulle. Prameutta ei näiltä uskonnon harjoittajilta tunnu puuttuvan. Itseä kiehtoo suunnattomasti näiden roomalaiskatolisten kirkkojen rippituolit - mitenkään en voi kuvitella itseäni istumassa pienessä komerossa tunnustamassa olemattoman pieniä syntejäni seinän takana istuvalle apotille!

 

Jos tulevina päivinä tänne ei ilmestykään uutta tekstiä, syynä on ilmeisesti toimimaton nettiverkko, kun ollaan siirtymässä "Hunnien maille". Eipä huolta - uutta tekstiä pukkaa sitä enemmän, kun päästään taas sivistyksen pariin. Toivotaan parasta!

Neuschwansteinin linna ja Ettalin luostarikirkko

Eibsee-järvellä aamulenkillä

 

 

7.6.2013 klo 22:21

No voi surku, ei näillä Baijerin eväillä ainakaan hoikistumaan pääse - housunkaulus kiristää jo uhkaavasti. Eipä hätää! Aamulla poikettiin C & A:n  myymälään, jonka XL-nurkasta onnistuin tunkemaan vartalon verhoksi uudet caprit, shortsit, pari T-paitaa ja takkineuleen. Eiköhän näillä pärjätä kotiin saakka!

Ei taitanut auttaa tähän hätään edes rankka liikuntapäiväkään. Todellinen uroteko minulta, kun ohuessa alppi-ilmastossa kiivettiin Neuschwansteinin linnaan lähellä Fussauta. Puolen tunnin kiipeäminen otti todella lujille, kun ilma ei tahtonut kunnolla hengittimissä pihistä ja vei jaloista voiman. Muutaman päivän siedättäminen tähän vuoristoilmaan ei varmaan tekisi pahaa.

 

Tänne kiivettiin

6.6.2013 klo 22:25

Jippii - sainpa viimein kunnollisen nettiyhteyden ja päivitin matkakertomuksen, kun päästiin kurin ja järjestyksen piiriin Saksan maahan Garmish Partenkircheniin. Onkohan meissä ja saksalaisissa sittenkin jotain samaa, kun proppujaan ei tarvitse polttaa sen takia, ettei joku homma pelaisi (ajallaan ja täsmällisesti)? Ai että mie tykkään!!!!

Heti kun tultiin Alpeille ja Garmisihin kylään, valokuvaussilmäni huomasi, että kuvattavaa riittää taas loputtomiin! Niin hauskoja ovat talojen seinämaalaukset, että tuskin maltan olla niitä kaikkia kuvaamatta lumihuippuisista Alpeista puhumattakaan!

Valokuvat

 

5.6.2013 klo 22:23

Jos päivälle haluaa antaa onnistumispisteitä, annan tälle päivälle 10+. Aamulenkki Sirmionen sydämeen oli todella vaikuttava - kiipeily vanhan linnoituksen jyrkissä portaissa nosti hien pintaan ja kahden tunnin reipas kävely kaupungin puistokaduilla oli tosi mukavaa lenkkeilyä - harvemminhan sitä törmää aamulenkillään kenkä- ja laukkukauppaan. Ja todellinen ihme - löysin sopivankokoiset ihanat sandaalit ja käsilaukun, miehen mukaan tarttui uusi reppu.

Autoillen käytiin nostalgoimassa Lazisen ja Gardan kaupungeissa. Miten sitä onkaan unohtanut tämän Gardan ympäristön ihanuuden? Näille rannoille palataan takuuvarmasti vielä uudestaan, jos terveys ja muu fysiikka vielä pelaa.

Sirmionen kuvat

 

4.6.2013 klo 14:10

Tässä istun kirjoittelemassa juttuani elämäni kauneimmassa "konttorissa". Gardajärvi liplattaa ihan muutaman metrin päässä ja eksoottiset puut ja kasvit vihertää niin, että silmiä särkee. Lintujen konsertti on korvia huumaava. Ruohikolla taapertelee joutsenperhe apilaa aterioimassa.

Kun vielä aurinkokin suvaitsee paistella pilvettömältä taivaalta, niin silloin ei hötkyillä, vaan nautitaan luonnonantimista.

 

Kalsarikauppaan jouduttiin kuitenkin ajelemaan aamupäivällä, kun mies joutui lainaamaan vaimon xl-kokoisia pitsikalsareita - totesi vain, että voisi herättää melkoista hilpeyttä, jos jostain pakottavasta syystä joutuisi riisumaan kalsarinsa julkisella paikalla. Pitkä on matka ja pyykkipäivät harvassa.

 

 

3.6.2013 klo 22:00

Voi mitkä parvekenäkymät - joutsenet taapertelee ruohikolla parvekkeen alla ja auringonsilta kimmeltää ihanasti lämmittäen kaiteen rakosista. Maisemanvaihdos on totaalinen ja todella mieluinen - taakse jäi mammuttimaiset turisti-rannat - nyt nautitaan pienen järvenrantahotellin suloisesta rauhasta ja silmiä hivelevistä maisemista. Tätä ihanuutta on varattu kolmeksi päiväksi (säätä ei pystytty netistä tilaamaan, joten toivotaan, että edes murusia Suomen helteistä valuisi tännekin  maailman kolkkaan).

Saamarin Norton Security estää kirjutumisen palvelimelle, joten tämäkin juttu tulee sivuille vasta, kun pääsen johonkin paikkaan, mikä on sen mielestä turvallinen. Katso juttu

Härskiä markkinointia

 

2.6.2013 klo 16:16

Siinä se lepää harmaa ohut pilvi Lido de Jesolon yllä ja kansa vaeltaa sunnuntai-promenaadiaan lämpimiin takkeihin sonnustautuneina. Meille pohjolan viikingeille yhdeksäntoista asteen lämpötila tarkoittaa kesää ja silloin reippaillaan hihattomassa paidassa ja shortseissa. Siinä rantakatua talsiessamme ihmeteltiin rantatuolien määrää, joka levittäytyy koko rannan pituudelta varmaan kymmenen kilometrin matkalla - lienee siinä ainakin sadalletuhannelle turistille punkka, missä grillata itseänsä (jos joskus sattuu tuo aurinko armainenkin paistelemaan). No eipä oteta turhia murheita - kun ei tullut rantapäivää, istahdettiin autoon ja hurautettiin katselemaan vanhoja tuttuja maisemia kuudentoista vuoden takaa. Ei sitä olla vielä ihan lahopäitä, kun hyvin osattiin Waikiki-kämppärille ja tutuille paikoille.

 

1.6.2013 klo 22:26

Aika metkaa, että me täällä etelässä yritetään kärvistellä kesävaatteissaan ja nauttia jokaisesta auringonsäteestä, joka taivaalta meille suodaan, kun uutiset kertoo, että Suomen Lapissa läkähdytään ennätyshelteisiin. Ihan uskomatonta!! No onneksi meillä on ollut toistaiseksi onni myötä ja pahimmilta sateilta on sentään vältytty ja voitu viettää ulkoilmaelämää lenkkeillen ja parvekkeella istuskellen. Tänään ei haluttu lähteä ravintolaan illallista jonottamaan, vaan oma kotikeittiö tarjoili maukasta salaattia, gordon bleue leikettä kera lihaliemessä keitettyjen gnocchi-perunoiden, joihin olen täysin hurahtanut tällä reissulla (=Lidlin perunasose-eines, jonka sisään on upotettu tuorejuustoa ja savupekonia).

 

31.5.2013 klo 23:32

Voi hyvänen mikä päivä! Joskus kaikki tuntuu menevän päin p:tä ja siinä sitten sätkit mukana voimattomana ja tyhmänä ilman mitään aavistusta paremmasta. Ehkä tekee hyvääkin tällaiselle suomalaiselle, joka on tottunut siihen, että kaikki toimii moitteettomasti ilman mitään viivytyksiä ja jonottamista. No jonottamaan kuitenkin jouduttiin muutama tovi Kroatia-Slovenian tullissa, vaikka sitä kaikkein ruuhkaisinta tullia kierrettiinkin muutamia kymmeniä kilometrejä.

Eipä ymmärretty Italian Lido de Jesolon hotelliin tultaessa, että liinavaatteet eivät kuulu hotellin varustukseen, eikä myöskään wc-paperi, muista suihkutuotteista puhumattakaan. No kahdella kympillä saatiin vuokrattua lakanat ja pyyheliinat, vessapaperia löytyi auton takapenkiltä. Internet-yhteyden kanssa taisteltiin odotetusti tuntitolkulla, eikä ystävällinen asiantuntijakaan pystynyt meitä auttamaan, kun verkko oli niin saamarin juntturassa. Muutoin oli ihan mukavaa seurustella kerrankin todella mukavan italialaismiekkosen kanssa. No ongelma ratkesi itsestään, kun palattiin kotiin illalliselta (olisiko aterialla nautittu viini auttanut asiaa - tuskin ?)

Illallisellakin jouduttiin odottamaan yli puoli tuntia ennen kuin päästiin tekemään edes juomatilausta täpötäydessä ravintolassa. No joo - ihan mukavaa saada uusia kokemuksia ja haastetta lomalaisen tylsään elämään!

Lido di Jesolo

 

30.5.2013 klo 22:11

Aamulenkillä hiipi mieleen ajatus "eiköhän tämä Euroopan kolkka ole jo nähty". Levottoman sielun jalkapohjaa jo polttelee ja silloinhan on matkaa jatkettava. Kahden viikon suunniteltu oleskelu katkaistaan yhteentoista päivään ja siirrytään Italian puolelle. Ei ne sääennusteet sielläkään mitään herkkua lupaa, mutta onpahan ainakin uutta maisemaa katseltavaksi. Ja siitähän kiireen lykkäsi, kun Pulan vanhakaupunki oli vielä näkemättä, vaikka onkin ihan kivenheiton päässä Verudelasta. Niin niin - sitähän se on, että aina pitää lähteä merta edemmäksi kalaan!

Pulan vanha kaupunki

 

29.5.2013 klo 21:40

ILMAHYÖKKÄYS!  Kun vihdoinkin saatiin kaunis aurinkoinen aamu, oli ihan pakko kantaa aamiaistarvikkeet patiolle. Kaiken piti olla melkein valmista, vain juustohöylä puuttui pöydästä. Niinpä piipahdin sisälle sitä hakemaan. Patiolle palattua en ollut uskoa silmiäni - siinä missä ihanan savujuuston olisi pitänyt odottaa herkuttelijoitaan, oli jäljellä pelkkä lautanen!! Eipä ollut vaikeaa arvata, ketkä olivat olleet asialla - lokkiparvi siinä lähistöllä kirkui riemusta, kun tyhmä muija oli jättänyt eväänsä vartioimatta. Tänä aamuna ei siis herkuteltu juustolla! Oppia ikä kaikki! No sitä juustoa piti sitten lähteä Lidlistä hankkiman varastetun tilalle. Samalla matkalla ajeltiin lähistön pieneen rantakaupunkiin, jonka hiljaisia vanhoja kapeita katuja oli mukavaa kävellen tutkia.

Medulinin kuvat

 

28.5.2013 klo 22:34

No eihän noita ankean harmaita rättejä tuonne taivaan laelle ollut täksi päiväksi tilattu. Siinä ne nyt kuitenkin möllötteli, kun kävelysauvoja aamupäivällä lähdettiin ulkoiluttamaan. Onneksi "Das Auto" kaipasi myös ulkoilutusta, joten eipä oteta turhia murheita - passit tallelokerosta ja pienelle ulkomaanmatkalle Slovenian puolelle Portorozin kaupunkiin. Kirottua, että henkeäsalpaavien pikkukaupunkien parkkipaikat eivät läheskään riitä kaikille kotteroille - pakko oli tunnustaa tappionsa ja poistua Piran vanhasta kaupungista tuloksettoman parkkipaikan etsimisen jälkeen. Portorozissa onnistuttiin sentään pysäköimään rantakadulle ja käytiin ryystämässä espressot rantakuppilassa - elämäni vahvin "korkillinen" tuota mustaa myrkkyä!!!

Portorozin ja Piranin valokuvat

 

27.5.2013 klo 21:47

Ja niinpä saatiin viimein bikinikelit tällekin niemimaalle. Siksipä ei lähdettykään tänään hortoilemaan kovin pitkälle retkelle, mutta sinne Lidlin kulmille kumminkin, kun jääkaappi näytti viikonlopun jäljiltä niin surullisen köyhältä. Eilen piipahdettiin sentään täällä Verudelan alueen marketissa, mutta kuten arvata saattaa, ei niillä hinnoilla hullukaan suuria ostoksia suorita, kun Lidlistä samat kamat saa melkein puoleen hintaan.

Syvää rusketusta tavoiteltiin kivikkorannalla omissa retkituoleissa löhöillen, kun omalla patiolla lämpötila nousi sietämättömiin lukemiin.

Elämää Verudelassa

 

26.5.2013 klo 22:40

Kesäfiilishän on pelkkä vaatetuskysymys? Kun taivas pullistelee uhkaavan tummia pilviä, on puettava kesämekko ylle ja sandaalit jalkaan - niillä jo karkottaa enimmän ankeuden tunteen. Jos lämpötila ei yllä ihan kesäisiin lukemiin, voi aina kääntää huoneiston tai auton ilmastointilaitetta kohti hellelukemia - ja voilaa - johan alkaa olla lomafiilis päällä!

Näissä aatoksissa lähdettiin aamupäivällä etsimään pilvisen päivän "valopilkkua" naapurimaan Slovenian rannikolta. Yksi pieni juttu siinä lähdön tohinassa pääsi unohtumaan - kun Kroatia ei ole EU-valtio, tarvitaan passia rajanylityksiin. Ja ne meidän passithan oli tietysti turvallisessa paikassa hotellin tallelokerossa. Eipä hätää - tutustutaan nyt sitten näihin Kroatian rannikon vielä käymättömiin pikkukaupunkeihin. Ja taas oli onnetar mukana, kun möhlittiin se passijuttu! Tuskin muuten olisikaan eksytty näihin todella kauniisiin "pikku-Italian" kaupunkeihin, ja kun pilvetkin vielä tajusivat häipyä taivasta rumentamasta, tuli päivästä taas elämisen arvoinen!

Novi Sadin ja Vrsarin kuvat

 

25.5.2013 klo 22:15

Vaikka riuskalla aamulenkillä hiki kirpoaa pintaan, ei rohkeinkaan sentään rieku valjussa auringon paisteessa bikinisillään. Jotain säpinää päivän ratoksi oli kuitenkin saatava, joten ohjeen tynkää navigaattoriin ja menoksi. Hemmetin tietyöt pistää täälläkin turistiparan elon sekaisin, kun opaskone vie meitä kuin pässiä narussa aina vaan ja aina vaan sinne Lidlin kulmille hölmöilemään. Johtaakohan täällä kaikki tiet Lidliin eikä Roomaan?

No kivaa oli tutustua Kroatian maaseutuun oikein kunnolla, kun ajeltiin uskomattomia pikkuteitä sadan kilometrin päähän Rijekan kaupunkiin. Kaikki muutkin turistit olivat ryömineet koloistaan ja pyörivät samoilla  kujilla parkkipaikkaa metsästämässä. Onni suosi rohkeaa, eikä tämänkertaista kaupunkivierailua tarvitse lisätä "melkein käytiin"- listalle. Samoin onni oli myötä Opatijan kaupungissa, jonne poikettiin paluumatkalla. Jos nämä kaupungit ovat jo nyt toukokuussa näin hemmetin tukkoisia, millaista täällä mahtaa olla heinäkuussa, kun turistien määrä ainakin kymmenkertaistuu?

Ja pääsihän se kuski pyörittämään rattia ihan olan takaa, kun opaskoiramme päätti valita suorimman (karmeimman) reitin kohti moottoritietä. Melkein tuli kummallekin jo uskonpuute tien jatkuvuudesta. Annanpa kuitenkin arvosanan 10 tälle ryhmä-rämän omatoimiretkelle!

Rijekan kuvat   ja  Opatijan kuvat

 

24.5.2013 klo 21:05

Aamiaisella istua nököteltiin keittiön pöydän ääressä ja kuunneltiin iso-ukon rattaiden vetelyn jylhiä ääniä. Maisema ikkunan takana näytti kovin syksyiseltä, joten päiväksi piti keksiä jotain sisätilan huvituksia. Siitä vaan sitten autoon ja n. 8 km:n päähän Kauflandiin, jossa nautittiin lounaaksi kahvit ja joku filotaikinaan kääritty pötkö, joka oli todella hyvän makuinen, mutta koostumuksesta ei kielitaidottomana saatu minkäänlaista käsitystä. Lidelistä napattiin ostoskoriin eines-lasagne, jota päätettiin kokeilla paistaa illalliseksi mikrossa.

Ja hups.... säätila korjaantuikin kotiin palatessa, joten päivän liikunta-annoskin voitiin nauttia (tosin sontikat taskussa). Ei mitenkään huono päivä ennakko-odotuksista huolimatta!

Päivän kuvat

 

23.5.2013 klo 21:27

Flunssa melkein voitettu - ensimmäinen yö, ettei tarvinnut nousta sängynreunalle yskimään !!!! Kun nyt vielä keksisi, millä lahjoa hiljaiseksi mustarastas, joka ensimmäisestä valonsäteestä saa päähänsä lennähtää meidän pihapuuhumme laulelemaan aamu neljältä.

Todella tykkään näistä pieleen arvioiduista sääennusteista - ei se tälle päivälle luvattu sade ole meidän päämme yläpuolelle sattunut. Aamulenkille puin päälle hiukan lämpimämpää - virhe - shortsit ja hihaton paita olisivat riittäneet vallan mainiosti.

Kun ohjelmaa oli etukäteen suunniteltu huonon sään varalle, ei suunnitelmasta kuitenkaan poikettu, vaan ajeltiin Rovinjin ja Porecin rantakaupunkeihin. Onneksi aurinko soi sulojaan ja reissaajat saivat nauttia mukavasta päiväretkestä yllättävän kauniissa kesäsäässä.

Rovinjin kuvat  ja  Porecin kuvat

 

22.5.2013 klo 21:30

Onneksi säät ovat suosineet matkalaisia vielä tähän saakka, vaikka ennusteet ovat näyttäneet kovin synkiltä - lienenkö onnistunut puhkumaan pahimmat pilvet juuri siitä meidän yläpuolelta jonkun muun harmiksi? Kyllä sietää ihan onnitella itseään, kun sitkeästi ja kuuliaisesti olen suorittanut aamuisin oman jumppaohjelmani ja tunnin aamulenkkikin on ihan mielellään kierretty uusissa kauniissa maisemissa. Varasuunnitelman tynkää on pakko mielessään laatia, kun huomiseksi on luvassa kaatosateita - no sehän ei ole mikään yllätys, kun eletään sentään vasta toukokuuta! Päivän kuvat

 

21.5.2013 klo 21:38

Pulassa ollaan - nimi ei ole ollut ainakaan enne ensimmäisen lomailupäivän aikana. Tämä paikka ylitti kaikki ennakko-odotukset; ainakin miehen ennakkoluulot tätä maata kohtaan, joita hänelle oli jäänyt edelliseltä kerralta (30 vuotta sitten). Silloin eksyttiin vaunuilemaan Poreciin nudistileirin viereen ja jouduttiin ostoksille kauppaan, jossa asiakkaat olivat ilkosillaan - voi voi miten pöyristyttävää! Nyt täällä ei nakuile kukaan, ainakaan huoneiston ulkopuolella!

Päivän kuvat

 

20.5.2013 klo 20:30

Kielestä ei ymmärretä yhtään mitään ja eurojen asemasta räknätäänkin nyt pari viikkoa hintoja "kunassa". Ympäristö on ainakin hulppea ja muutkin puitteet elämiseen ja olemiseen ihan mallillaan - itse on sitten rakennettava muu viihtyminen keskenään, kun yhtään suomalaista ei alueella ole vielä näkynyt ja naapurihuoneistokin on tyhjillään. Kyllä tällainen matkailu kysyy hyvää parisuhdetta, kun kuukauteen ei tapaa muita tuttuja ihmisiä - oman siipan naama saa kelvata päivästä päivään. Päivän kuvat

 

19.5.2013 klo 22:42

Parin lepopäivän jälkeen olikin jo mukavaa jatkaa matkaa Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan. Vain parinsadan kilometrin ajomatka ja taas ollaan uusissa maisemissa kaupungin sydämessä. Niinpä ajeltiin ihan leppoisasti etelään matkaavien saksalaisten turistien joukossa pitkin moottoriteitä - ja hups - ruvettiinpa köyhäilemään syömällä levähdyspaikalla omia eväitä, jotka oli aamulla kyhätty aamiaistarvikkeiden rippeistä. No illalla sitten pistettiinkin paremmaksi, kun eksyttiin ihan sattumalta mukavaan ruokapaikkaan, jossa oli mukaansa tempaavaa elävää kitaramusiikkia. Vau !!!!- todella mukava ilta honkongilaisten  ja norjalaisten seurassa. Päivän kuvat

 

18.5.2013 klo 21:34

Kotoa lähtiessä haaveiltiin retkeilystä alppimaisemissa, mutta toisin kävi - kumpikin on yskinyt ja pärskinyt koko reissun ajan, eikä kovasta lenkkeilykunnosta ole tietoakaan. Kylmä hiki kohoaa pintaan jo pientä nyppylää noustessa, joten on sitten turvauduttu nelipyöräiseen retkivarusteeseen. Tänään tehtiin nostalgiaretki tuttuihin maisemiin, joissa on vietetty monia mukavia hetkiä yhdeksänkymmen-luvulla. Ja ilmojen haltija pisti parastaan - Alpit ja kirkas auringonpaiste, voisiko matkalainen enempää odottaa? Päivän kuvat

 

17.5.2013 klo 21:23

No eihän tällaiset kiitäjät osaa jäädä hiljaisen pienen tuppukylän eloa ihmettelemään! Pakko oli hypätä autoon ja lähteä päiväretkelle elämisen meininkiä etsimään. Badgastein on vain muutaman kymmenen kilometrin päässä, joten hurautettiin sinne hupailemaan. Ja olihan siellä eloa ja melskettä - tuulipukuisia eläkeläisiä päiväkävelyllä, joten hyvin sovittiin joukon jatkoksi. Kotimatkalla käytiin Lidlissä ostamassa päivällistarvikkeita siltä varalta, että Ahokkaan mainio kokki joutuu loihtimaan herkkupäivällisen vaimolleen, jos ei onnistuta löytämään lähistöltä auki olevaa gasthousea. Ja niinhän siinä sitten kävi, että oman kotikeittiön oli kehitettävä illallinen kahdelle, kun talvisesonki oli ohi ja kaikki kuppilat olivat autioina ja pimeinä. Nou hätä, kun ei itse olla mitenkään avuttomia ruoanlaitto hommissa! Päivän kuvat

 

16.5.2013 klo 21:20

Kun kyllästyttiin ajelemaan Itävallan muutoin niin mainiota autobaanaa pitkin, pompattiin pikkutielle ihailemaan lumihuippuisia vuoria, vehreitä laaksoja, lehmien laiduntamista ja kirkkaita järviä. Kun oli hankittava seuraavan aamun aamiaistarvikkeet, poikettiin Bischoshoffenin kaupunkiin, jossa ajateltiin tehdä ostokset Lidlin edullisista tarjouksista.

 

Kauppa löytyikin helposti ja siinä istuttiin tyytyväisinä liikennevaloissa pihaan kääntymistä odottamassa, kun takaamme kuului hirveä pamaus! Perhana -  joku yritti tulla meidän takaluukusta sisään! Siinä sitten ajeltiin huoltoasemalle asiaa selvittämään. Olikohan peräänajaja töppöillyt aiemminkin, kun tajusi pesettää meidän automme ennen vian arviointia? Peräkanaa siinä sitten ajeltiin huoltokorjaamolle - naureskelin ukolleni, että pamauta sinä nyt tuon toisen osapuolen perään, niin saadaan puntit tasan.

 

Ihanaa päästä länsimaisen sivistyksen piiriin, jossa maksut voi räknätä euroissa ja asiat järjestyvät niin kuin kotona. Auton korjaus tehdään aikanaan kotimaahan palattua ja viulut menee itävaltalaisen töppöilijän vakuutuksen piikkiin. Päivän kuvat

 

15.5.2013 klo 21:18

Muutaman piruetin jälkeen päästiin huristelemaan Tsekin moottoriteitä, kun hankittiin moottoritie-tarra, ettei saada tänä kesänä sakkoja hölmöilystä. Kyllä tämänpäiväinenkin yhdeksän tunnin ajomatka oli ihan riittävä hermoille ja takamukselle, mutta kyllä kannatti! Ceske Budejovitsin kaupunki on namu ja asumuskin on ihan keskusaukion laidalla kaupungin sydämessä. Huomiset kuvat kertokoon puolestaan tästä ihanuudesta. Päivän kuvat

 

14.5.2013 klo 21:49

Siellä se taas ajeli Ahokkaan perhe pitkän päivän pitkin Puolan kuoppaisia teitä ihaillen valtavia "pullapeltoja" ja hedelmäpuiden, viinipensaiden ja sireenien kukkaryöppyjä ja talojen katoilla pesiviä haikaroita. Yhä olen sitä mieltä, että Puolan läpi ajo vaatii rautaisia hermoja ja paksuja perslihaksia! Vaivaiset 613 km taitettiin "vain" kymmenessä tunnissa, joten kyllä siinä ehti ihailemaan yhtä jos toistakin heräävän kesän ihmettä. Kun olin juuri päässyt ihastelemasta Varsovan ohikulkutien ihanuutta, niin eikös piru istunut takapenkille. Juuri se ramppi, mistä meidän olisi pitänyt kääntyä kohti etelää, olikin pistetty kiinni - siinä sitten navigaattori pyöritti meitä reittiä hakien. Pakko oli lähteä miljoonakaupungin kaduille hortoilemaan ja etsimään uutta reittiä, jota navi auliisti meille tarjosi. Mutta piru vie! Sama homma sielläkin - tie poikki ja eikun taas uutta reittiä hakemaan. Sama toistui vielä kolmannella yrittämällä. Mukavaa, kyllähän tässä kuumassa autossa onkin ihan viihtyisää katsella Varsovan laitakaupunginosia. Vielä huomennakin tätä riemua on tiedossa, kun suunnistetaan kohti Katowitsen kaupunkia!

Päivän kuvat

 

13.5.2013 klo 20:53

Loistavaa! Uusi navigaattori pelaa kuin enkeli - kaikelta turhalta kiroilulta ja meuhkaamiselta on tänään säästytty, kun fiksu oppaamme on hoitanut hommansa mallikkaasti ja saimme ajella rennosti läpi kesäisen Latvian ja Liettuan nauttien alkukesän vihreydestä, josta kotona ehdittiin saada vain kalpea aavistus. Tallinnassa nautitut rasvaiset juustopallerot aiheuttivat tuskallisen yön, kun refluksi tautini esitti polttavan vastalauseensa moisia herkkuja kohtaan. Toivottavasti täällä Kaunasissa syöty illallispizza on armeliaampi ja antaa väsyneelle matkalaiselle rauhaisan yöunen seuraavan päivän koitoksia varten. Päivän kuvat

 

12.5.2013 klo 21:49

Tuntemattomat polut edessä - no ei ne niin kovin vieraita ole, vastahan näitä viime syksynä ajeltiin. Höh - ja taas ollaan menossa Puolan teille sekoilemaan, vaikka on vakaasti vannottu, ettei sinne tämän elon aikana enää palata kiroilemaan. Sopivasti pamahti vielä flunssakin päälle matkaan lähtiessä ja niinpä otettiin autoon koristeeksi vessapaperirulla, josta on helppo pehmoista Lambia nenäliinoiksi repiä.  Alan liikkeestä haettiin pullo brändiä tukkoista oloa helpottamaan - ehdottomasti vain yskänlääkkeeksi... VAIN  yskänlääkkeeksi! Aamulla sitten ajomatka alkaa kohti Liettuaa. Tie kutsuu kulkijaa.

 

Matkakertomukseen ja kuviin

 

 

 

 

11.5.2013  klo 22:05

Varaslähtö äitienpäivään. Kun sunnuntaina, varsinaisena äitienpäivänä, ollaan lähdössä matkoille, vietettiin äitienpäivää jo lauantaina lounaalla tyttären perheessä. Eipä siinä niuhottaja kuikelollekaan tullut mieleenkään laskea kaloreita (mitähän nekin mahtaa olla?), kun pöydän ääressä viihdyttiin pitkän kaavan mukaan. Tästäpä on hyvä jatkaa samoissa merkeissä useamman viikon ajan ja surra vasta kotiin palattua kertyneitä kilojaan. - Ja sitten taas laihdutetaan!

 

10.5.2013  klo 20:58

No nyt se tuli - Suomen suvi!!!!  Aamulenkillä olin saada sydänkohtauksen, kun tikka pahus  hormonihöyryissään sai päähänsä päräyttää ilmoille mahtavan kutsurummutuksen juuri päämme yläpuolella olevaan metalliseen katuvalaisimeen. Miten sitä talven aikana unohtaakaan tuon mukavan tunteen, kun voi istahtaa pihakeinuun ihan pikkuvaatteissaan? Miehelle grillin puhdistaminen talven pölyistä on terapiaa (vastaväitteistä huolimatta) ja kaikenlainen puuhastelu aurinkoisella patiolla tuo kesän tullessaan tähänkin huusholliin.

 

9.5.2013  klo 22:03

Hyvä minä!  Olen oppinut kulkemaan teillä ja toreilla ilman meikkiä, mitä nyt hiukan huulipunaa kiireessä huuliin sipaisen pärstää piristämään. Moni jo ajatteli, että mikäs ihmettelyn aihe tuo nyt sitten on! Kun on tottunut laittamaan ripsiväriä viidenkymmenen vuoden ajan, ei siitä tavasta ole niin vaan helppoa luopua, semminkään kun ripset törröttää valkoisina niin kuin possulla.  Olen minä salaa vilkuillut niiden minkkiripsien mainoksia, mutta en vielä ole niihin hurahtanut. Vannomatta paras - kokeilijaluonteena saatan joku päivä piipahtaa alan liikkeeseen säihkysilmiä teettämään!

 

8.5.2013  klo 22:04

Joskus tuntuu, kuin mikään ei menisi putkeen, vai lienenkö vain niin tiukkapipoinen niuho, että kaiken pitäisi tapahtua suunnilleen ajallaan ja ilman sen suurempaa meuhkaamista asiasta. Olen nyt yrittänyt rauhallisesti odotella yli kuukauden autovakuutuspapereita, kun olisi jotenkin mukavaa saada Euroopan reissulle joku paperi mukaan, josta selviäisi edes vakuutusyhtiön nimi ja vakuutuksen voimassaolo. Pari sähköpostia olen yhtiöön kirjoittanut ja saanut tiedon, että tekeillä on! Jos sattumalta "unohtaisin" maksaa vakuutusmaksuni, niin olen varma, että siellä ei tyynesti odotettaisi yli kuukautta myöhässä olevaa maksua, vaan uhkausnootti ilmestyisi postilootaani silmänräpäyksessä. Samasta yhtiöstä on kyllä tullut matkavakuutuslasku kahteen kertaan, vaikka eräpäivä on vasta kesäkuun puolella!

 

7.5.2013  klo 22:03

Voi suven suloisuutta! Ihan pakko oli mennä pihamaalle vähän kapsuttamaan ja haistelemaan mullan tuoksua. Syksyllä istutetut tulppaanin mukulat tunkevat jo kukkapenkistä alkujaan, mutta eivät taida sittenkään ehtiä täyteen loistoonsa vielä äitienpäiväksi, joten tänä keväänä niitä tuskin itse ehditään ihailemaan. Ja voi - onhan minulla sentään viherpeukalon vikaa! Nuutuneiden kanervien tilalle istutin ovenpielen ruukkuihin Tiimarista hankkimani kangaskukkaset, kun niitä ei tarvitse kenenkään käydä kastelemassa ja hoitamassa pitkän reissumme aikana. Ihan kauniilta ne tuossa muutoin keväisen ankeassa pihassa näyttävät!

 

6.5.2013  klo 23:11

Nämä pohjolan valoisat yöt!!!! Taas alkaa jäämään yöunet vähälle, kun aurinko alkaa tunkemaan säteitään makkarin verhojen rakosista jo aamuyöstä. Vaikka ikkunoihin virittelisi minkälaista pimennysverhoa, ei huonetta saa kuitenkaan pimennettyä ihan kokonaan, aina sieltä jostain rakosesta pääse valonsäde sisään karkaamaan. - On se ihminen kumma otus, kun talvella valittelee kaamoksen pimeyttä ja kesän tultua tuskailee ylimääräisen valon määrää. Pitäisikö tässä ruveta nallekarhuksi, joka nukkuu pimeän talven ja valvoo valoisan kesän! Ehkä siinä olisi ajatusta!

 

5.5.2013  klo 22:21

Tänään se oli sitten pakko tehdä - purkaa matkalaukuista pyykkiin menevät vaatteet ja alkaa miettimään uuden reissun puutelistaa. Tämä vaihe matkustamisessa on niitä inhottavimpia, jota ei kuitenkaan pääse pakoon mihinkään tekosyyhyn vedoten. Vielähän ne rätit sinne laukkuun heittelisi, mutta kun ne viimekesäiset kamppeet on vielä pakko sovittaa! On se pirullista, kun kaapista löytyy aina vaan kutistuneita vaatteita, joita sitten yrittää silitysraudan avulla leventää.

 

4.5.2013  klo 21:25

Olipa melkoisen raju lämpötilan muutos - aamulla lenkkitossuja sovitellessaan totesi, että lämpöasteet olivat karisseet kolmellakymmenellä edellisen aamun lenkkeilykelin lukemista! No eipä tullut lenkillä niin kauhean janokaan ja luontokin näyttäytyi karun kauniilta leskenlehtineen, sini- ja valkovuokkoineen, jotka nuokkuivat viileässä aamussa aurinkoa odotellen. Mutta onhan se niin, että saisi se kesä jo tulla tänne pohjolaankin. Eihän tuota aamun kahta ja puolta astetta oikein  kesäiseksi kehtaa väittää ja vaikka kuinka yrittäisi pitää matalaa profiilia, niin kehtaanpa sanoa kumminkin, että tykkäsin siitä Turkin lämpötilasta enemmän.

 

3.5.2013  klo 8:00

Jee! Tänään lennähdetään kotiin. Viikko tätä hellettä saa riittää ja huomisaamuna lenkkeilläänkin sitten hiukan viileämmissä olosuhteissa. On se vaan kummaa, miten kaikesta mukavasta, heposta elämästä ehtii saada viikossa tarpeekseen ja siirtyy ihan mielellään arkisten rutiiniensa pariin. Kaikkein pottumaisin juttu on ollut niin heikko nettiyhteys omassa huoneessa, että asioita hoitaessaan on ollut mentävä ulos huoneesta, pation kaiteelle, jossa yhteys pelaa. Ai jai - huomenna saan istua omassa huoneessani näitä höpinöitä kirjoittelemassa.

 

2.5.2013  klo 7:00

Jo on aikoihin eletty! Enpä muista sellaista aikaa, jona olisin rannalla jäänyt päivänvarjon alle lepäilemään. Tänään sekin ihme sitten tapahtui. Iltapäivän aurinko oli niin polttavan kuumaa, ettei siinä vanha Birgittikään voinut nahkaansa ruskettaa (polttaa), vaan järki vei touhussa voiton. Niinpä en hankkinutkaan siellä punaista vappunenää, eikä nahka aristanut illalla, kun juhlittiin vappua turkkilaisittain herkullisen pitopöydän ääressä ja katseltiin taitavaa napatanssijaa ja muita viihdyttäjiä. Itse ei sentään ryhdytty napatanssijoiksi.

 

1.5.2013  klo 7:45

Vappuaaton sää ei enää paremmaksi olisi voinut muuttua! Heti aamu kahdeksalta lämpömittari näytti varjoisalla parvekkeella 30 astetta. Rannalle oli pakko suunnistaa päivää viettämään - siellä sentään pieni tuuli toisi helpotusta tähän helteeseen. Vastapäisessä Alexin baarissa käytiin nauttimassa vappuillalliseksi ottomaanin pataa ja virvokkeitakin taisi tulla otettua muutama mukillinen. Talo tarjosi suomalaisittain simaa, josta oli tainnut unohtua hiiva pois.

 

30.4.2013  klo 6:20

Se on sitten vappuaatto. Kello on kuusi aamulla ja tämä lomalainen on jo virkeänä tikkana tietsikan kimpussa. Hemmetin sänky, kun on niin kova, ettei siinä jaksa millään seitsemää tuntia enempää makoilla. Mitenkähän täällä vietetään vappua, vai vietetäänkö ollenkaan? No huomisillaksi on varattu ainakin meidän oma vappujuhla, kun lupauduttiin menemään hotellin "turkkilaiseen illanviettoon", jota meille ahkerasti markkinoitiin. Tässä kotikulmillahan on näitä kuppiloita joka lähtöön - ei tarvitse lähteä pitkälle ruokaa ja juomaa metsästämään. Eilisen ruokapaikan hauskin juttu oli se, että he pitivät ukkokultaani ihan Ataturkin (Turkin perustajan) näköisenä. Mieheni onkin nyt siis  turkkilainen.

 

29.4.2013  klo 9:45

Jos täällä sivuilla on nyt kirjoitusvirheitä, ei se suinkaan johdu mummun sekavuus- tai humalatilasta, vaan siitä, että kirjoittelen näitä sepustuksia yleisissä tiloissa, jossa on aina joku selän takana kurkkimassa ja höpöttämässä. Eilisaamun uusi tuttavuus oli SELA, joka oli heti avuliaana auttamassa, kun nettiinpääsyongelmaa ratkottiin.  Ei ihme, että hän puhuu suomea melko hyvin, kun on asunut Suomessa. Muutenkin tuntuu, että nämä kaikki ovat asuneet meillä päin, kun aloittavat puheen suomeksi heti tunnistettuaan meidät suomalaisiksi. Totuus lienee siinä, että meitä käy täällä Alanyassa niin paljon, että heidän kannattaa opetella meidän oma kielemme markkinointikielekseen.

 

28.4.2013  klo 10:20

Pitkään on tumpuloitu tämän nettiyhteyden kanssa, eikä se vieläkään onnistu omassa huoneistossa. No nyt tämä onnistui viimein täällä alakerran aulatiloissa, joten toivoa on, että saatte näitä jotavanpäiväisiä selostuksiani jakossa päivittäin.

 

27.4.2013  klo 20:20

Vetämättömän olon päivä!!! Vaikka yöllinen lentomatka ei ollut kuin neljä tuntia, tuntui se ikuisuudelta. Sen päälle vielä parin tunnin istuminen bussissa väsytti lopullisesti matkaajan. Kun viimein päästiin hotelliin, alkoi aamukin jo sarastaa. No matkailuhan avartaa ja vanhankin on vaan kestettävä matkan rasitukset, jos meinaa kyydissä pysyä. Nämä täyteen ahdetut lentokoneet tuntuu aina vaan iän myötä kurjemmilta, kun pitkäjalkaisena polvilumpiot on kovilla ahtaassa penkkivälissä.

 

26.4.2013  klo 18:17

Voisiko olla sopivampaa ajankohtaa lähteä luitaan lämmittelemään, kun tiedossa kotimaassa on kolea ja sateinen viikonloppu. Toivottavasti onnistun karistamaan flunssanpoikasen viimeistään Seutulan lähtöselvitystiskille, että jaksaisin sitten huomisaamuna lenkkeillä pitkin Alanyan rantabulevardia! Ei siellä ainakaan tuulipukua ja hansikkaita tarvitse lenkille lähtiessään pukea - hikeä pukkaa ihan muutenkin. Kirjoittelen tänne reissujuttuja, jos vain yhteydet ja oma nuppi pelaa. Muutaman fotonkin voin albumiini liittää, vaikka sieltä Alanyasta on kertynyt jo niin paljon kuvia edellisiltä reissuilta, ettei  kuvaaminen enää oikein innosta.

 

25.4.2013  klo 22:00

Keskiviikko-iltaa voisi hyvällä syyllä kutsua "Iän pidennysillaksi" !!!!! Itse ainakin nauraa röhötän telkkaria katsoessani ainakin muutaman lisävuoden edestä. "Hyvät ja huonot uutiset" saa ainakin oman huumorintajuni suoranaiselle rullalle ja nauruhermot pinkeiksi, niin hervotonta on tuon raadin huulenheitto. Hyvä niin, sillä kovin vähän jään telkkaria katselemaan ja olen tullut katseltavan suhteen todella krantuksi. Kirjojen lukeminenkin on valitettavasti jäänyt miltei kokonaan, kun netti on nielaissut kaiken vapaa-ajan. Niinpä odotan innolla lomaa ja lukuhetkiä aurinkotuolissa rannalla.

 

24.4.2013  klo 22:11

Miten tuntuukin tuo kesän tuleminen niin pahuksen hitaalta. Vaikka aurinko jo paistelee aamulenkin aikaan ja mittari näyttää plus-asteita, ei tuuli mitenkään lauhalta kesätuulelta tunnu. Hikisenä kun jää vaihtamaan muutaman sanan naapureiden kanssa lenkin lomassa, niin jopa vilu väräyttelee märässä puserossa. Ja kovin hitaasti edistyy syksyllä istutettujen tulppaanin mukuloidenkin herääminen - muutama taimi on ponnistanut kukkapenkistä maailmaa tarkkailemaan, vaikka niitä sinne maahan piilotettiin pussitolkulla. Lieneekö syy kehnoissa istuttajan viherpeukaloissa vai arktisessa ilmastossa?

 

23.4.2013  klo 22:42

Lieneekö maailmassa olemassakaan parempaa lääkettä kuin konjakki / brändy? Kun lääkekaapista ei sattunut eilisiltana löytymään minkäänlaista yskänlääkettä, muistin että baarikaapissa saattaa asustaa pelastus. Nukkumaan mennessä kävin naukkaamassa sieltä pienet kopsut (hyvin pienet) ja johan alkoi yskänröhinä helpottamaan. Sauvalenkille en sentään aamulla uskaltanut lähteä, kun olo oli kuitenkin hieman yskäinen. Päivän mittaan olo onkin sitten jo kohentunut, niin ettei tänä iltana tarvinne turvautua mihinkään kemiallisiin lääkintäaineisiin.

 

22.4.2013  klo 22:32

Aurinkoisella aamulenkillä meille iski päähänpisto! Kun tässä nyt sattuu olemaan melkein kolme viikkoa autoreissuun lähtöön, niin ehtisihän sitä piipahtaa ruskettamaan kinttujaan viikoksi jonnekin etelän aurinkoon. Kotona masinat auki ja äkkilähtöjä selaamaan. Eipä siellä paljon tarjontaa ollut, mutta kun ei mitään kovin ronkeleita olla, niin ainahan sieltä jonkun edullisen pikkumatkan bongaa. Turkin Alanya on tullut jo tuttuakin tutummaksi, joten siellä tiedetään viihtyvämme ja sinne nyt ollaan menossa. Siitä vaan kretonkeja laukkuun heittelemään.

 

21.4.2013  klo 21:00

Mummupa oli taas hunningolla yhden illan, eikä ollut koneen ääressä kirjoittamassa joutavanpäiväisiä kommenttejaan; edes puhelinta ei tullut vilkaistua koko eilispäivän aikana - niin ettei tässä mitään konefriikkejä olla! Melkein saattaa lipsahtaa addiktion puolelle tuon liikunnan harrastaminen, kun Lammin reissulta palattua otettiin sauvat ja painuttiin ulos katselemaan kevään heräämistä. Vaikka lähtiessä olo tuntui hiukan kuumeiselta (37,3 astetta), tunnin lenkki teki hyvän mielen ja kivaa oli nähdä metsikössä ensimmäiset sinivuokot ja pihoilla kukkivat krookukset. Siitä se kesäksi muuttuu!

 

19.4.2013  klo 21:58

Tänään paistettu sienipiirakkaa pakastimessa vielä olleista suppilovahveroista. Seuraavaan satoon onkin vielä jonkin verran aikaa. Loppuneet ovat (miehen mielestä onneksi) myöskin aronia-marjat, joita ujutin talven aikana iltajogurttiin. Ei ne minun mielestäni niin kamalan makuisia ole, mutta siippa tykkäsi, että mieluummin söisi mustikoita, eikä noita nahkamarjoja. Saattaa olla, että ensi syksynä on hankalampaa saada poimintaseuraa aroniapensaaseen ja ehkä saan nauttia ihan yksin noista antioksidanttipaukuistani. Onneksi muita marjoja saa kaupan pakastinaltaasta!

 

18.4.2013  klo 22:08

Frouvalle on koittanut uusi tekninen aika! Nyt laukusta ei enää kaivetakaan kaikkien naureskeltavaksi "Kivisten ja Sorasten"-aikuista mobilefoonia, vaan ihan modernin näköinen uusi kännykkä. En ole kokenut tarvitsevani puhelinta muuhun kuin tekstailuun ja puhumiseen, kun mukana matkoilla kulkee miehen iPhone, iPad ja oma fläppärini. Eikä se sähköpostin ja facebookin jatkuva vahtaaminenkaan tuntunut ollenkaan tarpeelliselta. Nyt halusin minäkin päästä  hipaisunäytön pyyhkäisijäksi, kun kyllästyin takomaan kännykän kuluneita näppäimiä, joista oli jo kirjaimetkin kuluneet melkein kokonaan.  Jos sattuu, etten vastaa puhelimeeni, johtunee se siitä, etten vielä tajua havahtua kännykkäni uuteen soittoääneen.

 

17.4.2013  klo 22:15

Taas alkoi tie kutsua uteliasta kulkijaa ja seikkailua kaihota mieli! "Ahokkaan matkatoimiston" mies on tehnyt töitä, lueskellut karttoja ja varaillut laivamatkaa ja hotelleja kevään autoreissulle eteläiseen Eurooppaan. Muutama viikko sentään maltetaan odotella kevään kehittymistä ja lämpimämpiä ilmoja. Toiveena olisi, että voitaisiin menomatkalla viivähtää Itävallassa mäkiä samoilemassa, mutta sehän on tietysti ilmoista kiinni - ei siellä vesisateessa viitsi vaeltaa. Netistä ei vielä voi tilata auringonpaistetta sinne, missä aikoo milloinkin majaansa pitää.

 

16.4.2013  klo 21:58

Katseltiin eilen illalla dokumenttia Bulgariasta, ukkoni ja minä. Ei edes ollut tarkoitus jäädä sitä katselemaan, mutta niinpä vaan se tulikin katsottua ihan loppuun saakka! Kyllä mielellään jo vaihtaisi nämä kotoiset likaiset lumikasat kesäisempiin maisemiin - no ehkä ei nyt sentään ihan Bulgarian seuduille, kun on tullut joskus ammoisina aikoina vannoneeksi, ettei Sofian lähellekään ikinä palata ja on tohkeissaan luvannut, että leikkaa kartastoonsa reiän Bulgarian ja Romanian kohdalle. Olen yhä vieläkin samaa mieltä, ettei sinne kannata omalla autolla hullunkaan lähteä seikkailemaan.

 

15.4.2013  klo 22:28

Ensimmäiset leskenlehdet bongattu aamuisen lenkkipolun varrelta! Pakkasten mentyä on jo uskaltanut riisua lenkkivarusteistaan yhden paidankin pois - niin että kesä siitä on kaikista merkeistä päätellen tulossa! Tarkkaavaisena on eteensä katseltava tuolla kaduilla ja teillä, ettei kompastu koiran kakkaan. Sulavan lumen alta paljastuu joka keväinen surkean ankea näky, jonka rankkasade voisi korjata. Niinpä ei olla onnettomia, jos tälle viikolle onkin luvattu sateita - nehän vain hoitavat meille keväisen suursiivouksen!

 

14.4.2013  klo 21:59

Joskus ammoisina aikoina syötiin meillä sunnuntaipöydässä kermaperunoita kera kermakastikkeen paistetun lohen höysteenä. Nytpä on toiset tavat ja laihat eväät! Lohi haudutettiin uunissa, perunoita eikä kastikkeita pöydässä näkynyt ja lisäkkeenä herkuteltiin uunissa gratinoiduilla parsakaalilla ja kesäkurpitsalla. Eikä edes viiniä pöydässä näkynyt! Siitä huolimatta, että lautasmallia on noudatettu melkoisen tunnontarkasti jo muutama viikko, ei tuo vaa´an pirulainen anna mitään armoa. Mielelläni tulkitsisin asian niin, että jumppa on tehnyt tehtävänsä ja läskit muuttuneet lihakseksi, joka on huomattavasti raskaampaa kuin ihra. Voihan sitä huijata itseään näinkin!

 

13.4.2013  klo 20:09

Nytpä pitäisi liikkumisen pitkin poikin Eurooppaa olla todella helppoa, kun perheeseen hankittiin uusi "Alma" (navigaattori). Autoliitosta käytiin ostamassa vielä uusi karttakirjakin entisen rakkaan, iki-vanhan irtolehtipainoksen tilalle. Mukavaahan se on, että ne keksii uusia elämää helpottavia vempeleitä, joita me ikääntyvät hörhötkin pystytään käyttämään hyväksemme. Ei voi kuin ihmetellä tuotakin navigaattoria, jolle voi nykyisin antaa puhumalla osoitteen ja se ryökäle vielä jopa ymmärtää opastaa matkalaiset oikeaan paikkaan annettujen paikannimien mukaan. Jos se ei oikein ole ymmärtänyt, mitä sille mongersit, varmistaapa vielä kysymällä "Tarkoititko......". Melkein tuntuu, että autossamme on matkalla mukana kolmaskin ihan oikea inhimillinen persoona!

 

12.4.2013  klo 21:22

Voi voi! Voileivät ovat olleet jo monta viikkoa taakse jäänyttä elämää, mutta eipä ole siitä huolimatta kummoisiakaan tuloksia näkynyt tuolla vyötärön seudulla. Tänä aamuna uskaltauduin kokeilemaan melko uusia (pieneksi jääneitä) mustia farkkujani - ja pah, eihän ne vieläkään kaikista toiveista huolimatta menneet kiinni vyötäröltä. No nyt en kyllä luovuta - lisää jumppaa ja tiukka linja ruokapöydässä, ehkäpä se jonain päivänä vielä palkitsee! (Siispä annan tuon possunkin tuossa vieressä olla vielä muistuttamassa ihanasta liikunnasta)!

 

11.4.2013  klo 22:06

Olen allerginen paperihommille - minä, joka on koko pienen ikänsä vääntänyt pelkkää laskelmaa ja budjettia! Ehkä juju onkin juuri siinä, että nyt vapaalle heittäydyttyä ei enää viitsisi näitä pieniäkään maallisia byrokratian lappuja pyöritellä; tuntuu että takki on niiden osalta ihan tyhjä! Täytynee nyt kuitenkin vielä huomisaamuna virkeänä täytellä joitakin perikunnan maatalouden lopetusilmoituksia, joita erityisesti rakastan (INHOAN)! Oman veroilmoituksen kanssahan ei montaa minuuttia tarvinne näin eläkeläisenä tuhertaa!

 

10.4.2013  klo 22:07

Missä vika, kun tuohon maailmalla viipottamiseen välillä väsähtää? Ikä ei suinkaan saa vielä painaa käpälässä, kun tässä olevinaan ollaan vielä varhaisseniori-iässä. No onpahan mukavaa, kun nyt taas kotonaolokin maistuu ja tarpeen olikin palata vikkelästi maailmalta, kun Petrus-poika oli mummin ja papan hoivaa vailla; kovan yskän saanutta lasta ei päiväkotiin voi hylätä. Huomenna on sitten Pauluksen vuoro olla mummin seurana, joten kyllä tässä nyt muutama päivä olotilaansa korjaillaan ja oman sängyn autuudesta nautitaan.

 

9.4.2013  klo 7.43

Nyt on mummu ollut hunningolla monta päivää, kun kone teki temput ja käänsi näytön ylösalaisin. Vaikeaa on ollut jopa sähköpostin lukeminen, saati kotisivujen päivittäminen. Tulipahan näin todistetuksi, että ihminen tulee muutaman päivän toimeen ilman fläppäriäkin, joskin vaikeaa on ollut. Onneksi tänään laiva keinuttelee kotisatamaan ja oman rakkaan pöytäkoneen ääreen.

 

5.4.2013 klo 21:15

Pitkällä automatkalla on mukavaa, kun tulee kuunneltua radiota. Nyt tehdyltä Joensuun reissulta jäi mieleen juttu tobagolaisten kasvaneesta elopainosta. Siellä kaukaisessa maailmankolkassa on siirrytty käytäntöön, jossa lentomatkustajat joutuvat kiipeämään vaakalle matkatavaroineen ja maksavat matkastaan oman ja matkatavaroidensa painon mukaan. Onpa hyvä asia, että olen alkanut nyt jo varautumaan uuteen tilanteeseen, jos meilläkin aletaan ottamaan huomioon myös matkustavaisten mukanaan kantaman kehon paino. Jospa se vaikka motivoisi pitämään kilot kurissa! Voi olla, että urospuoliset viittaavat asialle kintaalla kaikesta huolimatta.

 

4.4.2013  klo 21:02

Eilinen auton vaihtoarvon muutoslaskelmani oli sen verran harhaanjohtava, että tuo kuukauden säästötavoite koskee meitä kumpaakin, kun auton arvo laskee noin 3.000 - 4.000 € vuodessa (300 € /kk). Ei mikään hyvä sijoituskohde! Siitä huolimatta kärryä joutuu aika-ajoin uusimaan ja huomenna hurautetaankin Joensuuhun, josta löytyi meidän tarkoituksiin sopiva autonkäppänä. Olisivathan ne voineet toimittaa auton meille tänne Helsinkiin, mutta saadaanpahan näin hyvä syy tehdä pieni kevätretki ystävien luo Outokumpuun.

 

3.4.2013  klo 22:03

Kevättä on rinnassa yhdellä jos toisellakin, kun aurinko paistelee täydeltä taivaalta. Tuntuu, että miehillä se kevään tuleminen aiheuttaa joko auto-, vene- tai prätkäkuumetta. Onneksi sentään meillä ei hurahdettu tänä keväänä mihinkään veneilyyn tai moottoripyöräilyyn - autonvaihto on sentään kukkinut mielessä jo monta viikkoa. Itselle ei tuo uuden auton hankkiminenkaan ole mikään statuksen paikka, kunhan on neljä pyörää ja ratti! Jos laskee, että pitää samaa autoa neljä - viisi vuotta, joutuisi auton mallista riippuen säästämään kuukaudessa uutta kaaraa varten n. 125-150 €. Siihen kun laskee lisäksi vakuutukset ja polttoaineet, on tuo auton pitäminen melkoisen tyyristä, mutta vaikeaa olisi elää ilmankin.

 

2.4.2013  klo 21:58

Kun talvipopoja ja palttoota ei vielä tunnu pitkään aikaan voivan vaihtaa kevätkamppeisiin, on ihmisen saatava tehdä jotain uudistusta ulkonäölleen. Ei - en minä ole menossa Tallinnaan mihinkään naaman oikaisuun, vaikka sinne suuntaan ollaankin suunnistamassa ensi sunnuntaina. Keksinpähän, että vaihdankin lookia hieman uusien prillien avulla, kun viime viikonloppuna kokeilin systerin muodikkaampia laseja. Omiani olenkin pitänyt jo "vuosituhannen", joten tuli korkea aika vaihtaa naarmuuntuneet linssit ehompiin. Netissä iskin valokuvani Favoptikin sivuille ja kas - siinäpä sitten pystyin katselemaan omaa kuvaani erilaisilla kakkuloilla koristettuna. Sieltä vaan valitsemaan omasta mielestä parhaimmin istuvaa mallia. Nyt vaan odottelen, että posti kantaa uudet kakkulat postilaatikkoomme. Kyllä on yksinkertaista tämä nykyinen ostoksilla käynti!

 

1.4.2013  klo 22:23

Tämä oli niitä harvinaisia aamuja, kun tuntuu, että kaikki on mahdollista! Ja mikäs siinä - sehän sopii erittäin hyvin pääsiäisaamun tuntemukseksi! No eipä tuon tunteen saavuttamiseksi sen kummempaa tarvita, kuin että vaa´an lukemat heilahtaa mukavasti alaspäin ja housun kaulus tuntuu sopivan väljältä. Paljon noiden kilojen tiputtamisen eteen joutuu töitä tekemään, mutta kun tuloksia syntyy, se palkitsee ja virkistää mieltä - kyllä kannattaa rehkiä! Viidessä viikossa ihraa sulanut 6 kg! Tuosta rasvamäärästä tulee mieleen hauska ajatus - jos pöydällä olisi 12 puolenkilon voipakettia, niin voisi kuvitella sulatelleensa saman määrän rasvaa huidsin nevadaan. Hyvä minä!

 

31.3.2013  klo 22:23

Hienosti on mennyt tämä Pääsiäisen aika  tähän saakka - ei vielä yhtä ainoaa suklaamunaa ole luiskahtanut kurkusta alas, vaikka niitä tuossa pöydällä on maljakossa ja mikä kummallisinta - eipä tee edes mieli maistaa. Hyvää ruokaa kohtuullisesti, liikuntaa keväisessä luonnossa ja television herkullista antia hyvän draaman muodossa; ensin Berliinin antautumista tallennuksesta ja illan Kotikatsomo Hella Wuolijoen elämästä. Mitäpä muuta näiltä pitkiltä pyhiltä voisi tavallinen tallaaja odottaa?!

 

30.3.2013  22:14

No jopas oli lankalauantai - frouvakin sai veivattua ahterinsa keittiön puolelle leipomushommiin. Kovin harvoin tulee harrastettua näitä sinänsä ihan mukavia paakarin hommia, kun alvariinsa on meneillään jos jonkinmoinen painonhallintaohjelma, eikä niiden aikana yleensä kuulu mussuttaa kaloripitoisia leipomuksia. No kun ystävät oli kutsuttu lauantailounaalle ja tarjottavaksi luvattu gulassikeittoa, oli sopan seuraksi leivottava piirakoita ja ohrarieskaa, joka on ollut kestosuosikki meidän vieraspöydässä. Karjalanpiirakoiden (raakapakasteita) paistamisesta huolehtii aina meidän perheessä uros. Pyöräytinpä vielä jälkiruoaksi marjapiirakan, jonka ohjeen bongasin viimeisimmästä Yhteishyvä-lehdestä. - Niin ja se miehen keittelemä gulassikeitto oli kerrassaan superruokaa!!!!

 

29.3.2013  klo 19:52

Nyt on jo toiveita teiden sulamisesta, mutta kyllä aamuisin ovat nastat lenkkareiden pohjissa vielä tarpeen. Ahkerasti olen jaksanut aamuisin pihalle pyrähtää ja sauvoa reippaasti hikeen asti tunnin hikilenkin. Olisikohan siinä motiivia, että laskennallisesti jokaisella tunnin lenkillä lähtee rasvaa kehosta 70 g - eipä tunnu kovin suuren suurelta, mutta jos sen laskee vuositasolle rasvaa pitäisi palaa huimat 26 kg!!!  No eihän tuo ole omalla kohdalla edes realistista, sillä jos tuo määrä kiloja kropasta häipyy, näyttää frouva todella surkealta, huh huh! Kyllä vähempikin saa riittää!

 

28.3.2013  klo 22:19

Vuoden toinen suuri uskonnollinen juhla on juuri alkamassa ja kansa rientää viettämään muutamaa vapaapäivää mikä minnekin. Onneksi ei tarvitse enää lähteä tien päälle ruuhkaan istumaan, niin kuin teimme joskus ikuisuus sitten; olihan itsestään selvää, että Pääsiäistä vietetään jommassa kummassa mummolassa kaukana Pohjois-Karjalassa. Vaikka onhan siitä jäänyt mielen pohjalle jonkin moinen lämmin tunnekin muistona elämään.

Lapsuuden Pääsiäistä ei paljon muistoja hatarapäiselle ole jäänyt mieleen - ehkä sittenkin jonkin moinen tunne keväästä, kun sulavien lumien aiheuttamille puroille kaivettiin uomia ja sulaneeseen kohtaan pihassa piirrettiin hyppyruudut. Pajunkissoja ja rairuohoa muistelen olleen kodin koristuksen jo silloinkin.

 

27.3.2013  klo 23:19

Olen ihastunut arkipäivisin telkusta tulevaan "Puoli seitsämän"-lähetykseen ja pidän kovasti tiimiin juuri tulleesta uudesta juontajasta, Ella Kannisesta. Nyt Ella on kertonut ikävästä katsojapalautteesta: "Tartun hyvin helposti ihmisiä kädestä kiinni tai tuon fyysisellä läheisyydellä esiin, että teemme lähetystä yhdessä Mikon kanssa. Erään kaverini mukaan minulla on myös tapana tökkiä, ja sitten viuhdon käsilläni. Joitakin katsojia se häiritsee ja tulee sitä ”Lopeta se Mikon lääppiminen!”-palautetta." No voi pyhä jysäys! Voidaanko me tosiaan olla noin hirvittävän estyneitä? Onhan se minullekin selvää, etteivät kaikki tykkää fyysisestä koskettamisesta - mikä lieneekään sitten syynä moiseen ihmiskammoon, mutta onhan se hiukan outoa, että tuollainen viaton olalle taputtaminen saa jonkun "tarttumaan kynään" ja arvostelemaan asiattomasta käytöksestä. Eipä ole ihme, että mielialalääkkeitä popsitaan Suomen maassa runsaasti!

 

26.3.2013  klo 22:02

Voi miten sotkuiseksi voi vielä tämä Euroopan talouspolitiikka mennäkään! Katseltiin miehen kanssa dokumenttia Kreikan Kultaisen aamunkoitto-puolueen touhuista ja tultiin siihen tulokseen, että tälle keväälle suunniteltu reissu Kreikkaan omalla autolla suuntautuukin jonnekin muualle. Tuon äärioikeistolaisen rasistipuolueen ulkomaalaisviha ei ollenkaan houkuttele kokeilemaan onneaan ja tunkemaan nenäänsä epävarmoihin oloihin. Onhan se niinkin, että tuo aamunkoiton korstojen viha on kohdistunut maahanmuuttajiin, joita he fasistisin tunnuksin ja keinoin yrittävät saada maasta ulos, mutta koskaanhan ei voi tietää, miten he suhtautuvat meihin "riistäjä" suomalaisiin. Lienee turvallisempaa ajella suomen rekkareilla varustetulla autolla muualla Euroopassa.

 

25.3.2013  klo 22:02

Kyllä meillä tämän maailmanajan ihmisillä on hyvät oltavat ja aina vaan paranee sitä mukaa, kun lääketiede keksii meille uusia varaosia! Miehelle uusittiin tänään silmät, eikä hommassa kulunut aikaa kuin puolisentoista tuntia. 

Ihmeellistä oli, että noin vuosi sitten mies jätti silmälasien käytön, kun alkoi nähdä ilman laseja paremmin kuin kakkulat päässä; pienen pientä tekstiäkin pystyi lukemaan ilman laseja. Tietysti olisin halunnut, että omakin näköni terästyisi, eikä noita linssejä tarvitsisi alinomaa olla haeskelemassa - mutta enpä halua enää! Sepä olikin harmaakaihi, joka siellä muutti näkökenttää ja aiheutti väliaikaisen näkökyvyn paranemisen.

Nyt sitten odotellaan lopputulosta - tällä hetkellä minulla on nappisilmä mies! Jokohan ne pystyisi korjaamaan leikkauksella tätä omaa ikänäköäni?

 

24.3.2013  klo 22:01

Jokohan alkaisi talven valta murtumaan - ainakin tämä Palmusunnuntai antoi jo hiukan siihen toiveita. Ja kyllä oli jo aikakin. Jatkuva pakkasessa rämpiminen on käpertänyt ja kuivattanut ihon, hiukset ja kynnet, joita joutuu vähän päästä viilailemaan, kun murenevat ihan murusiksi. Hua Hinin kosteassa ilmastossa tuosta ongelmasta ei ollut tietoakaan! Toivottavasti tänään tyttären uusilla laitteilla geelatut kynnet kestävät paremmin tätä ilmastoa ja vahvistuvat normaaleiksi. Ja tuohan se helpotusta laiskiaiselle, jos niitä ei tarvitse pariin viikkoon lakkailla.

 

23.3.2013  klo 17:06

Ystävät ovat parasta mitä tiedän!!!  Pianpa pihaan pyyhältää auto kaukaa Outokummusta ja tuo tulessaan meille iloa ja onnea - kaksi vanhaa ystävää, joiden kanssa on kivaa panna maailman asiat taas järjestykseen. Sauna on jo lämpiämässä ja takkaa sytytellään. Ateria on jo puoliksi valmisteltu ja juomat kiikutettu kylmenemään. Ja ainakin varmaa on, ettei tänä iltana kaloreita lasketa. Taidanpa nielaista jo etukäteen yhden vahvan vatsalääkkeen, ettei tuo pirulainen refluksitauti taas yöllä nosta suolahappoja kurkkuun. Mukavaa iltaa vaan meille!

 

22.3.2013  klo 22:23

Hyi hyi hyinen viima - eipä tehnyt mieli poistua mihinkään koko päivänä neljän seinän sisältä. No lenkkeilyn sain ainakin korvattua siivoamalla kolme tuntia oikein apinan raivolla; kyllä siinä muutama kalori ja joule ehti palaa. Edelleen olen sitä mieltä, että näiden nurkkien kuuraaminen on sitten sitä vihon viimeistä hommaa, jonka ihan mielelläni luovuttaisin jollekin toiselle. Eipä siis ihme, että maahanmuuttajat sen enimmäkseen ottavat hommakseen, kun meille ei enää moinen duuni tahdo kelvata.

Toisaalta ihan hyvää kuntojumppaahan se on, jos aikoo pitää itsensä hyvässä kunnossa - ja syytä olisikin, ettei tarvitsisi tuohon paljon parjattuun laitoshoitoon ikinä turvautua. Niinpä aloitinkin tänä aamuna voimisteluohjelman, jolla toivon saavani selkälihakset vahvistumaan. Voi surku mikä köntys tuolla lattialla kamusi - en kehuisi vielä olevani kovinkaan notkea - mutta ehkäpä vielä joku päivä liikkeitä suorittaa solakka jäntevä vanha nainen!

 

21.3.2013  klo 21:56

Kyllä se työstä käy tämä kuntoremontti !!!  No katsotaan nyt, miten kauan frouva jaksaa pyöriä oman napansa ympärillä ja suorittaa kaikki itselleen määräämänsä toimenpiteet hyvinvoinnin ja soreamman olon saavuttamiseksi. Painonhallinnan (lue jonkinmoisen dieetin) ja aamuisen sauvalenkin lisäksi aion ottaa ohjelmaan vihreän teen ryystämisen ja voimisteluohjelman, jonka sain eilen selänkorjaajalta. Nyt pitäisi löytää vielä sopiva musiikki, niin harjoitushan olisi kuin tanssia vaan! Onneksi kaverina on tuo aamujumppaansa tekevä miehenpuoli, joka yrittää painostaa minuakin kehonhallinnan jaloille poluille.

 

20.3.2013  klo 21:51

Voiko ihanampaa maa päällään kantaa, kuin näitä siunattuja kehonkorjaajia. Kun aamulla en ollut päästä istualtani jaloilleni, päätin hakea apua Kuntoutus Karppiselta. Kummallista kyllä - aamulenkki liukkailla, hyisillä kaduilla sujui ihan ongelmitta, mutta päälle pukeminen ja istuminen alkoivat olla jo siinä määrin hankalia asentoja, ettei niitä omin avuin olisi saanut korjattua. Ja nyt - simsalabim - kaksi miestä nykäisi lonkan suoliluun jumiutumisen veks ja olo on taivaallinen! Ihan turhaan sitä jää itse pohtimaan ja tohtoroimaan tuollaista vaivaa, kun tietää jo entuudestaan, ettei siihen mitkään rohdot auta. Edellisen kerran suoliluuta rassattiin noin neljä vuotta sitten, toivottavasti se pysyy nyt kunnossa ainakin yhtä kauan.

 

19.3.2013  klo 21:57

Voi kunpa murtuisi jo talven valta. Ihan uskomattoman kylmiä öitä vielä tähän aikaan vuodesta - ja lenkille on ängettävä kuitenkin jo aamun sarastaessa, kun päivänkoiton myötä yltyy myös viima, joka on vielä pahempaa kuin pakkanen. Helppoa ei ole näissä arktisissa oloissa tuo kunnon ylläpitäminen, jos aikoo sitä ulkoilmassa harrastaa. Tuntuu, että kaikki ystävät ovat hurahtaneet vesijuoksuun. Itse en vielä ole asiasta innostunut, kun en tykkää käydä uimahallissa. Kloorivesi kirvelee silmiä ja varsinkaan talvisaikaan ei märällä tukalla ulkona juoksentelu uinnin jälkeen tunnu erityisen miellyttävältä. Siis on pakko yrittää tulla toimeen pakkasen kanssa.

 

18.3.2013  klo 21:59

Onkohan konigeelissä ne paranemisen avaimet? Ainakin olo on ollut tänään paljon parempi, kun olen useaan otteeseen geeliä ristiselkääni hölvännyt. Itseäkin alkaa nyppimään tämä yhden ja saman selkävaivan ympärillä pyöriminen, mutta terve taivaltaja ei voi kuvitellakaan, miten tärkeäksi tuo  jokapäiväinen arki ilman kipuja muodostuu. Ärsyttävintä on tämä kömpelyys; kun jotain tipahtaa lattialle, on sen sieltä ylös nostaminen työn ja tuskan takana. Eihän tämän näin pitänyt mennä - tuolla olen juossut pitkin mäkiä vetreyttä hakemassa - missäs se vetreys nyt luuraa?

 

17.3.2013  klo 22:02

Nyt ovat vitsit vähissä. Eipä ihan täyttynyt toiveeni  - selkä on ihan yhtä jäykkä, ellei hiukan jäykempi kuin edellisenä päivänä. Ehkä istuminen on se pahempi vaihtoehto, aamulenkillekin pystyin vielä lähtemään, eikä liikkuminen tuntunut ollenkaan pahalta.  Pitäisiköhän minun  mennä viipottaa koko ajan pitkin tietä, niin pääsisin vähemmällä tuskittelulla. Sohvan pohjalla olen makoillut koko illan ja katsellut telkkaria ja se kyllä kertoo, että selän täytyy olla todella rapana! Nytkö nää ikääntymisen vaivat alkaa?

 

16.3.2013  klo 21:50

Aamu alkoi perin jäykästi - mistäpä lienee selkä pahalainen suuttunut kantajalleen, kun niin omituisen jäykäksi oli yön aikana äitynyt. Sitkeästi kuitenkin tungin itseni aamulenkille, eikä se mitenkään pahalta ajatukselta tuntunut. Siinäpä muistui mieleen lääkintälaatikon perukoille unohtunut "konisalvakin" - lieneekö siitäkään muuta apua, kuin vahvan tuoksun aiheuttama silmien vuotaminen.  No sitä selkävaivaa on nyt jäykistelty koko päivä; toivottavasti huominen tuo helpotuksen tullessaan.

Lauantain ratoksi oltiin "lapsella" auttamassa ison huushollin verhoprojektissa. Kun edellisen kodin verhot ovat aivan liian pienet nykyisiin ikkunoihin, riittää uusien tekemisessä puuhaa useammaksi päiväksi. Miehillä riitti harrastetta verhotankojen asennuksen kanssa, itse toimin huonon selkäni kanssa lähinnä "piällysmiehiehenä".

 

15.3.2013  klo 19:50

Hieno ulkoiluilma, kun vaan jaksaa odotella iltapäivään aamun pakkasten raukeamista. Ja hikihän siellä tulee, kun oikein rivakasti sauvoo.

Palkinnoksi soin hyvällä omalla tunnolla itselleni hyvää juomaa saunaillan kunniaksi. Kokeilin sentään laimentaa valkkaria Freeway-kevytlimpparilla, mutta tulos oli sen verran masentava, että päätin jättää kokeilut sikseen ja nautiskella juoman ihan aitona. Naaman kuorinnankin tein, vaikka ei tässä olisi vielä varaa kuoria viimeisiä etelässä kalliisti hankittuja rusketuksia, kun tiedossa ei ole tuolta taivaalta lankeavaa väritystä vielä pitkään aikaan. Taidankin ostaa kempparista itseruskettavaa töhnää, jolla korjata asia.

 

14.3.2013  klo 22:05

Itsensä rääkkääminen pitäisi lailla kieltää sellaisilta, jotka eivät itse ymmärrä omaa parastaan! Luterilaisen tunnollisena hurahdan kiduttamaan itseäni aivan liian tiukasti - kun mihin ryhdyn, sen vien päätökseen vaikka hampaat irvessä! Ilmeisesti liian niukka ruokavalio aiheuttaa palelemista. Mies valitteli aamulla, että oli ollut pudota sängystä, kun olin viluissani kiilannut lujasti nukkuvan miehen kylkeen kiinni. No kukapa meitä hulluja itsensä kiduttajia valvoisi, vaikka siitä olisi pykälä laissakin - korkeintaan siippa voi joskus yrittää ojentaa armollisemmalle polulle.

 

13.3.2013  klo 22:02

Eilen Thaimaan matkalle lähtenyt ystävä soitti aamupäivällä: "Nyt Bigi äkkiä hynttyyt laukkuun ja kentälle! Varmaan löytyisi vielä koneesta pari paikkaa". Se kone, jolla he eilen lähtivät kohti Phuketia palasi parin tunnin lennon jälkeen Seutulaan yhden hullun häirikön takia ja heidät kuljetettiin Hyvinkäälle yöpymään Rantasipiin. Positiivinen ystäväni käänsi pottumaisen tilanteen niin, että nythän sieltä olisi vapautunut paikat meille, kun sitä riehujaa ei enää oteta koneeseen. On se vaan kurjaa, kun monta sataa matkustajaa joutuu kärsimään yhden "janoisen" takia. Eikö näitä omasta tax-free-pullosta juovia saada mitenkään kuriin? No sille jätkälle tuli ainakin kallis reissu, jolle ei edes päässyt enää osallistumaan!

 

12.3.2013  klo 22:10

Nyt tänään olisi kyllä kelvannut kunnon äkkilähtö Thaimaahan. Matkakuume valtasi väkisinkin  mielen, kun pääsi haistelemaan lentokentän tunnelmaa - ystävät Rovaniemeltä olivat menossa Ao Nangiin ja heidät haimme Seutulan kentältä muutaman tunnin vierihoitoon kotiimme. Eipä silti, olisi se pakkaaminen kyllä onnistunut varmaan puolessa tunnissa, jos matkoja olisi ollut saatavana. Toisaalta Thaimaassa alkaa olla jo liian kuumakin tähän aikaan vuodesta; 36 asteen helle on jo sentään lähellä sietokyvyn rajoja. Ei tässä nyt auta hötkyillä - kiltisti yritetään pysytellä kotomaisemissa ja odotella miehen silmäleikkaukseen pääsyä. Ehtiihän tuonne sitten myöhemmin.

 

11.3.2013  klo 21:58

Kevättä ja hoikempia aikoja odotellessani kävin nappaamassa Lidl´in tarjouskorista muotoilevia alusasuja, paksuja legginssejä ja sukkahousuja. Kyllä nyt kelpaa kesää odotella, kun voi piilottaa enimmät ihrat tiukkoihin kalsareihin. Luin Me Naiset-lehdestä Kiinteistö-Kaisan tuhlausjuttuja, jossa hän toteaa, "ettei niin pahaa tilannetta voisi tullakaan, että hän sortuisi  markettien  halpissukkiksiin". Hohhoijaa!!!!  Voiko kanamaisempaa kommenttia enää esittää? No jos on tarpeeksi kahjo ja haluaa pulittaa turhaan pennosiaan merkkisukkahousuista (joihin kyllä tulee silmäpako ihan samoin kuin halpiksiinkin), niin kukapa estää? Enpä itse liene ollut koskaan tarpeeksi diiva, kun markettien sukkahousuissa olen elonpolkuni tallannut.

 

10.3.2013  klo 21:43

Tämän päivän lenkkeilyt jäi väliin, kun aamulla oli vielä sen verran kylmää, ettei tuonne ulos voinut lähteä hölkkäämään. Läskiksi siis meni tämä päivä, kun kaiken kukkuraksi hurautettiin systerin herkkupöydän antimia nautiskelemaan. No eipä hätää - päivä se on huomennakin laskea kaloreita! Todella harmittaa, kun ovat ryökäleet menneet poistamaan hyvän nettisivuston, jossa pystyi laskureiden avulla seuraamaan kulutustaan ja liikuntatarpeitaan. Olin tuolta sivustosta ottanut linkit omalle laihissivulleni ja nyt ne eivät valitettavasti toimi. Täytynee alkaa etsimään vastaavia sivuja muualta - jenkeillä niitä varmaan on käytössä. Onhan se painon tarkkailu mukavampaa, kun ainakin teoriassa tietää, miten tulisi toimia kevyemmän kehon saavuttamiseksi.

 

9.3.2013  klo 22:03

Katselin juuri eilistä naistenpäivän PS-ohjelmaa, jonka mies oli minulle tallentanut, kun en sitä saunomisiltana ehtinyt katselemaan. Vierailija Jari Sillanpään hoikentunut olemus antoi taas kerran uutta uskoa siihen, että kovalla yrittämisellä saadaan aikaan hyvää jälkeä. Joskus se on vaan niin tiukassa jo tuo ulos lenkille lähteminenkin - tänään aamupäivästä ihailin kyllä kaunista valkoista maisemaa ikkunalasin takaa, mutta keksin verukkeeksi sen, että ulkona on sellainen viima, ettei sinne "vanha Erkkikään" vapaaehtoisesti lähtisi. No kun se meidän vanha Erkki veti iltapäivällä ulkovarusteita niskaansa, oli minunkin henkisesti ihan pakko lähteä mukaan. Onpa hyvä, että meistä toinen on innokkaampi liikunnan harrastaja, joten toisenkin on yritettävä torjua morkkista ja räpeltää mukana.

 

8.3.2013  klo 20:13

Naistenpäivä sujui perin naisellisissa merkeissä - imurinvarressa sitä tuntee itsensä niin naiselliseksi! Muutenkin sain tänään "marttakohtauksen" ja siivoamisen päälle seisoin vielä silityslaudan ääressäkin pitkän tovin.

Nytpä voisikin lähteä taas reissuun, kun matkavaatteet on viimein saatu pestyä ja silitettyä. No siellä ne vaatehuoneen hyllyllä saavat rauhassa odotella ainakin toistaiseksi, kun tiedossa ei ole lähiaikoina reissua sellaiseen paikkaan, jossa kesähepenissä voisi keikailla. Pakko on repiä riemua arkisista asioista ja nauttia kevään tulosta kotimaassa. Toisaalta ihan hyvä juttu, kun ei tuo läskin lähdettäminen missään reissun päällä tahdo onnistua!

 

7.3.2013  klo 22:21

Huomenna eripuolilla maailmaa vietetään Naistenpäivää. Meillähän ei tuo naistenpäivän vietto ole saavuttanut samanlaisia mittasuhteita, kuin itäisessä naapurimaassamme.  Kuinkahan sitä omassa perheessä voisi juhlistaa? Ajatuksena on ollut ainakin siivoilla kotona yhdessä siipan kanssa - mies siivoaa wc- ja suihkutilat ja keittiön, tomuttaa muutaman maton, pesee peili- ja lasipinnat. Itselle jää tehtäväksi imurointi. Näin tehdään, jos huvittaa, mutta jos inspiraatio puuttuu, jätetään homma seuraavaan päivään. Saunan voisi tietysti päivän kunniaksi lämmittää ja nautiskella lasin viiniä saunatuvassa takkatuleen tuijotellen.

Paljon naistenpäiväasiaa olen koonnut sivustoon Naistenpäivä

 

6.3.2013  klo 21:50

Voi tätä sosiaalisen median maailmaa! Kun joka TV- ja radio- ohjelman myötä tulee pyyntöä, että käypä FB-sivuillamme katsomassa ja kommentoimassa sitä sun tätä asiaa, meneekin päivä siinä mukavasti surffaillessa ja kommentoidessa jonnin joutavia asioita. No ei nyt niin tapahdu omalla kohdallani, vaikka facebookissa muutoin aika ajoin käynkin kurkkailemassa mitä kavereiden maailmaan kuuluu ja kuittailen ja kommentoin heidän edesottamuksiaan. No nyt sitten tämän päivän peikkona on ollut FB:n yksityisyysasetuksiin tulevat muutokset, jolloin jokainen ristinsielu maailmassa voi nähdä sinne tunkemani kuvat, tykkäämiset ja kommentit. Eipä tuo uutinen hirveästi omaa sielua kirvele ja mielenrauhaa heilauta. Kun en ole vielä tähän päivään mennessä laittanut FaceBookiin mitään sellaista materiaalia, jota ei voisi yleisesti julkaista, ei tällaisella tavallisella maapallon tallaajalla ole mitään hätää.

Kun en ole julkisuuden henkilö, voin tännekin omalle nettisivulleni kirjoitella rohkeasti monen mielestä arkaluontoisiakin asioita - tuskin niillä on hirveästi julkisuusarvoa ja yleistä kiinnostusta.

 

5.3.2013  klo 21:37

Joidenkin ihmisten kohdalla lienee niin, ettei helppo ja mukava elämä olekaan hyväksi kropalle eikä sielulle. Ainakin kotimaisemissa käy helposti niin, että jonkin asteinen masokismi ja itsensä kurissa pitäminen ovat sitä taivaan mannaa. Kyllä olo on mahtava, kun saa väännettyä itsensä tuonne ulos pakkaseen aamuvarhaisella. Sitähän kiittelee itseään puolille päivin, kun on onnistunut olemaan niin tavattoman reipas. Ja olo sen kun paranee, kun onnistuu lenkin jälkeen  välttämään ylimääräiset herkut ja tyytyy rouskuttamaan palan näkkileipää mustan kahvin kanssa. Ei liene niin kovin terveellistä, mutta se pikku pirulainen masokistin sielu nauttii. Lisää nautinnon hallinnasta blogissa.

 

4.3.2013  klo 21:04

Sen verran on jo kevättä frouvankin rinnoissa, että Ikeaan piti päästä kankaita hypistelemään. Ei - kangaskauppoja ei vielä syntynyt, mutta uusi huonekasvi hankittiin sen känkkäränkkä kasvin tilalle, joka otti nokkiinsa perheen kuukauden mittaisesta ulkomaan matkasta. Lieneekö syynsä ollut myös sillä, että loman ajaksi huushollin lämpötila laskettiin alle kymmeneen asteeseen. Ihme, että pari muuta kasvia ei ollut asiasta millänsäkään. No samalla reissulla ihastuin myös siniseen hortensiaan, joka tuo nyt iloa pintaan ruokapöydässä istujille.

 

3.3.2013  klo 22:12

Nyt olisi kyllä tukkapöllyn paikka frouvalle; aamun pöllyävän lumisateen jälkeen ilma näytti mitä parhaimmalta ulkoiluun, kun sitä katseli ikkunalasin läpi, mutta rouvapa viettikin iltapäiväänsä mieluummin vaakatasossa sohvalla makoillen. Pitäisikö nyt kuitenkin antaa armoa itsellensä, jos paukut ei vaan kerta kaikkiaan enää riitä mihinkään ylimääräiseen ponnistukseen viikon lastenhoitoputken jälkeen. Vaikka sitä kuinka yrittää itsellensä näytellä nuorekasta, totuus tunkee tällaisena aikana esille väkisin. Luoja lieneekin järjestänyt asian siten, että lapsien hoitamisen aika on nuoremmalla iällä, kun kropassa on vielä riittävästi virtaa vintiöiden passaamiseen. Mummot saavat olla pelkkiä takapäivystäjiä.

 

2.3.2013  klo 21:33

Täkki ja tyynyt kainaloon - muutto yhdeksi yöksi muutaman sadan metrin päähän tyttären makuuhuoneeseen. Aamuherätys onkin sitten mukava, kun kaksi villiä vekaraa rynnistää makkarin ovesta mummin kainaloon. Vatsataudin vaivaama Paulus nukkui kunnon päikkärit, joten nukkumatin luokse saattaa olla vaikeaa nyt hänet taivutella.

Viikonloppu kuluu lastenhoitopuuhissa ja siitä saankin hyvän tekosyyn olla lähtemättä ulos lenkkeilemään, vaikkei tuonne tuiskuun ja pääkalloliukkaille kaduille ole muutenkaan menemistä.

 

1.3.2013  klo 20:06

Pikku hiljaa elämä alkaa palata uomiinsa - aamulenkille lähtiessä en enää urputa kuin pikkuisen, kun jalkineissa on oltava liukuesteet ja pukeakin täytyy vielä lämmintä ylle. Kaiholla muistelen, miten helppoa Thaimaassa oli lähteä ulos lenkkeilemään (mies totesi, ettei se niin helppoa ollut sielläkään, kun joutui varautumaan hikinyhryillä, aurinkovoiteilla ja aurinkolaseilla). No, saunassa saatiin hiukan vielä etelän tunnelmaa, kun lämpötila pääsi hupsahtamaan sataan asteeseen. Ihme, ettei rusketus jäänytkään pyyheliinaan; taisi olla taidolla hankittua ja kestävämpää laatua.

 

28.2.2013  klo 22:35

Kun kaksosista toinen sairastuu johonkin kulkutautiin, niin eipä mene kauankaan, kun jo toinenkin alkaa potemaan samaa tautia. Tänään piti olla mummin ja papan "vapaapäivä", mutta toisin kävi. Aamulenkiltä hälytettyinä viipotettiin vauhdilla takaisin kotiin, kun Paulus oli alkanut aamupalan jälkeen yökkäilemään ja tarvitsi nyt päiväksi hoitopaikan. Tapansa mukaan pikku jäppinen ottaa elämän rennosti - vauhtia ei hidasta mitkään yökkäilyt, vaan käy buklaamassa vessassa ja jatkaa leikkejänsä sen jälkeen muina miehinä. Onkohan tullut mummiinsa tuossa rennossa elämänotteessaan?

 

27.2.2013  klo 21:51

Viikko jo takana kotiinpaluusta ja uupumus hiipii puseroon. On se vaan pirullista, kun kotona ei tuo nukkuminen suju yhtä hyvin kuin ulkomailla. Taas on menty neljän - viiden tunnin yöunilla ja se alkaa jo tuntua fysiikassa. Parina yönä olen vielä lisäksi herännyt päänsärkyyn ja pakko on ollut kiivetä hakemaan särkylääkettä, johon on ani harvoin tarvinnut turvautua. Tänä aamuna kävin ensi kertaa viikkoon aamulenkillä - olisikohan siitä apua noihin uniongelmiin, vai pitääkö alkaa etsimään edullista äkkilähtöä "Höyhensaarille"?

 

26.2.2013  klo 21:03

Sisätiloissa vietettiin päivää tänäänkin, kun pieni potilas tuli aamulla mummille päivähoitoon. Eipä siitä mummille paljon ylimääräistä puuhaa koitunut - raukkaparka nukkui melkein koko päivän telkkarihuoneen sohvalla papan turvallisessa huomassa. Onneksi ei enää tarvetta oksenteluun ollut, mutta kuume veti pienen veteläksi, joten huomennakaan ei päiväkotiin ole menemistä. Jotta lapsia kohtaan oltaisiin tasapuolisia, luvattiin hiukan mustasukkaiselle Paulukselle, että hänetkin haetaan huomenna hyvissä ajoin päiväkodista mummin hemmoteltavaksi. Samoin Tinjakin kotiutuu saman pöydän ääreen koulustansa, kuten useimmiten kouluviikon aikana. Eipähän mummin ja papan huusholli pääse muumioitumaan käytön puutteesta!

 

25.2.2013  klo 22:21

Kun eilen huokailin tyytyväisenä sitä, ettei tälle viikolle näyttänyt päivyrissä olevan minkään laista pakollista menoa ja ohjelmaa, enpä arvannut, kuinka tarpeelliseksi tuo huilausaukko heti osoittautui. Heti aamusta tarvittiin mummin ja papan hoivaa, kun vatsatautista Petrusta ei voinut viedä päiväkotiin. Onneksi vatsatauti ainakin toistaiseksi saatiin talttumaan vanhan ajan konstein - kuinka ihmeessä mieleeni tulikaan tuo mainio lääke, jolla oman tyttäreni vatsatautia aikoinaan parantelin? Parilla lasillisella Appelsiini-Jaffaa yökkäily loppui ja potilas alkoi jo pyydellä syötävääkin. Vanha konsti joskus parempi, kuin nykyiset apteekkilääkkeet!

 

24.2.2013  klo 22:19

Kylläpä tämä pohjoisen pallonpuoliskon keväinen valo on kirkasta! Olisiko niin, että valkoinen lumi saa valon määrän tuplaantumaan? Vaikka neljä viikkoa tallustettiin eteläisen paahtavan auringon alla, ei edes siellä tuntenut paistetta näin kirkkaana.

Olin jo ehtinyt pimeän jakson aikana unohtaa, että keväisin saan päänsärkyä jopa kotinurkissa ja aurinkolasien käyttö olisi suotavaa jopa sisätiloissa. No jokuhan voisi erehtyä luulemaan, että frouvastapa on tullut leuhka diiva tai joku outo sairaus on päässyt pesiytymään aivoon ulkomailla oleskelun aikana, kun noin haahuilee sisällä tummissa laseissaan.

 

23.2.2013  klo 22:42

Uskaltauduinpa tänä aamuna reippaana tyttönä hyppäämään vaakalle. Ei paha - lomalla oli elopaino lisääntynyt vain pari kiloa, joka on tosi hieno saavutus, kun ottaa huomioon kaiken sen herkkujen määrän, jonka ehdin loman aikana sisääni mussuttaa. Ja kuten arvata saattaa, olisi nyt edessä taas ryhtiliike syömisten vahtimisineen ja lenkkeilyineen.

Voi voi!  Eipä tullut tänä aamuna mieleenkään lähteä tuonne pakkaseen rämpimään. Mitenkähän sitä taas saa itsensä motivoitua tähän hemmetin kilojenpudotusoperaatioon?

 

22.2.2013  klo 20:55

Huh! Kyllä ei tuo suolen tähystäminenkään ole niitä miellyttävimpiä kokemuksia ihmisen elämässä. Kolmen hengen tiimi, kirurgi ja kaksi sairaanhoitajaa, sai äheltää yli tunnin, ennen kuin homma oli hoidettu. Välillä sattui saamaristi, mutta suurimman osan aikaa voitiin kuitenkin vitsailla ja naureskella vaikeasta suolesta huolimatta. Kipulääkitystä ei onneksi tarvinnut ottaa, se kun olisi tehnyt hömelöstä vielä hömelömmän lopuksi päivää. Nyt olen voinut viettää päivän suht normaalina.

 

21.2.2013  klo 23:18

Odotetusti päivä oli juuri niin rasittava, kuin sen oli jo kauan sitten mielessään kuvitellut. Kun lomalla oli tottunut syömään monta ateriaa päivässä, ei tämän päivän liemikuuri ainakaan helpottanut kotiinpaluun autuutta. Lisäksi aamuvarhaiseksi varattu labran reissu osoittautui turhaksi, kun verikoetta ei tarvinnutkaan ottaa, vaikka kutsussa niin pyydettiin tekemään.

Nyt tahtoisin mennä jo nukkumaan, mutta sen sijaan laukkaan vessassa suolta tyhjentämässä, kun tyhjennysaine alkoi vaikuttaa vasta neljän tunnin viiveellä. Syödäkään ei saa, vaikka vuosisadan nälkä kurnii vatsassa! Aamulla kello viisi on noustava taas litkimään tyhjennysliuosta. Voi tämä on kyllä super-kivaa!

 

20.2.2013  klo 21:23

Kaikki rällääminen loppuu aikanaan ja arkeen palaaminen koittaa vääjäämättä. Kuitenkin aika helposti meni tuo yhdentoista tunnin lentokin, kun siihen oli itsensä suggeroinut. Miehen kotiinpaluu ei sujunut ihan yhtä hyvin - kuume nousi matkan puolivälissä. Särkylääkkeen ansiosta jaksoi sitten loppumatkan, mutta kotona kuume nousi uudelleen.

Kotona oli sisälämpötila 11 astetta, joten ei ole ihme, jos mieli teki palata samalla kyydillä takaisin Thaimaan helteisiin. Hrrrrr....

Thaimaa - Hua Hin

 

19.2.2013 klo 20:22 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Onneksi huono olo meni nopeasti ohi ja aamulla pakkaaminenkin sujui mallikkaasti. Taksia sen sijaan jouduttiin odottamaan puolitoista tuntia, kun tutun firman taksi teki oharit ja uuden taksin saaminen otti oman aikansa. No se saattoi olla pelkästään hyväksi, kun kuljettajaksi saatiin mukava kaveri, josta kerron lisää blogissani.

Bangkokissa hotellimme sijaitsee lähellä lentokenttää, eikä tässä ihan lähellä ole mitään mielenkiintoista katseltavaa, mutta Bangkokin mammuttikaupungin keskustaankaan ei enää näin loman lopussa ole mitään intoa lähteä sekoilemaan. Onneksi huone on viihtyisä, joten lepäillään nyt "kotosalla" ja kerätään voimia huomista pitkää lentoa varten.

 

 

18.2.2013 klo 20:30 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Kuvottava olo!!  Ei puhettakaan, että tekisi mieli lähteä hakemaan illallista hotellin ulkopuolelta. Toivottavasti riittää, että vain kerran heitin ryynit pönttöön. Ruokakaan ei maistu, joten lipittelenpä loppuillan pelkkää vettä. Ei sen puoleen, etteikö pieni paasto tässä vaiheessa tekisikin terää.

Tavaroita on kokoiltu pikku hiljaa matkalaukkuihin - onneksi taksi tulee vasta kymmenen aikaan aamulla noutamaan, joten hyvin ehditään pakkaamaan aamullakin, jos vaikka kunto tästä kohentuisi ja ruokahalu taas palaisi ennalleen.

 

 

17.2.2013 klo 21:21 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Istun aurinkotuolissa rannalla. Leppeä tuuli leyhyttelee hiuksia ja aurinko hellii ihon pintaa. Välillä pinkaisen meren aaltoihin, jotka ovat kuin vaahtoavaa lämmintä maitoa. Enää yksi päivä ja tälle kaikelle ihanuudelle on sanottava hyvästit. Kotona odottaakin sitten jo ihan toisenlaiset tunnelmat - eipä tarvittane hikiliinoja ja tuuletusviuhkoja.

....Mutta, mutta - kylläpä tekee hyvää tuo tuleva elämänmuutoskin. Kovin on ristiriitaista tämä ihmisen elämä; millään ei haluaisi luopua tästä tropiikin ihanuudesta, mutta sielu riemuitsee myös kotiinpaluun tuomasta mielihyvästä ja omien rakkaiden ihmisten tapaamisesta.

 

 

16.2.2013 klo 21:02 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Kuinka en sitä jo aiemmin hoksannut, miten viuhkan käyttö helpottaa elämää näissä hiton helteisissä maissa? No nytpä sain päähäni hankkia sellaisen kapineen. Vanhoissa leffoissa hienot mantillaan pukeutuneet naiset keimailevat viuhkansa takana, mutta itselläni viuhkan käyttöön ei liity minkäänlaista diivailua. Ensimmäisen illan koekäyttö illallisravintolassa osoitti, että kannattaa olla ennakkoluuloton ja helpottaa oloansa kaikin mahdollisin keinoin. Enpä minä muilla sellaista viuhkaa nähnyt, mutta hikoilevia naamoja sitäkin enemmän. Saattaa olla, että huomenna on jo muillakin kanssasisarilla viehkeä viuhka käsilaukussaan illalliselle tulessaan.

 

 

15.2.2013 klo 20:54 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

No johan oli päivä! Hiustenkuivaus pesun jälkeen luonnon menetelmällä rannalla, uintia ihanan lämpimässä meressä, rennon mukavaa rantaelämää ja lounas tutussa rantakuppilassa. Viereisestä pöydästä saatiin mukavaa seuraa suomalaisesta pariskunnasta, joka kutsui meidät siitä paikasta huvilalleen pienen kävelymatkan päähän. No mikä ettei?!

Samalla rantareissulla käytiin syömässä (rantamekossa) myös illallinen japanilaisessa ravintolassa, jossa hienosti taiteiltiin kevätkääryleet suihimme puikoilla.

Hiuksetkin tuli harjattua ensimmäistä kertaa päivässä vasta kotiin palattua tuk-tukilla kello yhdeksäntoista jälkeen illalla.

 

 

14.2.2013 klo 21:31 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Lepopäivä. Jalkojen säästämiseksi tyydyttiin jäämään hotellin puutarhaan, kun onnistuttiin ihmeeksemme sattumalta saamaan aurinkopunkat, joita on nurmikolla todella vähän. Jotenkin tähän löysään elämänmenoon on jo niin tottunut, etten saanut edes aloitettua viimeistä lukematonta kirjaanikaan, vaan jäin seuraamaan hiukan alempana olevan rannan tapahtumia. Lounaalle sentään käveltiin tuttuun rantapaikkaamme pitkin rantaa. Ystävänpäivän kunniaksi mies kokkaili illalliseksi spaghetti-makkara-aterian (länsimaiseen tyyliin ilman chiliä). Ja huomenna jalat kiittää tätä rauhallista elämänmenoa!

 

 

13.2.2013 klo 23:07 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Kantapäät oireilee kivuliaasti. Sen siitä saa, kun kävelee ensin parin kilometrin matkan ostosparatiisiin ja siellä sitten löntystelee kaupasta toiseen tuntitolkulla. Ei siinä auta Eccot eikä Crocsit, kun vanhat vammat muistuttelee olemassaoloaan. Matkalaukun täytettä kertyi kumminkin ihan mukavasti - tuliaisia lapsenlapsille, uudet verhot makkariin, itselleni helmi- korvakorut ja kun en voinut vastustaa kiusausta, tempaisinpa marketin rekiltä vielä pari ihanan kirkasväristä (puoli-ilmaista) paitista ostoskärryymme.

Illalla syömään lähtiessä olikin laitettava jalkaan korkokengät, jotta kantapäillä olisi edes jotenkin siedettävä olo. Keskustan tavaratalosta löysin tuttua kitkerän hajuista tököttiä, jota laitankin yöksi paksun kerroksen töppösiini; eiköhän se vamma siitä aamuun mennessä tokene tällä alkukantaisella aineella. Ja ettei homma menisi pelkästään frouvan hyysäämiseksi, miehellekin löydettiin pari tarpeeksi kookasta paitaa, joilla luulisi pärjättävän loppuloman.

 

 

12.2.2013 klo 21:00 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Eilisiltana turvauduttiin lähikaupan pakastealtaan tarjontaan, kun miehelle ei tullut mieleenkään lähteä iltahuvituksia ja ruokaa kaupungilta etsimään. Kuvan perusteella viattomalta näyttävä jauheliha-spaghettiannos osoittautui sangen tuliseksi, kun sen mikrossa ateriaksi valmistimme. Enpä ole tainnut koskaan syödäkään näin ärhäkkää ruokaa - hyvin olisi voinut mennä hammaslääkärille poskihampaita poistattamaan ilman puudutusta; huulet olivat tunnottomat varmaan puoli tuntia aterian jälkeen. Kyllä täytyy näiden täkäläisten olla rakennettu ihan eri tarvikkeista, kun pystyvät hyvällä ruokahalulla näitä eväitä nauttimaan!

 

 

11.2.2013 klo 21:29 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Täysin uudenlainen päivä! Minä hotellin uima-altaalla, mies sisällä ilmastoidussa huoneistossa. Ei - kyse ei ollut parisuhteeseen roihahtaneesta välirikosta, vaan miehen yön pimeinä tunteina kokemasta raivokkaasta vatsataudista, jonka alkuperä oli ilmeisesti illalliseksi nautitussa salamipizzassa.

Vielä kaiken kukkuraksi illallispaikaksi oli valittu hotelli Hiltonin kulmilla oleva "fiinimpi" pizzeria, kun on loman aikana ehditty ruokailla jos jonkun moisessa kansankuppilassa ja ahmia sisuksiinsa merenelävä poikineen saamatta minkäänlaisia vatsanväänteitä. Taitaapa olla parasta siirtyä takaisin thai-ruokaloihin ja mausteisiin sörsseleihin.

 

 

10.2.2013 klo 21:30 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Olen näihin päiviin asti ihmetellyt ihmisiä, jotka lomallaan päivästä toiseen viettävät aikaa vaan rannalla makoillen. Enpä ihmettele enää. Eihän tässä helteessä jaksa muuta, kuin aamulla pakata rantakassinsa ja hakeutua rannalle, jossa on helpompaa olla vilvoittavassa tuulessa. Vielä kotimaassa suunnitelmissa oli retkeillä ympäristössä, mutta kun seutu on jo aiemmilta reissuilta niin kovin tuttua, ei helteessä talsiminen enää ole jaksanut houkuttaa.

Ihon värikin alkaa huolestuttavasti muistuttaa paikallisten väritystä, onneksi hiusten väri vielä erottaa meidät eurooppalaisiksi turisteiksi.

 

 

9.2.2013 klo 22:11 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Saa nähdä, miten levottomaksi ensi yö muodostuu, kun täällä vietetään vuoden suurinta juhlaa - kiinalaista uutta vuotta ja meno on tietysti sen mukaista. Jo pitkin aattopäivää ovat papatit pitäneet hurjaa meteliään, kun thaimaalaiset ajavat lohikäärmeen vuoden matkoihinsa käärmeen vuoden tieltä.

Pitihän meidänkin uteliaisuuttaan päästä katsomaan, mistä tässä on kysymys. Hotellin edessä odoteltiin puolisen tuntia, että saataisiin tuk-tuk tai taksi. Kun homma näytti mahdottomalta, vaihtoehdoksi jäi vain lähteä tallaamaan liki 30 asteen helteessä kohti kaupungin keskustaa. Hiki virtasi - niinpä päätettiin tyytyä käymään vaan parin kilom

etrin päässä MarketVillagessa ja syömässä iltamarkkinatorin ravintolassa. Siinäpä meille kiinalaista uutta vuotta kerrakseen!

 

 

8.2.2013 klo 20:29 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Voi miten tekee mieli liha-makronilaatikkoa! Törkeesti uskallan olla sitä mieltä, että kotoinen ruoka alkaisi maistua jo näin kolmen lomaviikon jälkeen. Kyllähän tämä thai-ruoka on ollut eksoottisen hyvää, mutta pakko on välillä saada myös länsimaista pöperöä. Lounaaksi onkin rannalla nautittu jo muutamat hampurilaiset ja ranskalaisia perunoita, joihin ei tule kotimaassa sorruttua. Reippaasti olen myös uskaltanut syödä rannan lounaspaikoissa salaattia, majoneesia ja meren eläviä - toistaiseksi mahakaan ei ole niitä protestoinut.

 

 

7.2.2013 klo 21:42 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Kun asutaan poissa keskikaupungin vilinästä, on mukavien ruokapaikkojenkin löytäminen työn takana. Suomalaisten "naapurien" vinkistä kokeiltiin noin puolen kilometrin päässä olevan "Sailom"-hotellin illallispöytää. Joka suhteessa onnistunut valinta - pöytä rannan tuntumassa yön aaltojen vaimeaa loiskintaa kuunnellen, elävää thai-musiikkia, hyvää thai-ruokaa ja mukava henkilökunta palvelemassa. Asiakkaiden määrästä päätellen muutkin olivat samaa mieltä paikan tasosta.

Thaimaalaisen uskomuksen mukaan meillä asuu onni talossa, kun huomasin pienen kekon puikkelehtivan huoneiston sisällä. Jos täällä ei talossa ole kekkoa, sellainen hankitaan vaikka ostamalla torilta tuomaan onnea huusholliin. Toivottavasti se raukka pääsi pujahtamaan ulos pation avoimesta ovesta, kun ulkopuolella on enemmän hyönteisiä sen ravinnoksi.

 

 

6.2.2013 klo 21:40 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Voi hyvänen, että vanhakin voi höyrähtää ostelemaan rannalta rantarättejä, vaikka onkin tähän asti pystynyt matkoillaan kääntämään selkänsä moisille hömpötyksille. No nyt on sitten tänään hankittu kiintiö täyteen; kahdet bikinit, yhdet shortsit ja yksi rantamekko.  Helppoahan se bikinien ostaminen olikin, kun koko oli tiedossa - myyjälle annoit vain toivomuksen väristä ja tyttö kipitti hakemaan jostakin tällaiselle uhkealle donnalle sopivaa liivimallia.

Toinen juttu onkin sitten mekon sovittaminen, kun et rannalla voi katsoa vaatteen istuvuutta peilistä - parasta oli turvautua vaan kanssasisarten (ruotsalaisia) hyväksyvään nyökyttelyyn ja luottaa heidän arvostelukykyynsä. Jummi - onhan tämä homma nyt ihan eri maailmasta kotoisin kuin koto-Suomessa!

 

 

5.2.2013 klo 21:07 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Tää niitä iltoja on....  kun kaupungille ei millään jaksa lähteä illallista etsimään. Onneksi tilanteeseen on osattu varautua ja jääkaappiin haalittu aamulenkin varrelta Lotus-Tescosta vararavintoa. Pakastimeen säilöttiin myöhempää käyttöä varten kroisantteja ja tuoretta juustopatonkia. Siispä mies loihti ensiluokkaisista napakoista nakeista, perunamuusista ja sipulikastikkeesta erinomaisen maistuvan illallisen.

Neljä tuntia lähirannalla kirjaa lueskellen ja rantaravintolan munakaslounaalla mukavassa (suomalais-)seurassa höpötellen veivät elimistön voimavarat niin, ettei suihkun jälkeen jaksanut muuta kuin makoilla kotisohvalla ilmastointilaitteen alla ja ahtaa sisuksiinsa jääkaapista raikkaan viileitä hedelmiä.

Onni on täälläkin omistaa oma pieni keittiö!

 

 

4.2.2013 klo 21:10 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Hellepäivän kuumuuteen etsittiin helpotusta merenrannan lempeistä tuulista. Työstä se käy tämäkin itsensä auringossa käänteleminen. Viihdettä rannalla tarjosivat rättikauppiaat, joiden tämän päivän hyvää kaupantekotuuria saatiin seurata, kun venäläiset "naapurimme" innostuivat tinkaamaan rantamekkojen ja shortsien hintoja melko hyvällä englannin kielellä. Itsekin bongasin kauppiaan hengarista hyvät bikinit, joista jouduin kovan tinkaamisen jälkeen pulittamaan 500 batia (12,50 €). Taitaapa ollakin niin, että täällä rannalla onkin se turistin paras tavaratalo, kun vaatekoot on mitoitettu kookkaille "lännen ihmisille".

Vihdoin sain tilaamani sandaalitkin suutarilta, vaikka olin jo melkein menettänyt uskoni niiden valmistumiseen.

 

 

3.2.2013 klo 22:12 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Jos aamulla jalat tuntuvat vierailta, enpä ihmettelisi ollenkaan. Sen verran kovaa touhua oli tämän aamuinen taivallus rantaa pitkin Takiabiin. Eihän matkaa ollut kuin vähän alle 4 km, mutta kun ainakin kilometrin matka jouduttiin kahlaamaan polvia myöten vellovassa aallokossa, se olikin jo suoritusten suoritus.

 

Rauhallinen rantapäivä sunnuntaipäiväänsä viettävien thaimaalaisten rannalla. Lounaaksi mausteista Tom Yam-keittoa riisikupposen kera. Meressä uidessa joku meduusa (?) kosketti käsivarteen aiheuttaen muutaman kutiavan näppylän. Eipä hätää - mukana laukussa aina kulkeva Hydrocortison-salva taltutti pienen vamman. Pieni thai-poika tuli valittamaan samaa vammaa vanhemmilleen läheiselle punkalle - hänellekin tarjosin avun samaisesta tuubista.

 

 

2.2.2013 klo 21:47 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Linja-autossa on tunnelmaa! Vaikka taksikyyti täällä on todella halpaa, me on haluttu taittaa matkoja paikallisbussilla - ja juuri tuon mainion tunnelman takia. Siinä sitä körötellään täpötäydessä ajoneuvossa niin turistit kuin paikallisetkin ja hyväntuulinen herja lentää. Kyytiin voit nousta tai poistua missä tahansa matkan varrella. Eikä hintakaan ole kovin tyyris - 10 - 15 batia (n. 0,30 €) kaupungin sisällä liikuttaessa. Tuntuu, ettei kuskilla ole minkäänlaista rajaa kyytiin otettavien määrässä; viimeiset roikkuu kiinni "takalaudassa kuin apinat. Mitähän Suomen liikenneviranomaiset tykkäis tästä hulvattomasta menosta?

 

Pranburgin bussi kulkee ihan

kotioven läheltä

Pikkuisella "vihreällä" pääsee keskustaan ja Tagiapiin 10 minuutin välein.

 

1.2.2013 klo 21:36 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Kun turistit makoilee päivisin rannoilla, eivätkä ole rahojaan kuluttamassa kauppakujilla, on kauppiaiden tultava rannalle tavaroitaan esittelemään. Siinä lipuu aurinkovarjon alla silmiään raottelevan ohi kauluspaitaa, shortsia, mekkoa, hametta, huivia, kelloja, koruja, hedelmäkoria, rantaharjaa ja jos jonkinlaista evästä.

En yleensä näitä ihanuuksia jää ihmettelemään, mutta olin siipalle jo alkulomasta todennut, että kun vastaan kävelee sähkönsininen mekko, sen heti omakseni poimin. Tänään se sitten tapahtui; sovitus ja hinnan tinkiminen veivät kalliista turistin ajastani vain noin minuutin. Miehen kukkaro laihtui 200 batilla (5 €) ja nyt olen uuden sinisen koltun omistaja.

 

 

31.1.2013 klo 22:03 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Vihdoin jaksettiin muutaman "kotinurkissa" vietetyn illan jälkeen raahata itsemme illalliselle kaupungin keskustaan. Kyllä kannatti! Herkullisen thai-aterian lisäksi saatiin nauttia mukavasta illallisseurasta, kun viereemme istui nuori pariskunta, joka kertoi tulevansa Koreasta. Eivät he aasialaisia olleet, vaan toinen oli kotoisin Jenkeistä ja toinen Etelä-Afrikasta. Puolitoista tuntia vierähti kuin siivillä, kun oltiin niin kiinnostuneita toistemme eksoottisista taustoista.

Suomalaista itsetuntoa kihelmöi, kun he oma-aloitteisesti  kehuivat suomalaista koulutuksen tasoa, josta ovat opettajina saaneet erinomaisen käsityksen. Oma maailmankuvammekin taisi siinä ihan pikkuisen piirun verran laventua!

 

 

30.1.2013 klo 21:30 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Kosteus tekee hipiälle hyvää!!!!  Toivottavasti! Ainakin naama on märkänä melkein koko ajan ja lisäksi taivaalta tihuttaa aika ajoin lämpimän suloista vettä. On se ihme, ettei se täällä tunnu harmitavan juuri lainkaan, kun välillä sentään aurinkokin ilmestyy pilvien raosta kuivattamaan tienoota. Jaksaapahan tällaisella puolipilvisellä ilmalla tallustaa kaupungissa paremmin, kuin paahtavassa helteessä.

Kiireettömässä allakassa luki tälle päivälle "suutarikäynti". Se kiire taitaakin olla siellä suutarin verstaassa, kun eiliseksi luvatut uudet käsintehdyt sandaalit olivat vielä tänään "vaiheessa". Vaikeaa on uskoa, että ne valmistuisivat vielä ensi perjantaiksi, niin kuin siellä nyt luvattiin. Onneksi meillä on aikaa odottaa vielä yli kaksi viikkoa!

 

 

29.1.2013 klo 22:25 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Joskus kaikki ei vaan mene niin kuin itse herätessään päivän kulkua suunnittelee. Eipä tuosta nyt täällä lomaillessa joutilaana kannata hernettä nenäänsä vetää - eletään sitä mukaa, kun tilanteet niin vaatii.

Eipä mennyt eilisillan synttäri-illallinenkaan ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Aamu valkeni pilvisenä ja aamiaista saatiin nauttia patiolla sateen raikastamassa ilmassa. No sadehan ei täällä tahtia paljon haittaa, kun lämpöä on kuitenkin reilusti yli meikäläisen hellerajan. Hyvää sade teki puutarhan kasveille ja sateen jälkeen lintujen konsertti oli todella vaikuttava.... ja ne tuoksut.....

Suorastaan mukavalta tuntui taivaltaa keskikaupungille raikastuneessa ilmastossa, josta heikosti tihuttava sade pakotti meidät kuitenkin palaamaan "bussilla" takaisin hotellille. Aiottu illallisreissu keskustaan thai-aterialla päätettiin jättää tekemättä ja kokkailla kotona yllätys-eksoottista ruokaa.

 

 

28.1.2013 klo 18:10 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Eipä tanssahtele rouva näillä koivilla tänään, vaikka synttärikekkerit onkin! Eilinen jyrkkä portaikko temppelialueelle pisti pohkeet lujille ja tänään onkin askellus sitten ollut yhtä ankan marssia. Totutusti helteet alkavat myös vaikuttaa nilkkoihin, joten oikein on soman näköiset elefantin töppöset, millä köpöttelin ostoskeskukseen pilvistä päivää lorvimaan. Yöpöydällä odottaakin edelliseltä Thaimaan-reissulta talteen jääneet nesteenpoistopillerit - en niitä nyt uskalla ennen iltarientoja napata, ettei kaupungilla tarvitse jalat ristissä vessaa  etsiskellä. Muutoinkin syntymäpäivää vietetään rauhallisen arvokkaasti, niin kuin vanhan rouvan tulee ikänsä muistaen tehdäkin - ajetaan pirssillä keskustaan ja syödään kunnon pihvit saksalaisessa kuppilassa.

 

 

27.1.2013 klo 22:36 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Luvassa oli tälle aamupäivälle pilvinen ilma, niinpä päätettiin lähteä Takiabiin temppeleitä tutkimaan. Pilviä olisi tosiaankin kaivattu ilmanalaa viilentämään. Nyt taitaa olla niin, että netin sääennusteiden lukeminen on pelkkää ajankulun viihdettä. Jo kolmena päivänä alueelle on luvattu sadekuuroja, mutta yhtään vesipisaraa ei taivas ainakaan meidän pään yläpuolelta ole päästellyt. Kyllä ne vesipisarat lähinnä oman nenän päästä tipahtelee, kun yli kolmenkymmenen asteen helteessä muutaman kilometrin lenkkeilee.

Toivottavasti sääennuste satuilee huomisenkin kohdalla, kun ovat povanneet runsaamman puoleista vesisadetta - tai sitten on mentävä sontikkaostoksille.

 

 

26.1.2013 klo 21:36 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Meilläpä on oma pieni puutarha, jonne pääsee tepastelemaan patiolla olevasta takorautaportista. Kovin monta neliötä suuruudeltaan ei tuo maakaistale ole, mutta vihreä pensasaita ja eksoottiset kukat antavat kodikkuutta patiolla istuskeluun.

Illalla ei kuitenkaan tee mieli tuolla patiolla istuskelemaan, kun se samainen puutarha antaa asumuksen pienille hyttysille, jotka lähtevät pimeän laskeuduttua etsimään syötävää mehevästä valkoihoisesta turistiparasta.

Makuuhuoneessa sähköinen hyttyskarkotin (spiira) yrittää pitää vainolaiset loitolla ja eilisiltana hankittiin vielä lisäksi hyttyssumute, jolla nurkissa piileskelleille annettiin lähtö autuaammille metsästysmaille.

 

 

25.1.2013 klo 21:15 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Päivän pelastus / kukin tavallaan lähtö autuaammille

Kyllä nykytekniikka on ihmeellistä! Kun otat maapallon toiselle puolelle kainaloosi pienen lätyn, voit siellä sitten rennosti makoilla mukavalla vuoteella ja katsella "Pirunpeltoa, Matkaoppaita, A-studiota..." ihan kuin kotisohvalla.  Joku voi ajatella, että on tyhmää lähteä tuhansien kilometrien päähän suomen tellkariohjelmia tuijottamaan, muta kun on päivän riekkunut rannoilla tai ostoksilla ja raahannut itsensä sen jälkeen seitsemän aikoihin illalliselle, ei ajatus olekaan enää hassumpi. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin saada turvonneet nilkkansa vaakatasoon ja lepuuttaa myös aivojansa suomenkielisellä viihteellä.

 

 

24.1.2013 klo 21:36 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Voi elämän keveys!!  Voiko ihmisellä helpompaa olla, kuin makoilla ihanalla aurinkoisella rannalla apupoikien palveltavana. Tänään lepäiltiin Tagiapissa huippurannalla, jossa aurinkotuoleissa oli jopa hienot röyhelötyynyt turistiparan ruhon oloa helpottamassa. Apupojat juoksuttivat janojuomaa varjon alle ja kävivät aika-ajoin harjailemassa tuolille pöllynneitä hiekanjyväsiä ja auringossa makoilijan hiekkaisia jalkateriä. Voiko elo enää helpommaksi muuttua?

 

 

23.1.2013 klo 21:32 (Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Eipä älynnyt vanha rouva taaskaan eilen suojautua tarpeeksi auringolta, joten tänään olikin sitten ostospäivä Market Villagessa. Ja voi tuhannen tullimmaista, miten perhanan alentavaa tuo vaatteiden sovittaminen täällä voikaan olla. Oikein mukavan näköisiä shortseja hypistelin Lotus/Tescon naistenosastolla. Kokoakin löytyi XXL.ää, mutta en vaivautunut edes sovittamaan - näillä kun on ihan erilainen käsitys XXL-koosta. Onhan se selvää, että suurikokoisia thai-tyttöjä voisi laittaa kolme meikäläisen 176 cm:n runsasvartaloiseen nahkaan. No kyllähän hätä keinot keksii, siispä miesten osastolle shortseja sovittelemaan! Voiko nolompaa olla - eihän sielläkään ollut pohjolan tytölle sopivia housunpuntteja. Aiheeseen kyllästyneenä vaihdettiin maisemaa syömispuolelle, mutta mutta.... matkalla loikkasin sisään yhteen miesten liikkeeseen, jossa avulias myyjätyttö taikoi jostain sopivat shortsit. Siitä niin ilahtuneena olikin mukavaa mennä viereiseen kuppilaan hampurilaiselle, kun niissä shortseissakin oli nyt sen verran varaa muutamalle vyötärön lisäsentille!!!

 

 

22.1.2013 klo 22:12.(Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Ensimmäisen aamun noin viiden kilometrin taivallus Tagiabin rannan päähän olisi voinut tuntua mukavalta lämpimässä aurinkoisessa aamussa kotimaan pakkasten jälkeen - niin, olisi voinut tuntuakin ilman tuota jo ennalta arvattavaa vatsanväännettä, joka liikunnalla on tapana aiheuttaa. Ymmärrän hyvin, että moni jättää jopa reissaamisen tuon ihmiselle luonnollisen tarpeen takia. Jotenkin tuosta taipaleesta selviydyin hikeä puskien ja hammasta purren Sakain rannalle, jossa pääsin viimein livahtamaan vessaan. Mikä helpotus!

Sakain edelliskerran reissullamme toivomat suomenlippu ja salmiakkikossu saatiin kuin saatiinkin siten toimitettua rannan isännälle.

 

 

21.1.2013 klo 20:33.(Thaimaan aikaa / Suomi -5)

Kylläpä ei tuo kunto ole enää niin kuin nuorempana! Kymmenen tunnin yölento ja sen päälle kolmen tunnin automatka imaisi vanhuksesta mehut, vaikka koneessa onnistuikin nukkumaan muutaman tunnin. Pari kilometriä jaksettiin vielä kauppaan taivaltaa ruoka- ja juomavarastoa täydentämään, mutta takaisin piti tulla paikallisbussilla. Suunniteltua illallisretkeä Hua Hinin keskustaan ei jalat enää suostuneetkaan kantamaan. Niinpä mies käväisi lähikaupassa hakemassa valmismikroateriat, jotka juhlallisesti parvekkeella nautittiin. Loistava aloitus lomalle!  Tästä selviää vain kunnon piiiiiiiitkillä yöunilla!

 

*****************************************************************************

20.1.2013  klo 15:00

Taas oli mummun kylmä olla,  jäseniä kolotti,

pakko oli laukkuun kamat panna, ulkomaille matkusti.

Lämpöisessä auringossa raajojansa paistattaa,

terveenä ja levänneenä taas kotomaahan kapsahtaa.

 

Jos nyt tahdot mukaan tulla nojatuolimatkalle,

hiireen tartu, klikkaa tästä matkailijan sivulle! 

19.1.2013  klo 22:04

Nou hätä - nythän aurinko jo hiukan näyttäytyy pohjoisessa Suomessakin, niin että kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!! Ei silti vielä kannata heittää D-vitamiinipurkkiaan harakoille, kun ei nuo säteet ihan riitä turvaamaan päivittäistä vitamiinitarvetta. Vääjäämättä valon määrä kuitenkin päivä päivältä lisääntyy ja uskon, että muutkin kuin minä ovat siitä helpottuneita. Aion nyt kuitenkin karata sitä varsinaista kevättalvea odottelemaan niin aurinkoiseen paikkaan, että voin sen vitamiinipilleripurkinkin jättää kotiin kylppärin kaappiin. Toivottavasti sitä D-tuotetta säteilee kaatamalla talven kylmettämälle kropalleni!

 

18.1.2013  klo 21:59

Onneksi osuin sattumalta telkkarin ääreen kesken siivouksen, heiluessani imurin varressa, kun huomasin "lempparipersoonani" Anja Pohjolan kasvot ruudussa. Siinä samassa imuri sai jäädä ja  keskityin kuuntelemaan ja katselemaan, kun hän lausui Studio55:ssä Regina Raskin ihastuttavan runon "Anna minulle peili". Harmitti, kun en ollut aiemmin jo huomannut bongata ohjelmaa, mutta tuleehan se uusintana ensi maanantaina ennen aamu-TV:n lähetystä. Ohjelma menee nyt  tallennukseen, että saan katsoa sen myöhemmin. Kannattaa katsoa!

 

17.1.2013  klo 21:54

Päivän puheenaihe - vanhusten huono kohtelu hoivakodissa. Vaikka kuinka puuhattaisiin vanhus-palvelulakia vanhusten olojen parantamiseksi, jää laki toteutumatta, ellei samalla saada aikaan niin aukotonta valvontasysteemiä, että rahanahneita kovapintaisia alan epärehellisiä yrittäjiä pystytään pitämään hallinnassa.

Ihan käsittämättömän hirveältä tuntuu ajatus, että elämänsä viimeiset vuodet olisi tuon kaltaisessa "kodissa" viruttava. Kyllä siinä alkaa todella jo toivoa noutajaa saapuvaksi, kun kaikki pienetkin inhimillisen elämän rippeet on viety. Kirjoittelen blogissani tänään innottomuudestani lähteä aamun sauvalenkille, mutta parempi olisi vaan pitää kunnostaan hyvää huolta, jotta jaksaisi itse hoitaa asiansa mahdollisimman pitkälle vanhuuteen. Siinäpä luulisi olevan liikunnan motivaatiota  kerrakseen!

 

16.1.2013  klo 21:47

Miten voikaan olla eläkeläisen elämä niin kiireistä, että lukuharrastuskin on jäänyt täysin retuperälle moneksi kuukaudeksi. Yöpöydällä on seisonut edellisestä lokakuun matkasta lähtien "Madeleinen tarina", jota en mukamas ole ehtinyt kuin alkulehtiä silmäillä. Ehkä lehtien lukeminen ja netissä pyöriminen ovat verottaneet kaiken liikenevän ajan, eikä kirjoille ole ollut siinä tohinassa sijaa. Nytpä pääsen korjaamaan asian, kun reissussa jää aikaa lukemiselle. Ihan innolla odotan paluuta kirjojen pariin.

 

15.1.2013  klo 22:10

Tuntuu vähän hassulta, kun tammikuun pakkasilla menee kauppaan sovittamaan bikinejä. Hua Hinistä löytyy kyllä moisia vaatekappaleita kasapäin, mutta realistina en voi jättää niiden hankkimista lomapaikan tarjonnan varaan. Saattaisi olla vaikeaa näillä kiloilla saada sopivaa kokoa, kun miesten osastollakaan niitä tuskin on tarjolla. Kuin ihmeen kaupalla satuin eilen vahingossa törmäämään Sittarissa aniliinin punaisiin, ihan kelvollisiin vetimiin. Koko-uimapukua en edes harkitse, kun ei siinä helteessä jaksa sellaisessa laahustaa.

 

14.1.2013  klo 21:20

Onneksi ei sentään tarvitse lähteä hirvittävän kauas verottajan palveluja hakemaan, kun ovat vielä säilyttäneet toimiston Järvenpäässä. Suurimman osanhan asioistaan voi hoitaa nykyisin netissä, mutta joskus on ihan pakko lähteä selvittämään asiaa paikanpäälle. Ihmisiä oli vuoroaan jonottamassa pilvin pimein, mutta kun meidän asiamme koski yritysverotusta (kuolinpesän maatilan alv-maksuja), saatiinkin vuoro miltei jonottamatta. Samalla saatiin käydä lounaalla maistamassa systerin mainiota lammaspataa.

 

13.1.2013  klo 22:40

Huh huh! Tulen juuri telkkarin äärestä, josta katselin "Täällä Pohjan tähden alla"-eepposta. Nämä sisällissotaa käsittelevät jutut ovat mielestäni sieltä rankimmasta päästä. Vaikeinta on ehkä juuri se, että vaikka veli käy veljeä vastaan, niin omasta sisimmästään löytää ymmärrystä ja sympatiaa kumpaakin osapuolta kohtaan. On paljon helpompaa, kun yhdessä voidaan puolustautua ulkopuolista uhkaa vastaan. Kyllähän räikeä epätasa-arvo rehottaa nykyisinkin monessa "talossa", mutta toivottavasti riidat pystytään ratkomaan jatkossakin ilman aseita.

 

12.1.2013  klo 17:45

Onneksi saatiin lapsenlapset täksi päiväksi hoitoon, niin että sain siitä hyvän tekosyyn jättää lomavaatteiden sovituksen seuraavaan päivään (minkähän tekosyyn keksinkään huomiseksi). Voi olla, että ainakin bikinien sovitus jää ihan viimeisiin hetkiin, sen verran masentava kokemus siitä on tulossa. Huominen on parasta jättää heti pois laskuista, kun illanistujaisten herkut eivät taatusti vartalon kurveja kohenna!

 

11.1.2013  klo 22:19

Lokakuun reissun jäljiltä kesäiset hepenet olleet kyllä pesukoneessa, mutta silittämiseen ei enää syksyllä into riittänyt. Tänään päätin tuon ikävän homman aloittaa ja kaivelin kaapin perältä kasan kesävaatteita, joita alkaa laittamaan matkakuntoon. No tuo silittäminenhän ei ole homma eikä mikään, mutta entäs se sovittaminen? Siinä ne ärräpäät taas lentelee, kun ovat mokomat rätit menneet kutistumaan käytön puutteessa kaapin uumenissa. Sovinnolla jätin tuon ikävän homman huomiseksi.

 

10.1.2013  klo 22:25

Että voi olla joskus vaikeaa löytää edes pientä toivomaansa vaatekappaletta silloin, kun sitä on ruvennut juuri himoitsemaan. Luulin, että on maailman yksinkertaisin temppu mennä ostosparatiisiin ja napata tangosta haluamansa rätti. No eihän se niin mene!!!  Siinäpä sitä taas tänään pyörittiin yhtä hörsöhuivia etsimässä. Sellaisia puuvillaisia rättejä on Thaimaa pullollaan, mutta kun tarvitsen sen huivin ennen matkaa - muutenhan voisin tuoda sieltä koko matkalaukullisen erivärisiä hörsöjä loppuelämän ajaksi!

 

9.1.2013  klo 21:58

Ei sitä maallista vaellusta niin vaan kertaheitolla pysty lopettamaan - jos ei muut muista, niin ainakin verottaja. Kiteen mummolan perikunnan pitää tehdä vielä kuolinpesän veroilmoitus kaikkine lisäherkkuineen (alv, maatalous, metsätalous), kun tilille on tullut rahaa muutama roponen, joista nyt pitää tehdä tilinpäätöskin. Kivaa - en vieläkään ymmärrä näistä alveista sun muista höykäsen pöläystä! Jokohan onnistuisimme tämän vuoden aikana saamaan kaikki paperit kuntoon ja kirjan kannet kiinni?

 

8.1.2013  klo 21:56

Taas on huijarit liikkeellä!!! Sain sähköpostissa kyselyn, jossa kerrottiin webmailin bittikoon laajentamisesta. Onneton klikkasin viestin auki, kun näytti ihan viralliselta. No varmuuden vuoksi vaihdoin sitten nopeesti sähköpostini salasanan, kun olen pitänyt sen kauan aikaa samana. Tarkkana tässä joutuu olemaan kaiken maailman ketkujen kyydissä!!!

Harvoin tartun mihinkään kilpailuihin tai arvontoihin, mutta nyt kun tarjottiin sadantonnin matka-arvontaa, näpyttelin kiltisti vastaukset kysymyksiin. Rehellisesti vastasin, että meillä on jo Elisa-viihdekanava - niinpä sitä ei tarvitse meille puhelimitse enää tyrkyttää. Nyt sain kuitenkin rukkaset tähän kilpailuun, kun en halunnut, että meille siitä asiasta enää kukaan soittelee ja vastausviestin:

"Voi harmi. Supervoitto.fi on kyselytutkimus ja arvonta, johon osallistuminen edellyttää vähintään yhden soittoluvan antamista kumppaniyrityksille. Antamalla soittoluvan, kumppaniyrityksestä (esim. Elisa) soitetaan sinulle ja kerrotaan ainutlaatuisesta kampanjatarjouksesta. Tämän jälkeen sinuun ei olla yhteydessä kumppaniyrityksestä mikäli et niin halua. Olemme täysin varmoja, että ainakin yksi kumppaneidemme tarjoamista tilauseduista on Sinua kiinnostava, joten klikkaa oheista painiketta käydäksesi läpi tarjoukset uudelleen."

Niinpä maksan jatkossakin matkani omasta pussistani.

 

7.1.2013  klo 21:54

Kun ajattelin jo kaikkien arjen myötä palanneen töidensä ääreen, uskaltauduin ryömimään kolostani kauppakeskuksen hälinään. Olihan siellä vieläkin paljon lomaansa viettäviä itänaapureita tekemässä ostoksiaan. Stokkan asiakaslehdestä olin bongannut kivan neulemekon, jota nyt lähdin tavoittelemaan - eipä tietysti löytynyt sitä oikeaa väriä eikä kokoa; oli ehtineet muut isot tytöt ne sieltä viikonloppuna rohmuamaan. No onneksi löytyi lohdutuspalkinto toisesta kaupasta!

 

6.1.2013  klo 22:00

Kyllä on mukavaa ja helppoa tämä nettiajan elämä. Sähköpostiin kolahti viesti Finnairilta tasan kaksi viikkoa ennen lähtöä, jossa muistutettiin lähiaikoina alkavasta matkasta. Sivulta pääsi lentokoneen istumapaikkavaraukseen ja nyt on varmistettu (maksusta) itselle ikkunapaikka mennen tullen. Ei ikkunapaikkaa haluttu maisemien katseluun, kun yölennolla sieltä voi tuijotella pelkkää mustaa taivasta, vaan nukkuminen koneessa on mukavampaa, kun voi nojata tyynyään seinää vasten. Helpottaahan se edes vähän pitkää ikävää lentomatkaa.

 

5.1.2013  klo 23:09

Kun joulukoristeita ripusteltiin ennen joulua pikkuhiljaa kotia koristamaan, niin samaa metodia noudatetaan myöskin koristeiden purkamisessa. Eipähän tule "krapula" kerta rysäyksellä ja työkin tuntuu helpommalta, kun kaikkea ei tarvitse suorittaa samana päivänä. Joulukuusi jouduttiin purkamaan jo alkuviikosta, kun neulasten kariseminen tuotti ylimääräistä vaivaa. Ulkona olevia jouluvaloja ei aiota vielä kerätä pois - niitähän ei pitäisi mieltääkään jouluvaloiksi, vaan pimeän ajan lohdutukseksi. Niin se arki jälleen koittaa, mutta koittakoon vaan!

 

4.1.2013  klo 22:45

Jokos olette "siskot" kokeilleet helppoa tortillalasagnea, joka on ainakin minun herkkuani. Joskus viime vuoden puolella sitä hehkutin jossain kirjoituksessani ja annoin linkin sen reseptisivulle. Nyt olen hiukan vielä korjaillut tuota reseptiä, jonka löydät täältä. Tätä herkkua meillä tarjottiin kera salaatin ja punaviinin eilen yökylään piipahtaneelle ystävälle.

 

3.1.2013  klo 20:00

Tyttären perheen Onni-kissa on sitten päättänyt olla muuttamatta uuteen kotiin. Suuresti surettaa, kun dragdoll-kisu pysyttelee vain tiukasti vanhan kodin tuntumassa, josta sen onneksi tavoittaa ruokittavaksi ja uuteen kotiin aika-ajoin vietäväksi. Uudessa huushollissa siitä tulee levoton ulisija. Vanhaan kotiin ei vielä ole uusi perhe muuttanut, joten on jännää nähdä miten Onni sitten suhtautuu siihen, kun sen kotipatiolla alkaa liikkua täysin vierasta väkeä.

Uuden vuoden aattona katseltiin telkkarista hauskaa ohjelmaa huippuälykkäistä eläimistä. Todella hauska oli koira, joka oli itse hiffannut rullalautailun salat. - Ja ihminen kun pitää itseään muita nisäkkäitä älykkäämpänä! Kannattaa katsoa, vielä löytyy  Arenasta!

 

2.1.2013  klo 21:57

En oikein jaksa uskoa noiden uuden vuoden lupausten pitämiseen pitkällä tähtäimellä, joten en niitä ole sitten harrastanutkaan - miten muka yksi kalenteriin merkitty vuosiluvun vaihtumisen päivä voisi kaiken muuttaa suuntaan tai toiseen?  Silti totisesti toivon, että pieni-päätös-päivässä edes lyhyellä tähtäimellä saisi elämäntavat muuttumaan terveellisempään suuntaan. Voi, voi - tiedänhän minä, etten tässä suunnittelemassani projektissa ole yksin, kun tähän aikaan vuodesta lehdet alkaa taas olla pullollaan laihduttamisen hokkus-pokkus-ohjeita. Tämän päivän päätökseni oli, että alan taas kerran haukkumaan/kiittelemään tekosiani tuolla Jenkkakahvat-blogini puolella.

 

1.1.2013  klo 22:49

Taas tunnen olevani kuin ryhävalas kuivalla maalla! Ja hemmetti aina vaan paranee! Enpä ole tänäänkään pistänyt nenääni kotiseinien ulkopuolelle - sen sijaan olen kiitettävästi viihtynyt "ateriapatojen" äärellä. Eikä eukko saa millään raahattua luitansa tuonne ulos liukkaille kaduille. Sisätiloissa löhöilyn seurauksena olo on niin hirvittävän vetämätön - onneksi muutaman tovin päästä pääsee aurinkoon käpyrauhastaan paistattamaan. Olisikohan sellaisesta päivänvalolampusta apua tähän kaamosmasennukseen?

 

edell.sivu

 

 
 
 
 
 

 

 

V.2012 loppu

V.2012 alku

 

V.2011 alku

V.2011 loppu

 

V.2010 loppu

V.2010 alku

V.2009